Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kuuma on poppa?
04.02.2012 |
Miksi vauvoille/lapsille usein kuulee puhuttavan että jokin on poppaa, kun se on kuumaa? Olen yrittänyt miettiä voisiko tuo tulla jostain toisesta kielestä, kun esimerkiksi ruotsista tulee usein puhekieleemme sanoja. Mutta en löydä yhteyttä. En myöskään keksi, mistä toisesta kuumaa tarkoittavasta sanasta tuo voisi olla väännös.
Tietäiskö kukaan? Tai arvaisko edes?
Kommentit (27)
Eli jokin poppaa, siis polttaa. En ole koskaan kuullutkaan, että jokin olisi poppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja poppaa tai poppasee on verbi.
Joku roti näihin lässytyksiinkin. :D
Kiitos tietäjille! AV pelasti taas päivän :)
Ap
PS. Meillä on suvussa aina sanottu lapsille että esim. tuli on poppa. Eli käytetään ainakin pohjosessa myös ihan substantiivina.
Meillä on suvussa aina sanottu lapsille että esim. tuli on poppa. Eli käytetään ainakin pohjosessa myös ihan substantiivina.
Siis adjektiivina.... *nolo*
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys
(24.1.2005) Olen pohtinut sanan
poppa alkuperää, mistä siis
tämän lapsille suunnatun sanan
alkuperä voisi olla peräisin?
Sanan alku on hämärän peitossa.
Poppa, ja verbi poppaa tai
popata vaihtelevat
merkityksiltään eri murteissa.
Merkityksiä ovat mm. tuli, kuuma,
tulipalo, lamppu. Sana esiintyy
poppa-muodossa jo Lönnrotin
sanakirjan lisävihossa (1886) ja
muodossa poppo ensimmäisessa
suomenkielisessä sanakirjassa eli
Gananderin Nytt Finskt
Lexiconissa (1786). Vastaavia
ilmaisuja on lähikielissä: karjalan
poppoa 'polttaa', vatjan poppa ja
viron murteiden poppa 'tuli,
kipeä'. Suomen kielestä ilmaisu
on levinnyt suomenruotsiin:
påpp(a) 'polttaa'. Suomen
sanojen alkuperässä (SKS 1995)
poppan juureksi epäillään
polttaa-sanaa. Lapselle vaikeat
äänteet olisi korvattu helpolla
p:llä vrt. pappa, pipi, pupu, peppu
jne.
Copyright © Helsingin
kaupunginkirjasto
myös että lapsuusperheessäni oltais lampusta puhuttu poppana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska en ymmärrä tekaistua sanayhteyttä.
Ihan voi sanoa, että polttaa..
Poppa, potta pöh
Tuli=poppa eli subs.
No ei tuli = poppa vaan kuuma = poppa. Eli siis "tuli on kuuma" = "tuli on poppa". Siis adjektiivi. Myös lamppu, liesi ja ruoka voi olla poppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys
(24.1.2005) Olen pohtinut sanan
poppa alkuperää, mistä siis
tämän lapsille suunnatun sanan
alkuperä voisi olla peräisin?
Sanan alku on hämärän peitossa.
Poppa, ja verbi poppaa tai
popata vaihtelevat
merkityksiltään eri murteissa.
Merkityksiä ovat mm. tuli, kuuma,
tulipalo, lamppu. Sana esiintyy
poppa-muodossa jo Lönnrotin
sanakirjan lisävihossa (1886) ja
muodossa poppo ensimmäisessa
suomenkielisessä sanakirjassa eli
Gananderin Nytt Finskt
Lexiconissa (1786). Vastaavia
ilmaisuja on lähikielissä: karjalan
poppoa 'polttaa', vatjan poppa ja
viron murteiden poppa 'tuli,
kipeä'. Suomen kielestä ilmaisu
on levinnyt suomenruotsiin:
påpp(a) 'polttaa'. Suomen
sanojen alkuperässä (SKS 1995)
poppan juureksi epäillään
polttaa-sanaa. Lapselle vaikeat
äänteet olisi korvattu helpolla
p:llä vrt. pappa, pipi, pupu, peppu
jne.
Copyright © Helsingin
kaupunginkirjasto
Kiitos!
Ap
olen ainakin ihan tietoisesti jättänyt käyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kävi niin että oltiin isäni luona jouluna kylässä ja hän varoitti 2-vuotiastamme puuhellasta ettei saa koskea, se on poppa. No eihän lapsi tätä ymmärtänyt, koski pintaa ja poltti kätensä. Vaikka tulkkasin kyllä lapselle että, niin, poppa, se on kuuma. Mutta luulen että se poppa kuulosti vaan niin kiinnostavalta että oli pakko kokeilla koska yleensä uskoo varoituksia.
olen ainakin ihan tietoisesti jättänyt käyttämättä.
Itse huomasin yllättäen käyttäväni tuota sanaa vauvalleni puhuessani, ja siitä tämä ihmetys syntyikin. En ole käyttänyt tai kuullut tuota sanaa vuosiin, ja yhtäkkiä se vaan pääsi suustani kun puhuin vauvalle. Hassu juttu mielestäni. En moisesta nyt kuitenkaan ärsyyntymään rupea, vaikka sanalla ei mitään järkevää taustaa olisikaan. Kielen rikkautta, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ainakin ihan tietoisesti jättänyt käyttämättä.
Itse huomasin yllättäen käyttäväni tuota sanaa vauvalleni puhuessani, ja siitä tämä ihmetys syntyikin. En ole käyttänyt tai kuullut tuota sanaa vuosiin, ja yhtäkkiä se vaan pääsi suustani kun puhuin vauvalle. Hassu juttu mielestäni. En moisesta nyt kuitenkaan ärsyyntymään rupea, vaikka sanalla ei mitään järkevää taustaa olisikaan. Kielen rikkautta, sanoisin.
... oli tämä ja se aiempi Höh-viestikin. Unohtuu tuo "nimmari" vaan aina välillä ;)
Meille kävi niin että oltiin isäni luona jouluna kylässä ja hän varoitti 2-vuotiastamme puuhellasta ettei saa koskea, se on poppa. No eihän lapsi tätä ymmärtänyt, koski pintaa ja poltti kätensä. Vaikka tulkkasin kyllä lapselle että, niin, poppa, se on kuuma. Mutta luulen että se poppa kuulosti vaan niin kiinnostavalta että oli pakko kokeilla koska yleensä uskoo varoituksia.
Olen myös huomannut saman, paljon käytetään etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa.
Ap
että jos kerta sanaa poppa käytetään jossain synonyyminä sanalle tuli, niin silloin se on substantiivi.
Ei meillä ainakaan koskaan käytetty tuota sanaa. Olen aina yrittänyt opettaa lapsilleni sanat oikeassa muodossa, eikä lässyttämällä. Kannattaa muutenkin puhua lapselle ihan normaalisti ja lukea paljon. On kielelliselle kehitykselle hyväksi.
En tarkoita mitään hienostelua ja kirjakieltä.
Pitääkö sitä ny heti nolootella älä tuu näille sivuille jos pitää olla lyhytnokkainen
Alue: Aihe vapaa
Kappas! Arvaus vai tieto?
Ap