Sisarusten ison (noin 5-v.) ikäeron hyviä puolia?

Meillä esikoinen oli 1v2kk kun toinen laps syntyi. Ajattelimme tehdä kolmannenkin heti syssyyn, mutta sitten tuli niin paljon muuta ajateltavaa, joten ajattelimme kolmannen lapsen teon siirtää myöhemmäksi. Nyt esikoinen on 7v ja toisiksi vanhin on 6v ja nyt meillä kolmas lapsi 4kk.



Tää vauva-arki on niin erilaista yhden lapsen kanssa. Kaikken parasta on se, kun saa olla päivisin kahdestaa lapsen kanssa. Ei ole toista/kolmea/neljää muuta siinä vieressä koko ajan pyörimässä. Lähteminen on niin helppoa, ruokailutilanteet helppoja. Itse en viihtynyt kahden pienen kanssa kotona lainkaan, mutta nyt nautin kyllä niin paljon.



Voisin tehdä vielä yhden lapsen isommalla ikäerolla, niin ihanaa on nyt.

eikä juurikaan tule huonoja puolia mieleen. Jo pienestä pitäen siskoksilla on ollut paljon yhteistä harrastusta, ja he ovat nyt 10 ja 15,5 vuotiaina toistensa parhaat ystävät jotka tukevat toisiaan kaikessa.



Kun lapset olivat pieniä oli isommasta todella paljon apua kun sen systyi jättämään nukkuvan siskonsa vahdiksi jos itse käväisi vaikka pesutuvassa. Talvella pukeutuminen ei ollut ihan yhtä paha rumba kun isompi jo pärjäsi aika hyvin itsekin. Vähän isompina isosiskon sai lahjottua viemään piklkusisko puistoon että saatin itse siivota rauhassa.



Nyt meillä on pahnan pohjimmainen tulossa, ja siinä vasta ikäeroa tulee. En usko senkään haittaavan.

Hyviä on lukuisia ja koko ajan ilmenee lisää. Ikäero sisaruksilla 5½ vuotta, nyt 11 ja 5 v.

huonot puolet tiedätkin, hyviä ainakin se, että pääset jo helpommalla isomman kanssa.

Isomman kanssa pitää jo olla ulkona ihan eri paikoissa kuin hiekkiksellä, käydä uimassa ja luistelemassa ja hänellä on myös kavereita, mielipiteitä, tiukkoja kysymyksiä jne. Hän haluaa oppia kaiken mahdollisen ja hänelle pitää myös opettaa minia asioita. Pieni lapsi on aina helpompi kuin isompi.

Pienempi tulee mukana sinne minne vanhemman kanssa mennään, vaikka sitten luistelemaan.

vauvalle, kun ymmärsi jo, miten vauvan kanssa ollaan. (Siis tarkoitan nyt, että joku alle kaksi vuotias ilman suurempaa pahuutta käy läiskäsemässä vauvaa tms.). Ei uhmaa imettämisestä tai muusta vauvan hoitoon käytetystä ajasta, kun sai itse hääriä auttamassa vaipanvaihdossa, mikäli halusi. Meillä kaksi poikaa 5 v. ikäerolla. Pienempi nyt 3, ja leikkivät yhdessä autoilla, autoradalla, isompi rakentaa pienemmälle lego/dublo -juttuja jne. joten ihan hyvin yhteistä tekemistäkin löytyy.

Ikäeroja on 1v5kk -5 vuoteen. Mutta noudatinkin omaa maalaisjärkistä tapaani, miten vauva esitellään ensi kertaa isommille sisaruksille.

ja hänellä vanhempaan siskooni 10v ikäero. Tästä johtuu, että tämä pikkusiskoni on meille aina "pieni", ja tuntui ikävältä aikanaan muuttaa pois kotoa, kun hänen teini-ikänsä oli hädin tuskin alkanut. Joutuu siis tavallaan asumaan ainoana lapsena, eikä saa samoja kokemuksia kuin me vanhemmat siskot saimme. Muutenkin koen, että minä ja isosiskoni (joilla siis 2v ikäeroa) olemme ne "alkuperäiset" lapset, ja sitten iltatähtenä tuli tämä pikkusiskoni. Yhteisiä muistoja lapsuudesta ei luonnollisesti ole, koska joko siskoni ei ollut vielä syntynyt tai hän oli kovin pieni. Vielä ainakaan emme ole erityisen läheisiä, koska siskoni on teini-iässä ja minä odotan jo esikoistani.



5v ei ole paha ikäero. Itse ajattelin tehdä lapset jos vain onnistuu niin noin 3-4 vuoden ikäerolla. 2 vuoden ikäero on ihan pienin, mihin voisin ruveta, mutta tuskin siihenkään.

Itse olen kyllä kokenut 5-vuotiaan hoitamisen helpommaksi kuin pienenlapsen. Eipä oikeastaan edes tarvitse hoitaa ( pukea,syöttää, nukuttaa jne.



Kysymyksiin vastaaminen ei ole tuottanut vaikeuksia, ja luisteluharkatkin menevät.



Kiitos kaikille rohkaisevista vastauksista!



Ap

Näin on ollut jo 15 vuotta

Vaikea keksiä huonoja puolia tästä ikäerosta. Kuopuksen vauva-aika oli helppo, kun oli jo niin toimelias esikoinen.



Isoveli nyt 8 ja pikkusisko 3,5. Tosi tärkeitä ovat toisilleen. Pikkusisko fanittaa isoveljeä ja toisaalta haluaa oppia kaiken nopeasti, niin kuin isovelikin. Luistelut, kirjaimet sun sun muut.



Alati seuraa kaipaava isoveli taas kelpuuttaa pikkusiskonkin kaveriksi ;)



Hyvä ikäero!

Vähintään 4-5-vuoden ikäero on lapselle paras. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että tuo niin suosittu 2-3- vuoden ikäero heikentää esikoisen psyykkistä hyvinvointia, sillä uusi vauva tulee just huonossa vaiheessa kehityspsykologisesti. 4-5 -vuotiaan minän kehitys on jo siinä vaiheessa, että se kestää hyvin uuden vauvan - kilpailijan - tulemisen.



Minusta tuo on paras mahdollinen syy ja peruste 5-vuoden ikäerolle. Se on lapsen näkökulmasta ja lapsen kehityksen kannalta hyvä ja ehkä paraskin.