Oliko joku sellainen nyrkkisääntö vuositulojen ja lainan suhteesta,

että se on varmasti terveellä pohjalla? Siis joku 2x vuositulot-tyyppinen kaava?

Tiedän toki sen, että asumisen kaikki kustannukset ei missään tapauksessa saisi ylittää 40% kuukausituloista, mutta onko joku vuositulonyrkkisääntö?

Kun lainat on nykyään niin järjettömän pitkiä, että vuosia(kymmeniä) lisäämällä saa isonkin lainan rukattua kuukausituloihin "sopivaksi", niin pohdin tässä vaan vuositulojen ja lainan tasapainoista suhdetta.

Tietääkö joku onko olemassa jotain suositusta?

Itse olen pitänyt ohjenuorana omaa talouttani ja lainaa arvioidessani että laina pitäisi saada maksettua kokonaisuudessaan pois 15 vuodessa jos korkotaso koko lainan ajan on 5%. Tällöin joustovaraa on vielä runsaasti. Lisäksi omaa rahaa pitäisi löytyä jonkun verran (min 10% kauppasummasta) ettei ole niin asuntojen hintojen heiteltävänä ensimmäisinä vuosina. Toisin sanoen ei pääse muodostumaan tilannetta, jossa asuntolainaa on enemmän kuin kämpällä arvoa.

Jos nykykorolla ottaa 20-25 vuoden lainan ja virittää kk-erän edes lähelle kipurajaa niin kaivaa kyllä verta nenästään.

Ihan hyvin esim 8000 euron nettotuloilla voi lyhentää lainaa 4000 e/kk, eli 50%:lla tienesteistä. Laina-aika jää lyhyeksi ja korkomenot minimaalisiksi. Ei toki mikään unelma-asiakas pankille, mutta...



Tiedän paljon perheitä jotka "kituuttavat" muutaman vuoden, kukin tulotasonsa mukaan, ja ovat sitten velattomia.

oma järki on paras. Ei menot silti saisi ylittää kuukausituloja missään tapauksessa mutta se on arkipäiovää ja vielä pahenee kun hinnat vaan nousee.

Mutta siinä kyllä vaikuttaa sitten se tulojen määräkin. Meillä bruttotulot 130000, mutten kyllä ottaisi lainaa 390000.