Sisarusten ison (noin 5-v.) ikäeron hyviä puolia?

Iät ja ajat on ikäerot olleet pari vuotta kun ei ole ollut kunnon ehkäisyä käytössä.

Nykyäänhän on niin psyykkisesti hyvinvoivia lapsia kun ihmiset pystyvät tämänkin laskelmoimaan, että mikä ikäero on paras.

Mutta itse asiaan. Helpointa tuossa ikäerossa on, että voit hyvällä omallatunnolla pitää esikoisen päiväkodissa ja kukaan ei paheksu. Jos esikoinen on 2 vuotias, joudut hoitamaan heidät ehkä itse, koska esíkoinen voi tuntua liian pieneltä päiväkotiin.

Kun esikoinen on 4-5 vuotias, saat sen pois jaloista ja saat nauttia vauvaelämästä ja äitiyslomasta rauhassa vauvan kanssa.

Vähintään 4-5-vuoden ikäero on lapselle paras. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että tuo niin suosittu 2-3- vuoden ikäero heikentää esikoisen psyykkistä hyvinvointia, sillä uusi vauva tulee just huonossa vaiheessa kehityspsykologisesti. 4-5 -vuotiaan minän kehitys on jo siinä vaiheessa, että se kestää hyvin uuden vauvan - kilpailijan - tulemisen. Minusta tuo on paras mahdollinen syy ja peruste 5-vuoden ikäerolle. Se on lapsen näkökulmasta ja lapsen kehityksen kannalta hyvä ja ehkä paraskin.

että lapsia on enempi kuin yksi (lapsella ylipäätänsä sisarus) ja äiti pääsee aloittamaan kaiken ihan alusta. Isompi sisarus on myös hyvä pienemmän perään katsoja mm koulujen loma-aikoina.



t. se isompi sisarus

Ja isosisarus on niin iso, että pystyy terrorisoimaan täysillä, eikä pikkusisaruksella ole 20 vuoteen mahdollisuutta päästä tasoihin - hänelle kasvaa kova sisu.

En kyllä keksi oikein huonoja puolia. Esikoisen ja keskimmäisen välillä 4 vuotta ja isoveli tykkäsi olla kovasti apuna vauvan hoidossa. Isompi oli jo niin omatoiminen, että vauvan hoito varmasti helpompaa kuin esim, kahden vaippaikäisen kanssa. Aina olleet hyvät kaverit ja nyt aikuisenakin todella hyvä suhde keskenään.



Nuorimmaisen ja keskimmäisen välillä 12 vuotta. Siinä huono puoli oli se, ettei ollut leikkikaveria oiken enää isoista veljistä. Tarvittaessa sitten kyllä toimivat lapsenvahtina aina silloin tällöin.



Nyt nuorin 13 ja esikoisen kanssa viettävät paljon aikaa yhdessä. Hienoa katsoa kuinka isotveljet huolehtivat pikkuveljestä ja ovat kasvatuksessakin mukana omine kokemuksineen.

jaksamisen kannalta ollut ehdottomasti parempi kuin aiemmat 2 vuotta. Lähemmäs 5-vuotias on jo hyvin omatoiminen ja osaa auttaa vauvanhoidossakin. Suosittelen!

tuo ei ole iso ikäero. Ennen lapset tehtiin tiuhaan siksi, ettei ehkäisyä ollut, ja nykyisin vain on tapana tehdä niin. Osalle toki mainio ratkaisu, mutta toisaalta osa taas valittaa, että kyllä lasten kanssa oleminen on yhtä työtä ja niin uuvuttavaa, kiva päästä töihin lepäämään. Jos on isommat ikäerot, ei uuvuta niin helposti. En oikein ymmärrä, mikä lasten etu se on, että äiti on väsymyksestä ihan pimeyden rajamailla. Tietysti väsyä voi vaikka yhdenkin kanssa, on sairauksia ja muuta, mutta täällä av:llakin joskus hämmästellään, miksei kukaan kertonut, että onkin rankkaa, kun ikäeroa puolitoista vuotta... Minäkin olen saanut ihan lokaa niskaani, kun poikieni ikäero on huimat neljä vuotta, eivät kuulemma voi leikkiä keskenään jne. Huh, huh. Se ei haittaa mitään, että lapset ovat eri kehitysvaiheissa, sitähän se elämä on, että ollaan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Ja yllättävänkin hyvin ainakin meillä leikkivät keskenään. Hermostuvat toisiinsa hetkessä, mutta pian taas jo kaipaavat kovasti toisiaan.

Oikeasti? Ihmisillä on kyllä mennyt suhteellisuudentaju ihan sekaisin näiden ikäerojen kanssa. Kun pitää se kakkonen tehdä, kun esikoinen on nippa nappa kaksivuotias, niin tällaiset normaalitkin ikäerot onkin yhtäkkiä isoja.



Ai, niin. Minulla ja siskollani on 19 vuotta ikäeroa. Tullaan ihan kivasti toimeen, tosin ei hirveän läheisiä olla. Mutta 5 vuotta on niin MITÄTÖN ikäero, että ei mitään hätää.

Mm. tällä palstalla olen oppinut, että oikea ikäero on se 2 vuotta.



Ap.

huonot puolet tiedätkin, hyviä ainakin se, että pääset jo helpommalla isomman kanssa.

Meille tulee syksyllä vauva, kun esikoinen on lähes 6 v. Mun mielestä ihaninta on, että saan olla kotona, kun esikoinen menee eskariin ja ekaluokalle. Siis niin ihanaa! Lisäksi esikoinen on varmasti innoissaan vauvasta, tuskin tulee kauheesti mustasukkaisuutta tms.



Me nimenomaan haluttiin tällainen ikäero. Huonoja puolia en keksi.

Nyt 5v ja 1v. leikkivät kivasti. Toki huutoa, että "toi sotkee mun leikit" on, mutta pääasiassa "vauva" on koko perheen lemmikki. Olen sitä mieltä, että yhteiset leikit löytyy, jos on löytyäkseen. Ja niitä uhmakausia tulee ja menee, ainakin esikoisellani (jolla syntymäuhma:-).

Millä raskausviikoilla suunnilleen ajattelitte kertoa lapselle vauvasta?



Ap.

Hyvinä puolina sanoisin, että toinen on jo omatoimisempi. Ei siis tarvitse aina mennä pyyhkimään kakkapeppua tms.



Ja kuten mainittiinkin jo, vanhemman voi ottaa mukaan vauvanhoitoon jolloin mustasukkaisuutta ei välttämättä tule (meillä tuo toimi ja isoveli tykkäsi opetella esim. vaihtamaan vaippaa).



Nämä nyt tulivat äkkiseltään mieleen.

Me kerrottiin heti varhaisultran jälkeen, eli vk 6, koska keskenmenon vaara oli silloin jo aika olematon lääkärin mukaan.



nro 5

Miten lapsi suhtautui? Oliko yllättynyt tms.?

vauvalle, kun ymmärsi jo, miten vauvan kanssa ollaan. (Siis tarkoitan nyt, että joku alle kaksi vuotias ilman suurempaa pahuutta käy läiskäsemässä vauvaa tms.). Ei uhmaa imettämisestä tai muusta vauvan hoitoon käytetystä ajasta, kun sai itse hääriä auttamassa vaipanvaihdossa, mikäli halusi. Meillä kaksi poikaa 5 v. ikäerolla. Pienempi nyt 3, ja leikkivät yhdessä autoilla, autoradalla, isompi rakentaa pienemmälle lego/dublo -juttuja jne. joten ihan hyvin yhteistä tekemistäkin löytyy.

Pojalla tapahtui selvä 'irrottautuminen' äidistä siinä neljä täytettyään, reipastui ja leikki paljon itsekseen ja ulkona jos naapurin äiti ja poika olivat pihalla. Pystyttiin sopimaan vahtivuoroja ja sain hyvää aikaa itselle ja vauvalle.

Meille oli todella positiivinen yllätys, että sisaret ovat niin läheisiä toisilleen. Isoveli alusta asti ollut paljon siskon kanssa, hoitanut ja leikkinyt. Nyt toinen on 10v ja toinen 5,5v ja vasta viime aikoina on tullut ärsyttämistä ja tappelua ja sitäkin vähän. Kaikki lomat, viikonloput, mökkireissut ym lapset tekevät asioita yhdessä, arkena kummallakin omia kavereita ja harrastuksia enemmän.

pari kertaa viikossa ja sitten eskaria, kun pikkuveli oli vauva. Ja eskarin myötä tuli kavereita, joilla käydä ja joiden kanssa leikkiä - eli oli paljon aikaa olla vauvan kaa kahdestaan ja levätäkin välillä. Tosi hyvä, koska olin yh silloin. Esikoinen tykkäsi vauvasta hirveästi, hänelle pystyi suht helposti selittämään mistä vauvat tulevat, ei ollut mustasukkainen, auttoi tuhannessa asiassa, pystyi jäämään kotiin itsekseen ainakin vähäksi aikaa.

Nyt pojat käyvät enimmäkseen toistensa hermoille (ja siten myös muiden hermoille..), mutta välillä iso jaksaa opettaa pienelle asioita, ottaa katsomaan pleikkapeliä, lukee tai leikkii, ottaa jopa mukaan leikkiin kaverin kanssa, yms. Nyt on toinenkin pikkuveli (2v) jaloissa pyörimässä, ja häntäkin tykkää isoveli ohjata ja hoitaa. Iso myös pyynnöstä vahtii pientä, myös silloin, kun ei todellakaan haluaisi - on velvollisuudentuntoinen ja voi luottaa, ettei jätä pientä pulaan.



Mun kokemuksen mukaan isossa ikäerossa on enemmän positiivisia puolia, vaikka nuo meidän pikkuveljekset ovatkin koko ajan enemmän parhaita kaveruksia kahdestaan. Isoveljestä on kuitenkin ollut niin paljon apua mulle ja ohjausta/opastusta pikkuveljelle - ja rakkautta :).

Meidän esikoinen on toivonut vauvaa meille jo pitkään, joten oli kyllä iloinen. Ei varmaan kovin yllättynyt, kun eihän hän vielä asiaa kovin hyvin tajua... Meille tuli keväällä koira, ja syksyllä tulee vauva, tuskin hän siitä sen ihmeemmin yllättyi. Mutta kovin iloinen on ollut, ja lähes päivittäin asiasta puhutaan.



nro 5

huonot puolet tiedätkin, hyviä ainakin se, että pääset jo helpommalla isomman kanssa.

Isomman kanssa pitää jo olla ulkona ihan eri paikoissa kuin hiekkiksellä, käydä uimassa ja luistelemassa ja hänellä on myös kavereita, mielipiteitä, tiukkoja kysymyksiä jne. Hän haluaa oppia kaiken mahdollisen ja hänelle pitää myös opettaa minia asioita. Pieni lapsi on aina helpompi kuin isompi.