Lopettaisitko kummilapsesi muistamisen, jos

Miks olet hylkäämässä lapsen? Ei kai kummia mikään riita estä tapaamasta ikuisesti? Jos joku on sen sanonut, kai yhtä hyvin voi perua. Kannattaisko nyt miettiä, mitä itse haluat oikeasti?

Onko sinulla ollut aiemmin hyvä suhde lapseen? Oletko tavannut häntä tiiviisti eli oletko se hoitaja, halaaja, kahdestaan lapsen kanssa usein, oletko erityisen tärkeä? Onko lapsi tärkeä vai velvollisuus?

Vai oletko etäinen täti, jonka näkee vanhemman kanssa juttelemassa kerran vuodessa ja joka silloinkin on siinä velvollisuudesta?

Noita vois pohtia, sillä tärkeintä kai aikuisille olis, että miettis lapsen kannalta. Yrittäisin hieroa sopua vanhempien kanssa enkä koskaan hylkäis lasta.

Välimatkalla ei ole väliä. Lahjahan muistuttaa välittämisestä ja jos laps tuntee sinut, sitten hän muistaa sinut varmaan vielä kauan eikä koe hylätyksi, JOS olit tärkeä. Miksi vanhemmat valehtelis lahjoista tai jotain noin outoa? Antaisin lahjan, jos välitän lapsesta. En uskoisi, että hyvät vanhemmat valehtelevat, jos lapselle olit rakas.

eli kauankin tapaamatta voi olla lasta, jos kummi ja lapsi kokevat läheisyyttä toisiinsa. Lahjahan on muistutus, että kummi välittää. Haluatko olla hyvä kummi ja luottaa, että ainakin yritit yhä vai luovutatko, kun luulit, että lapsi unohtaa sinut?

et saa häntä koskaan tavata? Mitä mieltä pitää yhteyttä pelkästään lahjoja lähettämällä kun ei edes ole varmuutta saako lapsi niitä lahjoja lainkaan tai annetaanko ne hänellä jonkun toisen nimissä. Kun matkaakin vain 10 minuuttia, mutta tapaamiset eivät vaan onnistu. Oliskohan parempi luovuttaa?

jos tilanne on tämä. Mulla oli yksi kummilapsi, ja yhteydenpito loppui, kun lapsen äiti kerran totesi lapselle lahjaa tuodessa: mistä sinä tiedät annanko minä nämä lahjat XXXX:lle vai heitänkö roskiin? Totesin hänelle, että se on sitten sinun ongelmasi, ja lähdin pois. Ikävä vain, että lapsi oli silloin niin pieni etten voinut nähdä häntä ilman äidin läsnäoloa.

Jälkeenpäin sain sitten tietää äidin sairastuneen skitsofreniaan. Tämä sitten selittikin kaikki ne oudot tapahtumat, kun kävin lasta katsomassa.

olen. kummilastani enää en näe. Syynä on aikuisen väliset riidat. päätin tämän jälkeen avata tilin kummitytölleni. Merkkipäivinä yms... laitan jokusen kympin. Ajattelut olen kun neiti kasvaa isoksi kertoa syyn miksi ei voida nähdä. Samassa tilanteessa olen myös lahjojen annossa tämän äiti niin lapsellinen ku olla vaan ja voi.. niin lahjan lähettäjästä ei varmuutta olisi eikä siitä päätyiskö roska astiaan!! Kortteja aina voi lähettää se ei iso menekki ole jos se revitään, yrittänyt ainakin silloin olet.

ex-hyvä ystäväni erosi, alkoi seurustelemaan uudestaan ja tämä uusi mies on... aikamoinen imuri. He eivät käy enää meillä, meitä ei kutsuta heille. Ei auta vaikka olen aina joka syksy pyytänyt meille mutta nyt kahtena syksynä ovat peruuttaneet päivää ennen, jouluna en voinut tulla tuomaan lahjaa, kun olivat aina poissa jne jne.

Tunnen kummityttöni parhaan ystävän äidin ja olen sitä kautta nyt antanut pari vuotta lahjat ja lähetän kortin. Tiedän että on lahjat saanut ja on tykännyt ja tietää siis että olen olemassa.

Muistaminen on pieni vaiva multa mutta tiedän että merkitsee kummitytölle valtavasti.

jos eivät mene vielä perille niin et kuitenkaan menetä pajoa. Aika nopeasti lapset kasvaa ja alkavat itse hakemaan postia, silloin nuo kortit tavoittavat viimeistään lapset. meillä jo 4 v käy potilaatikolla ja osaa kyllä oman nimensä tavata.



Minulla on hieman sama tilanne. Kummilapseni muutti ulkomaille , eikä olla tavattu vuosiin. Lähetän 6-10 korttia vuosittain( siis muutenkin kun merkkipäivinä ) Nykyisin lapsi lähettää minullu silloin tällöin kortin, kirjeen tai piirustuksensa.

vastauksianna, kiitos niistä! Minulle olisi tärkeää saada tavata kummilasta, mutta hän tuskin minua kaipaa eikä hänelle ole varmaankaan pitkään aikaan puhuttu minusta mitään. Tämä siitä syystä että hän oli niin pieni kun vielä tapailimme, joten valitettavasti en ole voinut rakentaa hänen kanssaan mitään kummoista suhdetta. En ikinä hylkäisi lasta, mutta pari kertaa vuodessa lahjojen lähettelykään ei oikein tunnu luonnikkaalta. Vaikea juttu tämä, mutta ehkäpä yritän vielä kerran pyytää tapaamista niin kuin joku ehdottikin...mietin jatkoa sitten kun saan vastauksen siihen mikäli vastauksen ylipäätään saan. Olen asiasta hyvin surullinen...ja jotenkin pettynyt aikuisten tapaan toimia. Joka tapauksessa oli kiva kun niin moni jaksoi kommentoida!

kokonaan yhteydenpito, kertomatta edes syytä.

Rukoilen joskus kummityttöni puolesta, ajattelen ja uskon sen voimaan kuitenkin.

tällaiset kummiasioiden hankaluudet, ihmettelen todella, kun vaikuttaa että aikuiset ihmiset eivät pysty järkevästi toimimaan, onhan se lapselle hyvä juttu, että on muitakin tärkeitä aikuisia kuin vaan omat vanhemmat. Pitäkää nyt hyvät ihmiset asiat siinä mallissa, että lapsi ja kummi saavat pitää yhteyttä ja pääskää omien lapsellisuuksienne yli!

että miksi ei oonistu.. oletko alkkis? vai miksi et saa tavata? kai siihen nyt järkevä syy..

Minä ainakin antaisin lahjan, on ainakin joku merkki lapselle että kummi välittää.

Ellei olisi jotain aivan erityistä syytä muistaa.

jos uskot että lahjojen antajasta suorastaan valehdeltaisiin lapselle, etkä sinä SAA tavata häntä?



Tuo on niin sairas tilanne että ilman lisäinfoa on hyvin vaikea ottaa kantaa. Mutta kyllä varmaan, jos minua vihattaisiin siinä perheessä niin paljon niin luultavasti jättäytyisin suosiolla pois kummikuviosta.

kysynyt voitko itse tulla kylään ja aina on vain ollut vastaus ettei käy, lopetat yhteydenpidon tietysti. Lahjat eivät ole mielestäni kummisuhteen tärkein asia, vaan juuri tapaaminen.