Jos kaikki alle kouluikäisten lasten äidit olis kotona, niin miten kävisi Suomen?

jossa naisen ainut tehtävä on olla lasten kanssa kotona? Nimittäin mikään ammattitaito ei säily sitä 18 vuotta... Siitä muuten ei ole mitään näyttöö, että lasten psyykkiset tairaudet vähenis, jos äåidit olis kotona. Uskon sen olevan jopa päinvastoin. Miten muuten esim 3 henkinen perhe voi tulla toimeen 18 vuotta pelkällä miehen palkalla? Ei kaikki miehet voi olla toimitusjohtajia. Te ette voi olla oikeesti tota mieltä. Sanokaa että te vitsailette. Ette vo iolla noin tyhmiä..

tietenkin työssäkäyvien palkat olisivat suuremmat ja hinnat laskisivat kun verotusta voisi keventää jonnekin kuuteen prosenttiin.

jossa naisen ainut tehtävä on olla lasten kanssa kotona? Nimittäin mikään ammattitaito ei säily sitä 18 vuotta... Siitä muuten ei ole mitään näyttöö, että lasten psyykkiset tairaudet vähenis, jos äåidit olis kotona. Uskon sen olevan jopa päinvastoin. Miten muuten esim 3 henkinen perhe voi tulla toimeen 18 vuotta pelkällä miehen palkalla? Ei kaikki miehet voi olla toimitusjohtajia. Te ette voi olla oikeesti tota mieltä. Sanokaa että te vitsailette. Ette vo iolla noin tyhmiä..

tietenkin työssäkäyvien palkat olisivat suuremmat ja hinnat laskisivat kun verotusta voisi keventää jonnekin kuuteen prosenttiin.

Sinähän sen rikastumisen arvoituksen ratkaisit! Voitais vaikka kaikki jäädä pois töistä ja jättää kaikki työt ja palkat esim. presidentille. Kaikki ois sitä paremmin mitä vähemmän porukkaa olis töissä! Se yks työssäkäyvä sais kaikkien palkat ja muut vois sitten elää sen verovaroilla! Hitto, miten tätä ei ole kukaan keksinyt aiemmin?

viisas on av-mamma :D

ja sitten myös enemmän lapsettomia pariskuntia ja sinkkuja, jotka haluavat tehdä töitä eikä jäädä lapsen kanssa kotiin.



Syrjäseuduilla asuvilla olisi varmaan enemmän lapsia, joiden kanssa voisi olla ihan luvan kanssa ilman työtä.



Mulla on nälkä.

mutta minusta ratkaisu ongelmaan olisi se, että noita työajan lyhentämismalleja voisi ihan oikeasti käyttää ja niitä myös uskallettaisiin käyttää. Eikä niin että pitää pelätä saavansa kenkää kun on niin "laiska". Muutaman vuoden voisi ihan hyvin rauhoittaa. Ei kenenkään lapset ole ikuisesti pieniä



Minusta kuulostaa tosi hullulta sellainen elämä että työssä on pakko olla aina kun työnantaja niin sanoo, yhtään ei voi joustasa ja paikkaa ei voi vaihtaa mihinkään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Huoltosuhde



t. se entinen virkamien



ps. tämä suhde on Suomessa todetusti Euroopan nopeimmin päin helvettiä menevä.

Muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin keskiluokkaisessa kodissa äiti oli kotirouva ja lisäksi oli varaa vielä kotiapulaiseenkin.

kertokaa nyt miten te, jotka puolustatte kotonaoloa, selvitätte tuon huoltosuhdeongelman?

Muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin keskiluokkaisessa kodissa äiti oli kotirouva ja lisäksi oli varaa vielä kotiapulaiseenkin.

Nimittäin silloinkin tähän oli varaa vain rikkaammilla. Yläluokka ja porvaristo ajoivat kotirouvaihannetta kuin käärmettä pyssyyn, eivätkä kerta kaikkiaan ymmärtäneet sitä, ettei köyhemmällä väellä ollut tähän varaa.

Ehkä palstamamma ajattelee, että huonopipalkkaisen työn tekijät ovat joitain "muita" - esim. maahanmuuttajia, joita ei sitten tämän suomalaisen hyvinvoinnin tarvitse koskeakaan?

Ja kun haikaillaan menneen kotirouvaidyllin perään, niin muistetaanpa sitten sekin, etteivät kaikki olleet silloinkaan tyytyväisiä. Henkisesti sairastuneita naisia oli - tarinoista voi lukea pettymisen elämään ja omiin mahdollisuuksiin. Rikkaammalla väellä oli varaa jäädä naimattomaksi, opiskella ja elää näennäisitsenäistä elämää.

Ylipäätään suosittelen kaikille "ennen oli kaikki paremmin" -kaihoajille, että menkää kirjastoon ja lainatkaa muutama historian perusteos. Lukekaa ne ajatuksen kanssa ja miettikää, oliko todellakin kaikki täydellistä.

hoitotyö(sairaanhoitajat, lähihoitajat), opettajat, myyjät, siivoojat, sihteerit, pankkivirkailijat yms yms

eipä riittäis noihin ammatteihin työntekijöitä jos kaikki äidit LUSMUILISI kotona

juuri NAISTEN ammateissa?

Tää on kyllä tosi hauska aloitus. Aloittaja teki tämän tekaistussa ylemmyydentuntoisena murehdittuaan ensin aamun miten pikkuinen selviää päiväkodissa, ja sitten ei kelpuuta mitään myönteistä vastaukseksi.

Tässä(kin) ketjussa taas nähdään, että usein juuri itsenäiseen ajatteluun kykenevät äidit arvostavat lasten kotihoitoa niin paljon, että pystyvät vastustamaan ympäriltä tulevaa pelkkään pätkäajatteluun kykenevien, vähemmän viisaiden mammojen painostusta työhönmenoon.

Kaikki tuntemani n. 3-vuotiaaksi kuopustaan kotona hoitaneet ovat harvinaisen fiksuja ja lämpimiä ihmisiä, joilla on arvomaailma kohdallaan.

Pienenä töihin lapsensa laittaneissa taas on porukkaa laidasta laitaan ja heidän keskuudessaan kaikkia fiksuja yhdistää huoli lapsen pärjäämisestä hoidossa. Tyhmät taas tukahduttavat tuon huolen tai eivät sitä koe, ja kääntävät sen kiusanteoksi toisin valinneita kohtaan.

Todellisia arjen sankareita ovat ne äidit, jotka käyvät töissä ja samalla kasvattavat lapsistaan tasapainoisia, onnellisia ja työta pelkäämättömiä kansalaisia. Tämä oli vielä 70-90 -luvuilla normi ennen kuin tämä kotiäitiyden ylistäminen ja muuta työtä tekevien äitien mustamaalaus yleistyi.

Ja jos tuo kotihoito on niin autaaksi tekevä lapsen kannalta, niin miksi lapset ja nuoret voivat huonommin ja huonommin? Muualla maailmassa voivat paremmin, vaikka menevät hoitoon aikaisemmin ja päivät hoidossa ovat pidempiä.

Selittäkääs tuo?

kärsivällisille hoitajille, mummeille ja naapurin tädeille, jotka ovat lapselle läsnä säännöllisesti.

t. 70-luvun lapsi, jonka mummi haki joka päivä hoidosta, vei harrastukseen ja teki iltaruuan.

Todellisia arjen sankareita ovat ne äidit, jotka käyvät töissä ja samalla kasvattavat lapsistaan tasapainoisia, onnellisia ja työta pelkäämättömiä kansalaisia. Tämä oli vielä 70-90 -luvuilla normi ennen kuin tämä kotiäitiyden ylistäminen ja muuta työtä tekevien äitien mustamaalaus yleistyi.

Miten kukaan voi vakavissaan ajatella, että lapsista kasvaa tasapainoisia ja onnellisia - tai he ovat lapsina sellaisia - elleivät he näe äitiään kuin pari tuntia päivässä? Tietäähän sen erkkikin, että kiintymyssuhteet ovat päin per**ttä vähintäänkin jne.

Kiintymyssuhdeongelmissahan on se surullinen puoli, että niitä ei aikuinen itsessään välttämättä tunnista. Ainoa ongelma hänellä voivat olla selittämättömät parisuhdeongelmat ja sitten pahimpana se, että hän työntää itse oman lapsensa pois luotaan eikä kykene vastaamaan tämän tarvitsevuuteen. Ahdistuu lapsen kanssa, niinkuin moni uraäiti tekee ja tuottaa lapselleen suurta tuskaa, joka taas oppii tukahduttamaan itsessään itkut äidin perään ja traumatisoituu. Ei sitä muista, miten kaipasi äitiä 2-vuotiaana ja koki jatkuvasti huonoa oloa. Muistaa vain sen, että oli cool olla 7-vuotias avainkaulalapsi. Eikä yhtään pelottavaa, varsinkin, jos naapurissa oli äiti kotona ja sinne saattoi mennä nauttimaan kodin turvallisesta ilmapiiristä.

Ok, lapsi paatuu ja kovettuu, ja aikuinen on mielestään mahtava selviytyjä, mutta itselleni merkitsee lapsen elämä, kokemukset ja onnellisuus tässä ja nyt.

Ja onhan näitä hoitopaikkojen kauhukokemuksiakin varmaan lähes jokaisella keski-ikäisellä. Niitä kokenut ei vain välttämättä myöskään ymmärrä, ettei niitä tarvitsisi olla. Ne eivät kuulu elämään välttämättömänä asiana, vaikka voivat aikuisen paatuneesta näkökulmasta tuntua hassuiltakin. Täälläkin oli taannoin mahtava keskustelu ihanaisista perhepäivähoitopaikoista.

vakaata keskiluokkaa, äiti ei koskaan mennyt töihin, kotiapulainen, lakanapyykit yms. pestiin pesulassa, kauppias toi ostokset kotiin.



En pääse ikinä lähellekään äitini elintasoa!

En ajattele rakastellessakaan isänmaata. Olen itsekäs ja olin 8 vuotta kotiäitiniä.



Suomi pärjäsi tämän ajan ihan hyvin ja samaan aikaan sai töitä nuori mies, joka meni naimisiin ja perusti perheen. Ilman kotiäitivuosiani miehellä ei olisi ollut työpaikkaa. Nyt hän sai tehdä minun paikkaani.



Nuoret ovat itsenäisiä ja tasapainoisia. Olen tyytyväinen, etten uhrautunut Suomen puolesta ja mennyt heti töihin ja vienyt alle vuoden ikäistä hoitoon. Lapseni ovat sen arvoisia.

Mutta miksi menisin töihin koska täällä kotona riittää kyllä tekemistä ja rahaakin on mukavasti ;) Lapset ovat jo yli 3v. eli en saa mitään tukia ym eli tulemme toimeen ilman mitään "avustuksia"! Toki saamme lapsilisät mutta nehän saavat kaikki riippumatta onko töissä vai ei. Miksi veisin jonkun työpaikan joltakin joka sitä tarvitsee? Niin ja opiskellut olen ihan yleissivistyksen takia...ei kai sitä tsrvitse olla kouluttamaton jos haluaa olla kotiäiti :)

Ja jos tuo kotihoito on niin autaaksi tekevä lapsen kannalta, niin miksi lapset ja nuoret voivat huonommin ja huonommin?

Selittäkääs tuo?

80-90-lukujen lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja nuorisoa.

En tiedä mistä muun maailman ilmiöt johtuvat, mutta olen omin silmin nähnyt, ja tähän yhtyvät myös useimmat opettajat ja pk:n hoitajat (koulutuksesta riippumatta), että päiväkoti ei tee lapsille hyvää, ja lapsi, joka on ollut pääsääntöisesti tai pitkään kotihoidossa, on usein tasapainoisempi ja sosiaalisesti taitavampi kuin lapsi, joka on mennyt päivähoitoon pienenä.

Jos suomessa on joku kotihoidon buumi 2000-luvulla, eiväthän sen tulokset vielä näy missään. Korkeintaan niissä alakoulun luokissa, joissa nämä kotihoidetut, liian paljon äidin aikaa saaneet häirikkölapset riehuvat ;)

31, ei tuossa mitään ihannointia ollut, ihan vaan toteamus. Ja porvaristo on keskiluokkaa. Köyhimmät joutuivat töihin ja jopa jättämään lapsensa heitteille, jos ei saanut hoitajaa sukulaisistaan tai naapuriapuna.

Olen onnellinen, 70-luvulla syntynyt työssäkäyvä, 11v. aviossa oleva nainen, jonka vanhemmat tekivät normaalia työpäivää kun minä ja sisarukseni olimme pieniä. Kavereina minulla on samantaustaisia miehiä ja naisia - kaikki tasapainoisia ja onnellisia ilman kiintymyssuhdeongelmia.



Koulun jälkeen vietimme sisarusten ja kavereiden kanssa tunnin läksyjenlukupiirissä. Iltapäivä/ilta jatkui urheilu-, musiikki-, teatteri-, kuvaamataito- tai käsityöharrastuksen parissa josta kävelimme sisarusten kanssa kotiin. Kotona yleensä jompi kumpi vanhempi jo odotti.



Vanhempani ovat minulle hyvin rakkaita. Muistelen lämmöllä harrastuksien ohjaajia, vaikka olenkin jo unohtanut heidän nimensä.

Huoltosuhde olisi yhden sukupolven päin p:tä, mutta onneksi asia korjautuisi jo seuraavassa sukupolvessa. Kaikki kotirouvat synnyttäisivät maailmaan ainakin viisi lasta. Tytöt avioituisivat nuorena ja saisivat lisää lapsia, Suomen väkiluku kääntyisi nousuun ja huoltosuhde kohenisi.



Parhaimmat synnyttäjät voisivat saada mitaleita. Jos Suomen rajat tulisivat vastaan, niin ylimääräisen väestön voisi asuttaa vaikka Karjalaan, jonka vahvistunut armeija olisi tähän mennessä jo hankkinut takaisin.



Jos tarvittaisiin ylimääräisiä pyykinpesijöitä ja kauppa-apulaisia, niin otetaan muutama maahanmuuttaja tekemään ne työt meidän puolesta. Tulisi kehitysapukin hoidettua.

Johan täällä kirjoitetaan siitä miten kouluikäisten vanhempienkin pitää pysyä kotona kuljettamassa ja viihdyttämässä kullanmurujaan kaikki aika kouluajan ulkopuolella. Ja toki, ei tää lopu tietenkään vielä yläkouluikäistenkään kohdalla. Jos ei ole äiti kotona odottamassa pikkumurkkua niin johan se on äidin vika jos nuori sortuu kiroiluun, tupakan maisteluun tai hui kamala, alaikäisenä alkoholiin!