Mua ärsyttää kun anoppi ja anopin tytär olettaa että

mutta tarvetta ei ole.



Ymmärrän kyllä, jos et halua antaa ilmaiseksi. Meille on annettu paljonkin tavaraa ilmaiseksi, joten toki tekisin samoin itsekin. Mutta jos kaiken on ostanut itse kalliilla, niin onhan se mukavaa saada jotain takaisinkin.



Ei anoppi tai miehen sisko näistä päätä vaan sinä ja miehesi. Jos on jotain, mikä ei mene kaupaksi tai esim. anopin ostamaa, niin laita ne kassiin miehen siskolle. Saattavat ilahtua pienemmistäkin jutuista. Hyvät välit kannattaa pitää silti.

taloudellisesti tukea miehesi siskon perhettä??

En ymmärrä minä ainakaan tuollaista.

Tottakai jokainen saa myydä vaattensa ja tavaransa minne tahansa. Todellakin minusta hassu ajatustapa, että te ostatte vaatteita, jotka annatte sitten sukulaisille.

talvihaalarit sun muut vaatteet miehen siskon lapselle. Itse ostamiani annan vaihtelevasti. Kalliimmat yleensä myyn kirpparilla, koska niistä saa useita kymppejä ja rahasta on pikkuisen pulaa.

teidän perhe ostaa ja sitten joutuu lahjoittamaan eteenpäin. Meillä mies pisti nopeasti stopin kun sisarellaan oli samanlaiset ajatukset. Anoppi ja tytär eivät aikoihin sen jälkeen kylässä käyneet. Emme niin suurituloisia että olisi varaa lahjoittaa kaikki minkä itse olemme joutuneet ostamaan. Lisäksi vasta yksi lapsi joten senkään vuoksi tavaroista luopuminen ei fiksua.

anoppi ei ole ostanut lapsellemme juuri mitään. en siis voi niitä tavaroita antaa eteenpäin..

Tosin antaisin kyllä mielelläni meidän lasten vanhaksi käyneitä vaatteita jos suvussa olisi sopivankokoisia lapsia, mutta ihan ilman mitään vaatimuksia tai vihjailuja.

et voi antaa sukulaisellesi käytettyjä vaatteita

mutta vaatii kyllä pokkaa tuollaisista vihjailla jne. Voi tietnkin olla että ajattelevat sen olevan normaalia, eivätkä ymmärrä/osaa ajatella etteivät kaikki ajattele todellakaan niin.



Älä välitä heistä. Jos kyselevät vaatteita suoraan, sanot sitten että säästän ne mahdollisille seuraaville lapsille tai myyt ne eteenpäin. Ei sinun tarvitse enempää välittää, teette niinkuin te haluatte kun on omaisuuttanne.



Se jo olisi tökeröä, jos suuttuisivat siitä, että teillä on tuollainen käytäntö =)



Puhu miehesi kanssa asiasta ja tehkää yhdessä selkeä päätös niin on sinullakin mukavampi olo ja et ehkä enää mieti niin tuota asiaa.

Jos nimittäin osallistuu lapsen elatukseen, on miehellä oikeus sanoa, mitä ostamillaan tavaroilla tehdään.

ja voi sitten ihmetellä lapsesi vaatteista, millaista tusinatavaraa ne ovat. Ja huokaista samaan hengenvetoon, että netistä saa niin edullisesti.

ostan silti lasteni vaatteet uutena ja ostan laatumerkkejä. Lainaan mielelläni pieneksi jääneitä vaatteita veljeni lapsille, vaikka heillä rahaa on käytettävissä enemmän kuin minulla. Ja itse asiassa ajattelen lainaavani niitä veljeni vaimolle, vaikka lapsethan niitä pitävät. Hassua.



On kiva antaa jotain, kun muuten on niin vaikea antaa mitään ja omien lasten myötä ei oikein pysty lapsenvahtinakaan toimimaan. Vaimot ovat aika tarkkoja rahojen suhteen, mutta eivät he pahansuopia ole. Jokainen meistä toimii omien periaatteidensa mukaan.



Kyllä ymmärrän, että tuntuu pahalta antaa sellaisille, jotka eivät itse sitä taitoa osaa. Mutta minusta tuntuu, että en olisi oma itseni, jos en jakaisi omistani muillekin ja oppivathan lapset tätä kautta myös jotain elämästä ja epäitsekkyydestä.

Jos nimittäin osallistuu lapsen elatukseen, on miehellä oikeus sanoa, mitä ostamillaan tavaroilla tehdään.

Sen paremin mitään muutakaan. Minä ostan vaatteet, kengät, urheiolutarvikkeet, lelut ja romppeet.

et voi antaa sukulaisellesi käytettyjä vaatteita

Jos nimittäin osallistuu lapsen elatukseen, on miehellä oikeus sanoa, mitä ostamillaan tavaroilla tehdään.

Sen paremin mitään muutakaan. Minä ostan vaatteet, kengät, urheiolutarvikkeet, lelut ja romppeet.

sinulla ei ole mitään sanomista asunnosta, autosta tms., jos mies ne maksaa.

olen tehnyt päätöksen, että kun lapsiluku on täynnä niin myyn kaiken pois. En tuu lahjoittamaan sisaruksilleni tai miehen sisaruksille. Olen itse lapseni vaatteet ja tavarat ostanut (sekä uusia, että käytettyjä), joten ostakoot muutkin omansa. Tietenkin minäkin voin omiani myydä (jos en enää tarvitse) sukulaisille, mutta ilmaiseksi en anna.



Ajateltkoon muut minusta mitä haluaa, mutta tällainen on minun ajatusmaailmani!

, meidän tyttö syntyi kesäkuun lopulla, siskon poika syyskuussa, toisen lokakuussa ja miehen veljen poika samoin lokakuussa. Eikä silloin ollut muotiakaan kierättää vaatteita!

sukulaisiasi. Avioliiton kautta.



Minusta on erikoista jos on varaa ostaa vaatteita, joista saa kunnon hinnan käytettyinä, mutta sukulaiselle antaminen edes "lainaan" ei sovi.



Etenkin vauvan vaatteet kestävät yleensä useamman vauvan, varsinkin ns. hienommat jutut kuten juhlavaatteet ja talviromppeet. Rahan ja ympäristön kannalta olisi aika fiksua lainata tuollaiset jutut sukulaisille saman tien, jos tulevat käyttöön.



Kommunikaatiosta tässä kai on perimmiltään kyse, odotukset ja tavat ovat erilaisia. Puhu ap suoraan "anoppisi tyttären" (eli lapsesi tädin) kanssa asiat selviksi, kerro, mitä juttuja haluat säästää itselläsi, mitä ajattelit myydä, ja mitä antaa heille omaksi tai lainaan.

lainaankaan antaa, siinähän ne vaatteetkuluu eikä niistä sitten enää saa samaa hintaa kuin jos heti myisi. ja miksi pitäisi lainata?



ja tämän vihjailun takia en aio antaa mitään, en edes niitäpaitoja joista pyydän 0,50e kirpparilla.

Itse oon omilla rahoillani ostanut ja käyttöön tarkoittanut omille lapsilleni. En ole antanut lainaan kuin ne jotka olen ajatellut, että voivat "tuhoutua". Ja aika huonokuntoisena ne takas on tullutkin. Ja toinen sisko lainaa mutta ei palauta. Jos on miehen ottamia romppeita, niihin ei voi puuttua mitta mun ostokset on asia erikseen. Muistan kun esikoisen kamoja ei edes kysytty vaan suora oletus oli, että annan kaiken pois. Onpa joskus jotain vaatetta ihan päällä ihailtu, että oi kun on ihana ja toi tulee sitten meille! No ei oo tullu, kun jäi odottamaan pikkusisaruksia...



Musta on tosi epämiellyttävää nuo kyselyt, kun annan kyllä jos on annettavaa mutta en sellaista mitä vielä itse käytämme. Vaatteet kun käytössä kuluu ja lainaaminen jäljiltä voi olla jo tosi huonossa kunnossa. Mulla ainakin on antamisen halu mennyt jo ajat sitten juurikin samasta syystä!



Eli sympatiat sulle ap.

On täysin jokaisen oma päätös, mitä kenellekin antaa ja mitä ei.



Oman lapseni vaatteita olen antanut eteenpäin ja myynyt myös. Parhaat (marimekot, POPit yms.) olen myynyt täsmästi tutuille kohtuuhinnalla. Jotakin meni mieheni veljen lapsille, mutta koska heillä lapset ovat eri sukupuolta (ja emme saa sieltä itse koskaan mitään), en katso meidän olevan sinne kovasti velvollisia mitään antamaan jatkuvasti. Mieheni vanhempien antamat vanhoiksi jääneet lelut annan miehen veljen perheelle.



Yhdelle serkulleni annan Lindexit yms. kohtuuhintaiset vaatteet hänen lastaan varten. Tässä on kyllä sellainen hassu juttu, että alunperin sovimme, että niistä maksetaan muutama euro/kassi, mutta mitään ei ole koskaan maksanut. Tämä hieman huvittaa, sillä perustunee siihen oletukseen, että meillä on jotenkin varaa kustantaa muille vaatteita.



Meille kälyni antoi aikoinaan (ja tarjoaa välillä vieläkin) 10-15 vuotta vanhoja omien lastensa vaatteita. Olemme nykyään systemaattisesti kieltäytyneet, koska kyse on kaapin perälle jääneistä jämistä, parhaat on myyty kirpparilla aikoja sitten. Ja toisten rikkinäistä tai huonokuntoista tavaraa emme ota vaivoiksemme.