"Pojat on poikia"

Työssäni päiväkodissa kohtaan jatkuvasti sen tosiasian, että poikien leikit ovat raisuja.



Mutta ainakin henkilökunnan siellä pitää valvoa, että ketään ei väkisin viedä painiin tai aleta tuuppia.



Tällaisia ohjeita löysin, ja nämä ovat mielestäni aika hyviä.

Kasvatus ja ympäristön suhtautuminen vaikuttavat merkittävästi siihen, tuleeko arasta temperamentista ongelma vai voimavara.

Arasta lapsesta voi kasvaa sensiviitinen ja empaattinen ihminen sekä erinomainen stressinsietäjä, jos hänelle annetaan aikaa etsiä vähitellen ja rauhallisesti omat keinonsa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.



Tutkimusten mukaan varhaislapsuuden arkuus voi ennustaa joko myönteisiä tai kielteisiä piirteitä myöhemmällä iällä. Lapsesta voi kasvaa pelokas, alakuloisuuteen ja masennukseen taipuvainen nuori ja aikuinen.



Jos lapsen arkuuteen on osattu suhtautua hyvin, sosiaalisesti estyneistä lapsista tulee useimmiten harvitsevia, ikätovereitaan empaattisempia, vähemmän impulsiivisia, itsekkäitä ja dominoivia.

Lapsen ujous ja arkuus pitäisi hyväksyä. Artkuus kannattaa kääntää lapsen vahvuudeksi.







Kannusta arkaa lasta



? Näytä esimerkkiä omalla käyttäytymiselläsi.



? Pysy lapsen vierellä tukena, aina kun hän tuntee olonsa pelokkaaksi.



? Hyväksy lapsen arkuus ja tarve takertumiseen.



? Älä moiti lasta hänen arkuutensa vuoksi.



? Eläydy lapsen tunteisiin ja opeta hänelle selvitymiskeinoja vaikeista tilanteista selviämiseen.



? Anna lapselle reilusti aikaa uusiin tilanteisiin sopeutumiseen.

Onko pojalla harrastuksia? Joku itsepuolustuslaji voisi olla hyvä. Saisi kavereita, kasvattaisi itsetuntoa ja oppisi oikeanlaista fyysisyyttä ilman haukkumisia ja tökkimisiä. Itsepuolustuslajin harrastus myös todennäköisesti herättäisi kunnioitusta muissa pojissa.

Kaiken huippu oli kun päiväkodin sukupuolineutraali täti alkoi tyrkyttämään pojalleni barbeja! No okei, kyllä lapseni barbeilla saa leikkiä jos haluaa mutta jos selvästi kaipaa muiden poikien joukkoon, niin mielestäni aikuisten tulisi kannustaa häntä tähän.



Joillakin lapsilla ei vain ole automaattisesti kaikkia keinoja saada kavereita ym. Nämätkin taidot joutuu joillekin lapsille kädestä pitäen opettamaan, ihan niin kuin lukemisen ym. muunkin toiminnan.

Työssäni päiväkodissa kohtaan jatkuvasti sen tosiasian, että poikien leikit ovat raisuja. Mutta ainakin henkilökunnan siellä pitää valvoa, että ketään ei väkisin viedä painiin tai aleta tuuppia. Tällaisia ohjeita löysin, ja nämä ovat mielestäni aika hyviä. Kasvatus ja ympäristön suhtautuminen vaikuttavat merkittävästi siihen, tuleeko arasta temperamentista ongelma vai voimavara. Arasta lapsesta voi kasvaa sensiviitinen ja empaattinen ihminen sekä erinomainen stressinsietäjä, jos hänelle annetaan aikaa etsiä vähitellen ja rauhallisesti omat keinonsa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimusten mukaan varhaislapsuuden arkuus voi ennustaa joko myönteisiä tai kielteisiä piirteitä myöhemmällä iällä. Lapsesta voi kasvaa pelokas, alakuloisuuteen ja masennukseen taipuvainen nuori ja aikuinen. Jos lapsen arkuuteen on osattu suhtautua hyvin, sosiaalisesti estyneistä lapsista tulee useimmiten harvitsevia, ikätovereitaan empaattisempia, vähemmän impulsiivisia, itsekkäitä ja dominoivia. Lapsen ujous ja arkuus pitäisi hyväksyä. Artkuus kannattaa kääntää lapsen vahvuudeksi. Kannusta arkaa lasta ? Näytä esimerkkiä omalla käyttäytymiselläsi. ? Pysy lapsen vierellä tukena, aina kun hän tuntee olonsa pelokkaaksi. ? Hyväksy lapsen arkuus ja tarve takertumiseen. ? Älä moiti lasta hänen arkuutensa vuoksi. ? Eläydy lapsen tunteisiin ja opeta hänelle selvitymiskeinoja vaikeista tilanteista selviämiseen. ? Anna lapselle reilusti aikaa uusiin tilanteisiin sopeutumiseen.

Olen koettanutkin lastani kannustaa ja olla toki myös tukena. Keskustelen hänen kanssaan asiasta mm. että ihmiset ovat erilaisia ja toiset tykkää rajummista leikeistä kuin toiset. Mutta mitä vastaan, kun hän kysyy miksi toiset saa töniä, lyödä, kaataa tms. jos ei halua, että niin itselle tehdään?

Olen useamman kerran törmännyt tilanteeseen jossa esim. hippaleikin aikana joku poika menee tahallaan tönäisemään poikani nurin (usein vielä takaapäin siten, että tönäisy tulee yllättäen). Onko se sitä poikien välistä leikkimielistä kisailua?

Toki ymmärrän, että moni poika kaipaa rajuja painileikkejä, mutta voisiko lapsille opettaa, että painia saa niiden kanssa jotka sitä haluavat.

Piiloutuvat usein myös sen taakse. Huomattavastihan helpommalla pääsee, kun niin ajattelee ja antaa lasten riehua. Kyllä käyttäytymistä voi opettaa siltkin vaikka on 'raju' poika.

Olen koettanutkin lastani kannustaa ja olla toki myös tukena. Keskustelen hänen kanssaan asiasta mm. että ihmiset ovat erilaisia ja toiset tykkää rajummista leikeistä kuin toiset. Mutta mitä vastaan, kun hän kysyy miksi toiset saa töniä, lyödä, kaataa tms. jos ei halua, että niin itselle tehdään? Olen useamman kerran törmännyt tilanteeseen jossa esim. hippaleikin aikana joku poika menee tahallaan tönäisemään poikani nurin (usein vielä takaapäin siten, että tönäisy tulee yllättäen). Onko se sitä poikien välistä leikkimielistä kisailua?

Yleensä pojat kyllä nujuavat vain sellaisten kanssa, joiden kanssa yleensäkin sitä harrastavat, eli he eivät väkisin ketään vie painimaan.

Ilman muuta olet oikeassa, ja tuollainen opettaminen pitäisi kuulua myös päiväkodissa hoitajien kontolle.

-2-

Ja asia on niin ja näin, raivopäissään tehty raju tönäisy ei ole asiallista, mutta monesti se leikki tempaa mukaansa ja siinä saatetaan tuuppaista syystä tai toisesta. Miksi poikaasi ahdistaa kaikki kontakti noin pahasti? Kuulostaa eräältä ystävältäni (mies), jolle onneton lapsuus aiheutti kosketuskammon?



Tahallinen satuttaminen on eriasia, mutta leikissä sattuu ja tapahtuu, fudiskauden aikana on oma poika välillä kuin mustelmallinen maapallonkartta, nappiksen kuvaa siellä ja täällä ja pallon jälkiä. Se on elämää :)

Kaverin lapsen kiusaaja, töni ja löi, lopetti vasta kun äiti antoi luvan lyödä samalla mitalla takaisin. Tosin tämä kiltti joutui puhutteluun ja tätit oli ihmeissään kunnes kiusaaja tunnusti. Pojat ovat nyt hyviä kavereita ja leikit sujuu. Helppo on kiusata ja härnätä jos ei osaa puolustaa itseään.

Ja asia on niin ja näin, raivopäissään tehty raju tönäisy ei ole asiallista, mutta monesti se leikki tempaa mukaansa ja siinä saatetaan tuuppaista syystä tai toisesta. Miksi poikaasi ahdistaa kaikki kontakti noin pahasti? Kuulostaa eräältä ystävältäni (mies), jolle onneton lapsuus aiheutti kosketuskammon? Tahallinen satuttaminen on eriasia, mutta leikissä sattuu ja tapahtuu, fudiskauden aikana on oma poika välillä kuin mustelmallinen maapallonkartta, nappiksen kuvaa siellä ja täällä ja pallon jälkiä. Se on elämää :)

Minun mielestä tuo tahallinen töniminen ei kuulu leikkiin, jos on esim. siitä hippaleikistä kyse. En minäkään pitäisi, jos joku ihan yllättäen tuuppaa minut kumoon. Parhaassa tapauksessa kuralätäkköön ja tahallisesti. Ja tuuppija nauraa vielä asialle. Onko se mielestsi sitä "Pojat on poikia"- käytöstä, joka on ihan ok?

Ei poikani kammoa fyysistä kontaktia. Itseasiassa ollaan jo puhuttukin, että aloittaisi ensi syksynä esim. judotreenit. Joku sitä jo tuolla ehdottikin. Ja tällä hetkellä poika käy lasten jumppakerhossa, jossa on leikkejä ja pelejä yhdessä muiden lasten kanssa, mutta siellä on myös tarkat säännöt siitä, että toisia ei tahallisesti satuteta. Toki vahinkoja sattuu ja niillehän ei mitään mahda.

Mutta koetetaan vaan jatkaa pojan rohkaisua ja löytää hänelle ne kaverit, jotka ovat samanhenkisiä.

ap

Kaverin lapsen kiusaaja, töni ja löi, lopetti vasta kun äiti antoi luvan lyödä samalla mitalla takaisin. Tosin tämä kiltti joutui puhutteluun ja tätit oli ihmeissään kunnes kiusaaja tunnusti. Pojat ovat nyt hyviä kavereita ja leikit sujuu. Helppo on kiusata ja härnätä jos ei osaa puolustaa itseään.

Mitäpä jos tämä puolustaja tönäisee toista niin, että toinen kuolee tai vammautuu loppuiäkseen, mietipä sitä.

Tai tämä kiusattu ei osaakaan tulkita tilanteita ihan aikuisen objektiivisuudella ja vetelee turpiin sellaista lasta, joka on jonossa vahingossa tönäissyt kiusattua?

Minusta se on kyllä ehdottomasti niin, että pientä lasta ei saa kannustaa lyömään ketään, edes itsepuolustukseksi. Saa olla muuten jämäkkä, karjua ja huutaa aikuisen paikalle - mutta EI lyödä. Pieni lapsi tulkitsee tilanteet ja oman voimankäyttönsä niin huonosti ja helposti väärin, että voi oikeasti tulla pahaa jälkeä.

Aikuisten tehtävänä on puuttua tuollaiseen tönimiseen.

pakko sanoa, voi hellanlettas sentään!



Ja sanon tämän oman arahkon lapseni äitinä, joka ei ole itse tuuppija, mutta on minunkin nähden monenlaisessa leikissä tullu tuupatuksi ja peleissä mustelmia tulee, mutta en silti kasvata lasta pumpulissa. Kiusaaminen ja satunnaiset tilanteet on eriasia. Ne olen opettanu lapsellekin. Ei joka asiasta voi tehdä pillityskohtausta vaan tilanteet on vain elämää. Opeta lapsellesikin, että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja se on hyväksyttävä. Kiusaaminen on ihan eriasia, se on toistuvaa, tahallista, ilkeämielistä, nöyryyttävää. Jos te yhdessä voivottelette, että kun se ja se teki niin ja kun se ja se osui suhun rumasti niin en ihmettele enää miksi lapsella on vaikeaa. Jos sitten kuvataideharrastus tms.



Ei kaikki tottuminen helpolla tule, mutta kyllä koululainen meilläkin ymmärtää, että joka osumasta turha jollottaa. Elämään kuuluu kolhutkin. Jos ryhmällä on yhteiset säännöt jossain pelissä niin toivottavasti et oleta, että he muuttavat sääntönsä sinun lapsellesi soveliaaksi?



Ps. Anna poikien olla railakkaita ja touhukkaita, etsikää te seuraa sellaisten joukosta, jotka ovat samanmielisiä teidän kanssanne

pakko sanoa, voi hellanlettas sentään! Ja sanon tämän oman arahkon lapseni äitinä, joka ei ole itse tuuppija, mutta on minunkin nähden monenlaisessa leikissä tullu tuupatuksi ja peleissä mustelmia tulee, mutta en silti kasvata lasta pumpulissa. Kiusaaminen ja satunnaiset tilanteet on eriasia. Ne olen opettanu lapsellekin. Ei joka asiasta voi tehdä pillityskohtausta vaan tilanteet on vain elämää. Opeta lapsellesikin, että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja se on hyväksyttävä. Kiusaaminen on ihan eriasia, se on toistuvaa, tahallista, ilkeämielistä, nöyryyttävää. Jos te yhdessä voivottelette, että kun se ja se teki niin ja kun se ja se osui suhun rumasti niin en ihmettele enää miksi lapsella on vaikeaa. Jos sitten kuvataideharrastus tms. Ei kaikki tottuminen helpolla tule, mutta kyllä koululainen meilläkin ymmärtää, että joka osumasta turha jollottaa. Elämään kuuluu kolhutkin. Jos ryhmällä on yhteiset säännöt jossain pelissä niin toivottavasti et oleta, että he muuttavat sääntönsä sinun lapsellesi soveliaaksi? Ps. Anna poikien olla railakkaita ja touhukkaita, etsikää te seuraa sellaisten joukosta, jotka ovat samanmielisiä teidän kanssanne

ja jäädä nauramaan päälle, niinkö?

Luethan nyt koko ketjun, pliis.

(ei ap)

Yleensähän tuo pojatonpoikia sanotaan kun pojat riehuvat jonkun mielestä liikaa, jotain hajoaa jne., eli selitellään pois negatiivista. Miksei tyttöjen negatiivisia juttuja kuitata samanlaisella olankohautuksella?

Ei mulla tommosesta ainakaan hermo mene, eikä lapsella. Meillä kasvetaan siihen ettei elämä ole nipoja varten. Kaikenlaista sattuu eikä niistä vedetä hernettä nenään. Kuten sanoin: toistuva nöyryyttävä kiusaaminen on ihan eriasia kuin yksittäin tilanne.



Meillä on pihalla ja koulussakin sellaiset vaatteet, että niillä saa remuta vapaasti. Ja säänmukaiset, pitävät vettä tarvittaessa.



Kaikestahan voi nipottaa. Ja ennen kuin älähdät niin lapseni on kokenut monenlaista, myös oikeaa koulukiusaamista, johon puututtu asianmukaisesti.

Pojat ei välttämättä touhuissaan ajattele että joku ohimennen leikillään tuuppaisu ois jotenkin niin kamalan vakava juttu. Yleensä ryhmäpeleihin ei niuhot edes lähde.



Tytöillä kai kaikkia paitsi halileikkejä pidetään jotenkin pahana, yhä. Vaikka uskon, et moni tyttökin tykkäis kontaktileikeistä.

Ei mulla tommosesta ainakaan hermo mene, eikä lapsella. Meillä kasvetaan siihen ettei elämä ole nipoja varten. Kaikenlaista sattuu eikä niistä vedetä hernettä nenään. Kuten sanoin: toistuva nöyryyttävä kiusaaminen on ihan eriasia kuin yksittäin tilanne. Meillä on pihalla ja koulussakin sellaiset vaatteet, että niillä saa remuta vapaasti. Ja säänmukaiset, pitävät vettä tarvittaessa. Kaikestahan voi nipottaa. Ja ennen kuin älähdät niin lapseni on kokenut monenlaista, myös oikeaa koulukiusaamista, johon puututtu asianmukaisesti.

se on oikeasti jopa vaarallista. Kyllä nujuta saa, mutta vain niin, ettei yllättäen käy päälle. Oikeasti, sun pitää tällaiset asiat kyllä opettaa lapsellesi, muuten hän on pian niiden koulukiusaajien roolissa.