Lasten kavereiden kyläilyt kotonanne

Meillä neljä lasta, joista kolme vanhinta kouluikäisiä, nuorin menee eskariin ens syksynä. Meillä on aina ollut periaate, että haluamme tuntea lasten kaverit ja tietää missä porukoissa liikkuvat, ja kun meillä vielä sattuu olemaan suhteellisen iso talo, onkin tyypillistä, että esim tällaisena pakkasenpuremana lauantaina kaikilla kolmella vanhimmalla onkin vähintään yksi (pojilla usemapi) kaveri meillä kyläilemässä. Kavereista ei sinänsä ole haittaa, fiksuja ja rauhallisia nuoria kaikki, mutta omaa olemista se tietenkin rajoittaa kun torppa on täynnä vieraita. Eikä heistä kukaan oleta, että täällä toimisi mikään ruokahuolto tai vastaava, mitä nyt vanhimman lapsen kaverit keittelevät kahveja ja ottavat pakkasesta pullaa kyytipojaksi.



Ja jotenkin tuntuu, että kavereiden perheissä ei olla näin vieraanvaraisia, kun porukka on aina pääsääntöisesti meillä. Mun vanhemmilla oli sama periaate kuin meillä, ja sen johdosta he ovat edelleen oikein hyviä tuttuja lapsuuden ystävälleni. Äitini jopa hoiti yhtä kotiseudulleni jääneen hyvän ystäväni lasta satunnaisesti.



Mutta onko tällainen ajattelu sitte harvinaista? Minä ainakin suorastaan nautin siitä, että tunnen lasteni ystäviä niin hyvin ja se tavallaan tuo levollisuutta kun tässä murrosikää kohti mennään keskimmäisten kanssa:-)