Onko muiden suvuissa käsitys sukulaisuudesta tällainen:

lapsuudenperheeseeni. Ei oikein tule luonnostaan. Oma äitini pitää tiiviisti yhteyttä sukuunsa ja piti aikanaan myös isänikin sukuun. Isäni ei juuri pidä yhteyttä omaansa. Äitini suku on tiivis yhteisö, olisi kiva olla osa sitä, mutta en oikein osaa.

sinun käsityksesi ei ole ollenkaan outo. Minäkin soittelen mielelläni sukulaisilleni ja olen yhteydessä muutenkin kuin vaan juhlilla. On mukavampi jutella kaikkien kanssa erikseen ja rauhassa, eikä juhlahälinässä vaihtaa hätäisesti kuulumisia. Olisi ihanaa jos esim. minun sisarukset asuisi samalla paikkakunnalla, jolloin voitaisiin nähdä useammin ja lapset voisivat tutustua keskenään paremmin.



Me on yritetty käydä aina sukujuhlissa kun on mahdollisuus, mutta ei se maailma siihen kaadu jos ei päästä. On ilmoitettu, että nyt ei päästä ja sillä siisti. Jättäydy pikkuhiljaa kuvioista pois, jos sinusta tuntuu että niin on parempi. Jos joku purnaa niin anna purnata, ainahan niitä purnaajia riittää tekipä miten tahansa. Ei sinun tehtäväsi ole miellyttää muita vaan teet niin kuin sinulle ja perheellesi sopii.

En usko, että tähän on menty suunnitelmallisuudesta. Merkkipäivien juhlinta vaan on muodostunut ainoaksi tavaksi saada ihmiset koolle, muuten ei ole aikaa.



Itse asiassa se on muodostunut ainoaksi tavaksi pitää yhteyttä ystäviinkin.



Niinpä järjestän juhlia aika ajoin, vähintään kerran vuodessa, ellen useamminkin. Kutsutaan sitten porukkaa vaikka ja kuinka.

paljon yhteyttä lähisukuuni. Mutta perheen perustin niin kauas muusta suvusta, ettei tänne oikein kukaan ole koskaan eksynyt kyläilemaan. Alkuun kyläiltiin serkkujen ja tätien ja setien luona aina kun käytiin mun vanhemmilla. Mutta vaikean perhetilanteen takia en ole enää jaksanut enkä ehtinyt pitää aktiivisesti yhteyttä.

Kumma että täältä sinne on jotenkin lyhyempi matka kuin sieltä tänne. Meillä olisi iso talo vieraiden yöpyä mutta eivät vaan ole ehtineet koskaan tänne.

Yksi serkuistani joskus harvoin soittelee kuulumisia. Hirmu mukava on kyllä silloin jutella.



Sinun tapauksessasi valitsisin ehkä tarkemmin mihin juhliin osallistuisin. Lahjasta on töykeää valittaa, jokainen antaa sellaisia lahjoja mihin on varaa.

Kaikki eivät pidä toisistaan eivätkä ole kiinnostuneita muiden kuulumisista saati kahvitteluista. Tapaamme kentie häissä ja hautajaisissa kohteliaina. En kaipaa ketään, en tarvitse väkinäistä ystävyyttä vain sukulaisuuden perusteella.



Omiin sisaruksiini ja vanhempiini on hyvin läheiset välit, muihin ei niinkään.

Yritimme joskus nähdä epämuodollisesti, mutta ihmiset eivät tulleet tai löytäneet kalenteristaan tyhjää. Oli omat työt, sairastelut, lasten harrastukset, työmatkat.



Yritin soitella, mutta ei vastattu, aina lapsi nukkui, oli mennyt nukkumaan, oli leffa, tv-ohjelma, työtä, silitystä, ruoan laittoa tai jotain muuta. Lakkasin soittelemasta ihmisille. Lakkasin lähettämästä tekstareita, kun ei tullut vastauksia. Nyt sentään joskus jonkun reaktion saa FB:n kautta.



Ja tosiaan keksin sitten ne juhlat. Kallista lystiä kyllä.

Lisäksi tässä on se että minulla itselläni ei ole aikaa eikä mahdollisuutta järjestää näitä sukukekkereitä. Siispä kannan näille sukulaisille vuodesta toiseen lahjoja ja muistamisia ihan yksipuolisesti. Minulla ei oikein ole varaakaan sellaiseen. Jos olen jättänyt lahjan ostamatta tai jos se oli kovin halpa niin siitä jopa huomautellaan jälkeenpäin. On tullut sellainen olo monesti että tältä puolelta sukua sukulaisia käytetään vain lahjaresurssina.

Ap, ihan ystävällisesti, se juhlien järjestäminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Minusta tuo on ihan reilu diili, että sinä viet lahjan "kiitokseksi" juhlista.

Tiedän kyllä että juhlien järkkääminen maksaa ja siitä on hitosti vaivaa :-) Olen itse aikaisemmin järjestänyt sekä lasten että omia juhlia.



Nykyään teen sellaista tosi harvoin. Voimavarat tuollaiseen ovat kaikin puolin nykyään vähäiset. Ennen kaikkea haluaisin ihmissuhteita joissa on jotain todellista sisältöä, jossa ihmiset todella tuntevat toisensa jopa ihan arjenkin tasolla. En saa mitään irti pönötyksestä ja kulissien ylläpidosta (mitä se monelle on).



Mielestäni lahja ei ole korvaus juhlista. Se järjestää jolla on varaa ja halua. Itse olen pysyvällä laihiksella sekä melko allerginen joten en yleensä syö juuri mitään.



Hmm, minäkin voisin alkaa laskuttaa bensasta joka kului kun saavuin koristamaan kutsuja. Vaatteista ja meikeistä, olihan ihmisillä silmänruokaa. Jutuista mitä kerroin (sisällön tuottamista toisten juhliin, hauskuttaminen).





ap

vastavuoroista siis.



Myös kutsujalla kuluu rahaa paitsi ruokaan ja viihdykkeisiin, myös bensaan ja vaatteisiin.

Meidänkin suvussa on samantyyppistä, sillä erotuksella, että kaikkia ei edes juhlat kiinnosta. Tähän vielä päälle pieni suku ja välimatka, niin sujuvasti nähdään ehkä kerran vuodessa. Olen myös harmitellut tätä, mutta pikkuhiljaa olen taipunut. Pidän sitten yhteyttä heihin, joiden kanssa se on luontevaa eikä perustu pelkkään sukulaisuuteen.

Hanki nyt herranjestas itsellesi elämänsisältöä enemmän, siis omaan elämääsi, äläkä roiku joissakin sukusi ihmisissä ja vaadi ja vaadi ja vaadi heiltä. Tiedätkö, just sun kaltaisia ihmisiä on muuten tosi rasittava tavatakin. Sukusi ei ole sulle mitään velkaa tai vastuullinen sun elämäsi sisällön tuottamisesta.

Se on töykeää ja epäreilua. Et myöskään lahjalla lahjo syömisiäsi vaan lahjalla muistat kutsuttua ja hänen päiväänsä. Ilahdutat häntä siis. Niin kuin hänkin ilahduttaa sinua, että on kutsunut sinut ja niin monet läheisesi koolle. Ruoka on tässä aivan toisarvoinen asia ja se, että et syö siellä, ei mitenkään tee sinua vapaaksi tulemaan ilman lahjaa.



Jos et halua ostaa lahjaa, et mene juhliin. Syitä varmasti keksit tusinoittain: olet sairas, työhommia, lapsi on sairas, toiset juhlat jne. Tai toteat vain lyhyesti, että nyt et pääse.



Jos haluat mennä juhliin, ostat lahjan. Jos et halua vain kierrellä ja vaihtaa kuulumisia säästä, valitset jo etukäteen mielessäsi sen yhden tai kahden ihmisen, jonka kanssa haluat keskustella (varmaan se juhlakalu olisi luonnostaan se toinen). Sitten vain majoittaudut viereen ja alat luoda syvällisempää keskustelua hänen elämästään. Mikä pakko sinun on siellä juhlissa vaihtaa latteuksia ihmisten kanssa, joista et ole kiinnostunut?



Kolmas vaihtoehto on se, että kutsut aivan erikseen juuri yhden tai kaksi henkilöä luoksesi kylään ja saat mielin määrin tentata heitä. Ei kai sitä aina tarvitse koko sukua kutsua.

sinun käsityksesi on kiva, mutta ei ehkä kovin yleinen. Minä olen vanhempiini ja sisaruksiini yhteydessä paljonkin, mutta valitettavasti serkkuihin yhteys on harventunut. Olen ns. serkuista vanhin joten yritän kerran vuodessa järjestää (sukujuhlien ulkopuolisen) serkkutapaamisen, mutta tiukkaa sekin tekee. Yhden tätini kanssa nähdään hänen aloitteestaan myös silloin tällöin, mistä pisteet hänelle.



Ovatko nuo tilaisuudet siis sellaisia, joihin on pakko viedä lahja? Ts. häitä, ristiäisiä, synttäreitä? En kyllä näin ulkopuolelta näkisi, että sinua pidetään lahja-automaattina, vaan kivahan se on että kutsuvat. Voit varmaan selittää, ettei sinulla ole varaa kovin ihmeellisiin lahjoihin, ja vie vaikka viinipullo tai jotain itse tehtyä. Ja vauvalle nyt saa halvallakin jotain.