Mitä tehdä tottelemattoman 2-vuotiaan kanssa?

Ehei kuule! Ei kaikki ole samaa mieltä kun sinä siitä että on normaalia että 2vuotias käyttäytyy tuolla lailla! T: 4

Jäähytuoli 2 vuotiaalle, ootko oikeesti hullu? mitä se siitä oppii. Kannattais itte mennä sinne jäähytuolille miettimään että kuis toimii. Herra hyvästi hallitse.

Olen myöskin ollut tarhassa ja en ole yhteenkään huonokäytöksiseen 2vuotiaaseen törmännyt. 3-4vuotiaisiin kyllä!

Mutta jos sinua tämä ketju vituttaa, niin mene lukemaan muita. Anna meidän epätäydellisten äitien murehtia omia juttujamme.

22.

Vierailija:

Ehei kuule! Ei kaikki ole samaa mieltä kun sinä siitä että on normaalia että 2vuotias käyttäytyy tuolla lailla! T: 4

pitääkö heti alkaa moralisoimaan,että kasvatuksessa vikaa jne,höpö höpö!lapsilla on todella isoja eroja temperamentissa.meillä hyvä parisuhde,lapset saa paljon rakkautta,syliä jne.meillä kaksi lasta.tyttö 5-v ja poika 2.5-v..kumpainenkin todella eloisia.äänekkäitä ja villejä.tosin poika vie voiton vilkkaudessaan ja on 2-v saannut todella voimakkaita uhma-raivari kohtauksia..edelleenkin saa välillä,mutta helpottamaan päin on.hän räki,sylki ja teki kaikkea kiellettyä...kyllä se on ihan normaalia kun alkaa se omatahto sieltä tulla,aika on väsyttävää..mutta kyllä se helpottaa aikaa myöden..täytyy vaan jaksaa ja koittaa ohjata lasta oikeaan suuntaan.epänormaalia on se jossei lapsi uskalla kapinoida yhtään...mä en siedä tollasta äitien syyllistämistä heti kättelyssä yhtään!!!!!tyttäreni sai myös mahdottomilta tuntuvia uhma-separeita 2-3 vuotiaana,repi hiuksia päästänsä kun ei menny tahto läpi..nyt kun hän 5-v on uhma tehnyt tehtävänsä ja hän on oikein tasainen lapsi joka osaa hillitä jo itseään ja hiuksetkin pysyvät päässä :) lapsillani on temperamenttia ja olen ylpeä siitä!!he varmasti tulevat pärjäämään,eikä toivottavasti murennu heti ensimmäisessä takapakissa.tsemppiä äidit!!!

Minun lapseni ovat hoidossa päiväkodissa, eivät TARHASSA.







23... Hoidan hyvinkin usein kavereitten ja sukulaisten lapsia ja kyllä, vietän heidän kanssaan välillä jopa viikkoja. Joten tiedän mitä puhun.

Olen myöskin ollut tarhassa ja en ole yhteenkään huonokäytöksiseen 2vuotiaaseen törmännyt. 3-4vuotiaisiin kyllä!

että lapsi " haluaa kiusata meitä" niinkuin sinä kärjistäen asian esitit. Tuo ajatus on sinun omassa päässäsi. Me olemme vain huomanneet että lasten luonteissa todellakin on eroja.

Minulla on kokemusta helpoista lapsista ja vaativammista lapsista. Mieheni ja minun yhteinen lapsemme on erittäin vaativa lapsi, toisaalta myös erittäin haluttu ja toivottu sillä lapsen saimme IVF avulla, toisella yrittämisellä. Vaikka lapsi on haluttu, on vanhemmilla oikeus sanoa että lapsen temperamentti koettelee hermoja.

Miehelläni on kokemusta 5 lapsen kasvatuksesta ja enpä ole hänen kuullut sanovan, että nuorimmainen " haluaa olla hankala" , hän on vaan niin erilainen luonne lasten joukossa, muillakin lapsilla on yksilölliset luonteenpiirteensä, osa helppoja, osa vaikeampia kasvatettavia. Itse olen opettaja ja näen yksilöt myös koulutettavien joukossa.

Mikä tekisi lapsista " tasapäisiä" yksilöitä kun aikuisetkin ovat erilaisia ihmisiä?

Vierailija:

Olen myöskin ollut tarhassa ja en ole yhteenkään huonokäytöksiseen 2vuotiaaseen törmännyt. 3-4vuotiaisiin kyllä!

Meidän 2-vuotias onkin unelmakiltti päiväkodissa ja vieraan hoidossa. Äidille ja isälle vasta kiukuttelee.

Juu, kyllä vanhemmat voi omalla toiminnallaan ja käytöksellään vaikuttaa lapseen, mutta vaan tiettyyn rajaan asti. Kyllä lapsella on omia ominaisuuksiakin, joita ei ole saatu vanhempien kasvatuksen tuloksena. Näkeehän tämän siitäkin, että samassa perheessä kasvaneet sisarukset voi olla luonteiltaan hyvinkin erilaisia!



Eli kyllä voi sanoa, että joillakin on helppo tai vaikea lapsi, mutta asialle voi ja kannattaa tietenkin yrittää itsekin jotakin tehdä.



Nelosen viestin kyllä määrittelisin provoksi sillä perusteella, että se on niin hyökkäävästi kirjoitettu, en pelkästään siksi, että olen eri mieltä. Joistakin on kiva saada asiasta riita eikä asiallinen keskustelu!

JOista osa on tietysti tässä jo tullutkin kerrottua:



1) Älä uhkaile jos et ole valmis uhkausta toteuttamaan. JA jos uhkaat jollain, niin totetuta se jos tarve vaatii. Mun mielestä lapsen ei saa antaa lyödä toisia lapsia esim. puistossa, vaan lapselle voi tehdä selväksi että jos lyö, niin puistosta lähdetään pois. JA SITTEN KANSSA PITÄÄ LÄHTEÄ JOS LAPSI LYÖ. Ja lapselle kannattaa sen poislähdön jälkeen muutamaan otteeseen toistella sitä miksi puistosta lähdettiin pois, että asia kanssa menee jakeluun.



2) Älä kokeile " kaikkia keinoja" . Mieti puolison kanssa yhdessä tavat joilla teillä toimitaan ja toimikaa niiden mukaan. Lapselle on hämmentävää, jos samasta toiminnasta saa yhtenä päivänä lohtuhalin, seuraavana päivänä huudot, seuraavana selitystä ja pakkosyliä jne.



3) Pysy itse rauhallisena. Säästä huutaminen niihin tilanteisiin jossa se on todella tarpeen (lapsi esim. juoksee autotielle ja se on saatava pysähtymään), niin silloin se toimii. Muista että lapsi toimii itsesi peilinä, ja käyttäytyy sen mallin mukaan jonka itse annat. Jos itse huudat, lapsikin huutaa. Tai tietysti ihan aluksi se lapsi huutaa, mutta jos sinnikkäästi näytät omalla esimerkilläsi, että asiat hoidetaan rauhallisesti, niin lapsikin sen oppii. JOs taas itse huudat, vahvistat lapsen huonoa käytöstä tai vaihtoehtoisesti saat lapsen jonain päivänä alistettua.



4) Kerro lapselle etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Lapselle on hämmentävää, jos kaikki vaan tehdään yht´Äkkiä, eikä hänellä ole mihinkään sananvaltaa. KErro lapselle, että kohta lähdetään iltapesulle, voit leikkiä vielä hetken. Sitten kerrot, että nyt mennään iltapesulle. JOs lapsi on kylvyssä, kerro etukäteen, että kohta mennään pois, eli anna lapselle aikaa valmistatua juttuihin joita tehdään. Meillä 2,5 v:n kanssa tämä toimii jo tosi hyvin, varsinkin kun kaikkeen voi liittää lauseen: " mutta jos tämä menee temppuiluksi, niin kylvystä tullaan pois heti" jne.



5) Ota lapsi mukaan arkeen, anna auttaa kodin hommissa ja KEHU, KEHU, KEHU aina kun jokin menee hyvin. Meillä on vauva ja aina kun isoveli tekee jotain kivaa vauvalle, paijaa tms. niin isoveli saa ekstrahuomiota äidiltä. Jos veli paijaa vauvaa, menee äiti halaamaan isoveljeä ja kehumaan.





Tässäpä joitain, joita itse olen palstalta oppinut ja hyviksi havainnut, tai muuten vaan hyviksi havainnut : )



2-vuotiaat on ihania, ja kannattaa muistaa, että 2-vuotias ei enää ole mikään vauva, hänellä on ymmärrystä ja tahtoa ja vaikka mitä!

Mitäs, jos se kuudes tai seitsemäs syntymätön lapsesi olisiki ollut hankala? Et kyllä voi mitenkään loogisesti perustella olevasi täydellinen äiti, vaikka kaikki viisi lastasi ovatkin olleet helppoja.

tyttäreni käy 3 krt /vko kerhoa ja 1/krt vko muskaria.itse olen kotiäitinä viellä.hän on aina käyttäytynyt tosi hienosti näissä..muuta ei ole tullut,kuin kehuja..joten eiköhän hän ihan normi-lapsi mahda olla...siitäkin huolimatta että on elännyt mahdottomat uhmat läpi :)samoin poika käyttäytyy hoitajille hienosti.vanhemmille on turvallista purkaa paineita ja se on sen merkki.olet tärkeä lapsellesi!!

löytyä mutta järkeä sen käyttöön tai vanhemman neuvojen noudattamiseen ei vielä ole.

Itse huomasin että lapsen tuossa iässä tarvitsee saada raivota ja laittaa hanttiin, ajan kanssa se helpottaa tai tilanne ainakin muuttuu toisenlaiseksi.



Eli minä neuvoisin varaamaan aikaa jos mahdollista, kiire ainakin meillä sai aikaan kohtauksia. Jos heti aamusta varautuu siihen, että tänään sitten lapsi rähjää ja laittaa hanttiin, niin vois olla helpompi sumplia asioita. Uhmakohtaukset menee ohi kun lapsi saa uhmata, itse pidän kiukkuista lasta sylissä toisilla voi toimia se että lapsi saa kiukuta omassa rauhassa. Ne hommat tehdään mitkä täytyy ja itse vain pitää pysyä rauhallisena. Jos on aikaa ja on tähän varautunut niin se onnistuu mun mielestä helpommin.

Ja tosiaan se, että lapsi itse saa vaikuttaa joihinkin itseään koskeviin asioihin on hyvä. Aika auttaa, malttia siihen asti.

Hän on ollut sitä vauvasta saakka. Eli miten selitätte arvoisat 5 lapsen äidit ynnä muut arvostelijat sen, että toisen lapsen kanssa pärjään hienosti ja toisen kanssa joudun taistelemaan? Molemmille on annettu yhtä paljon rakkautta ja asetettu rajoja, kasvatuskin on samanlaista.

Neuvoisin " helppojen" lapsien äitejäkin tutustumaan kirjaan Varhainen vuorovaikutus. Hiljainen, helppo lapsi voi joskus myös olla alistettu lapsi, joka kasvaa perheessä jossa hän ei uskalla näyttää tunteitaan.



No, tästä ei liene teillä kyse mutta 2-vuotiaan on tarkoituskin uhmata että hänen oma tahtonsa kehittyy. Helpot vanhemmat saa usein helppoja lapsia eli oman perheen elämä voi tuntua leppoisalta.



Mutta vaativampikaan temperamentti ja lapsen haastavuus ei ole pahasta. Äiti ei ehkä saa niin paljon onnistumisen kokemuksia, mutta jos hän jaksaa kuunnella oman lapsensa tarpeita, tällaisesta lapsesta voi myöhemmin löytyä kapasiteettia vaikka mihin! Miettikää millä työelämässä nykyisin pärjää, mm. sosiaalisilla taidoilla ja kovalla tahdolla!



Tuolla tuo oma rakas uhmaaja jo huutelee ;)

- Kannattaa olla johdonmukainen: mikä tahansa on oma kasvatuskeino, sitä kannattaa noudattaa eikä pomppia metodista toiseen niin, ettei lapsi pysy perässä

- Ei kannata koskaan kieltää lapselta omaa aikaansa, varsinkaan rangaistuksena. Lapsi tarvitsee vanhempiaan varsinkin silloin, kun harmittaa ja on paha mieli.

- Kannattaa kehua silloin, kun lapsi tekee jotain oikein. Vaikka se olisi pienikin asia. Lapset yrittävät kussakin tilanteessa parhaansa. Aina se ei ole hyvä, mutta se on siinä tilanteessa paras mahdollinen ja sitä tulee kunnioittaa.

- Kannattaa kunnioittaa lasta kuten toista kokonaista ihmistä, koska hän on sellainen. Kannattaa kohdella lasta kuin suurmiestä, koska hänestä voi joskus tulla sellainen. En tarkoita tällä sitä, että pitäisi mielistellä vaan päinvastoin, kunnioittaa kaikkea sitä potentiaalia ja taitoja, mitä toisessa on.