Lue keskustelun säännöt.
"Pojat on poikia"
01.02.2012 |
Miksi aina vedotaan siihen, kun pojat on raisuja.
Mulla on arka poika, joka ei meinaa päästä muiden poikien leikkeihin, kun ei tykkää yhtään liian fyysisestä remuamisesta. On nyt eskarilainen ja usein melko yksin tai leikkii tyttöjen kanssa, mutta selvästi on pahoillaan, kun haluaisi poikien leikkiin mukaan. Päiväkoti-iässä ei niin haitannut, kun hänellä on paljon tyttöjä ystävänä, mutta nyt selvästi asia vaivaa.
Koetan poikaani rohkaista mukaan ja välillä hän meneekin, mutta tulee usein tippa linssissä takaisin, kun joku on töninyt, hyökännyt painiin tmv. Toki hänen arkuutensa varmaan saa muut vielä enemmän käymään poikani kinppuun, mutta miksi niin usein törmään myös vanhempien osalta olan kohautukseen ja toteamukseen "Pojat on poikia".
Kommentit (36)
sä olet ihanan aivoton ja lukutaidoton. Voitko näyttää kohdan jossa olen sanonut, että lapseni tönii yllättäen muita? Olet niin paljon väärässä, itse hän niitä iskuja saa, mutta olen opettanut mikä on leikkitilanteen ja kiusaamisen ero. Kiusaamisesta pitää minulle kertoa, ei kannella jokaisesta hups-tilanteesta. Se olisi oikeasti tosi naurettavaa, ei kuulu enää koululaisen käytökseen.
en sanonut, että poikasi vielä tönii, mutta sanon, että SINUN ON OPETETTAVA ettei saa. Selvästikään et opeta, koska sinusta tuollainen yhtäkkinen töniminen on ihan vaan "hups" ja on typerää "nipottaa" sellaisesta.
Se on samaa kuin että sanot, että se on ok, siitä vaan.
Joten vaikka poikasi ei vielä olisi ketään töninyt, se päiväkin vielä tulee.
Ja jos joku mun koulussani tönii toisen lätäkköön yhtäkkisesti, niin voit olla varma, että se poika on jälki-istunnossa ja otan vanhemiin yhteyttä erittäin vakavaan sävyyn. Uskomatonta, että sinusta sellainen yhtäkkinen teko ja aika rajukin on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No etpä ole poikani tönijöitä laittanu jälkkään, niitä riittäis sitten harva se päivä :D
Edelleen aivoton kun olet niin näytä kohta missä kohtaa olen ilmaissu lapselleni, että töniminen on ihan okei?
Mulla on älykäs lapsi, se tietää paljon asioita ja sääntöjä, ja tietää ettei saa töniä ja tietää myös ettei elämä kaadu siihen, jos joku kulkee niiden sääntöjen harmaalla rajalla. Ei muiden touhuihin tarvi suhtautua silti niposti vaan ihan pipo löysänä panna elämisen piikkiin.
Ei mulla tommosesta ainakaan hermo mene, eikä lapsella. Meillä kasvetaan siihen ettei elämä ole nipoja varten. Kaikenlaista sattuu eikä niistä vedetä hernettä nenään. Kuten sanoin: toistuva nöyryyttävä kiusaaminen on ihan eriasia kuin yksittäin tilanne. Meillä on pihalla ja koulussakin sellaiset vaatteet, että niillä saa remuta vapaasti. Ja säänmukaiset, pitävät vettä tarvittaessa. Kaikestahan voi nipottaa. Ja ennen kuin älähdät niin lapseni on kokenut monenlaista, myös oikeaa koulukiusaamista, johon puututtu asianmukaisesti.
se on oikeasti jopa vaarallista. Kyllä nujuta saa, mutta vain niin, ettei yllättäen käy päälle. Oikeasti, sun pitää tällaiset asiat kyllä opettaa lapsellesi, muuten hän on pian niiden koulukiusaajien roolissa.
katsopas, tuossa sitaatin alarivissä. En siis sanonut, että hän nyt jo tönii. Kuka se olikaan lukutaidoton?
Ja hei. Kyllä se on selvää, että sinä opetat koko ajan lapsellesi, että on ok töniä. Koska siitä ei kerran saa hermostua, se siis on ok. Itse sanot tuossa, että on nipoa hermostua, jos joku tönii takaapäin yllättäen nurin lätäkköön ja jää vielä hirnumaan päälle. TOOOSI nipoa joo.
Ihan samantekevää, mitä sun lapsesi opettajat on tehneet tai jättäneet tekemättä. Minä en niistä tiedä mitään, enkä välitäkään tietää. Minä tiedän, että meidän koulussa ihan satavarmasti muutkin opettajat pistää jälki-istuntoon, jos tahallaan kaataa toisen lätäkköön.
Postimerkkikerhoon sitten vain!
ei töni ja anna muiden töniä.
Kuule, ei sitten yhtään ihmetytä enää, että sun poikaasi kiusataan koulussa. Äitinsä poika selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto täällä palstalla saa parhaat naurut!
Mutta ei huolta, sinunlaisesi ovat onneksi vähemmistössä vanhemissa, IRL. Palstamammoissa teitä on, mutta ei onneksi oikeassa elämässä kuin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan pojaltani eskari-iässä. Poikani oli pienenä aika syrjäänvetäytyvä, älykäs ja kiinnostunut kutakuinkin kaikesta muusta kuin nujuamisesta. Oli kotihoidossa, mutta näki muita kerhoissa ja puistossa, ei vaan kaivannut seuraa. Eskarin alku oli itkuisa, mutta sitten sopeutui ja leikki tyttöjen kanssa. Keväällä alkoi mennä mukaan poikien leikkiin, yleensä jalkapalloon. Mutta sanoisin, että yksi iso syy tuohon kehitykseen olivat ihanat eskarin opet, jotka antoivat poikien nujuta, mutta vahtivat tarkasti, että esim. paini noudatti ennalta sovittuja sääntöjä. Poika on nyt tokaluokkalainen ja myös opettaja on jatkanut samaa hyvää linjaa: kiusaamiselle on nollatoleranssi. Leikkiessä voi sattua kaikenlaista, mutta mitään tahallista tönimistä tms. ei voi laittaa "pojat ovat vaan sellaisia" -toteamuksen alle, lapsia tarvii kasvattaa siiiitkeästi.
SE nyt on ihan taivahan tosi, että poikien leikit on fyysisempiä kuin tyttöjen. Siis keskimäärin. Katsokaa vaikka mitä hyvänsä koulun pihaa, niin siellä ne pojat on just sitä painia lumihangessa ja vuorenvalloitusta, kun tytöt kävelevät kaksittain ja juttelevat.
Tuo oli tietenkin typerä yleistys, mutta tuota sillä sanonnalla tarkoitetaan, että pojat on poikia, että pojat erottuvat tytöistä.
Mun poikakaan ei oo iässään yhtään tykännyt tuollaisista tönäisyistä. Hän on aistiyliherkkä ja hänellä on aistisäätelyn häiriö, ja siksi pienet harmittomat tönäisyt tuntuvat hänestä pesismailan iskulta. Minulta hän on tuon vaivan perinyt, mulla on samanlaisia aistiongelmia.
Mutta aistiongelmien kanssa oppii elämään. Poika tuntuu terapian myötä siedättyneen paljon. Nykyään hän leikkii koulun pihalla muiden poikien kanssa. Eskari-ikäisenä ja nuorempana hän siirtyi leikistä sivuun, jos muut alkoivat pelaamaan jalkapalloa, hippaa, mitä tahansa, missä tulee fyysistä kontaktia.
Rohkeimmin poika on sellaisten tuttujen kavereiden kanssa, jotka hän tietää luotettaviksi eli jotka eivät häntä tuupi. Heidän seurassaan hän leikkii ihan niitä pojat on poikia -leikkejä, eli sitä painimista ja nujuamista, mistä yllä on jo puhuttu.
Jos sinulla ja pojallasi on jotain tämän tyyppistä, niin on turha syytellä muita normaaleja lapsia liiasta rajuudesta. Vaan oikea ratkaisu on tiedostaa oma osuus ongelmasta, hankkia tietoa ja etsiytyä sellaiseen seuraan missä viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mamman mussukassa voi olla osallisuutta tuohon, se on vain väärinymmärretty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan siltä, että lapsi on täysin ylisuojeltu, ja todellakaan pidä normaalina poikien römyämistä.
Leikissä kaatuu ja myös lapsesi voi kaatua vahingossa.
Oma tyttöni pienempänä aina kauhulla kertoi, kuinka yksi poika lyö, todellisuudessa poika oli vain koskenut kädellä olkapäähän.
Rohkaise lastasi!!
Onko hän muuten arka, esim. uskaltaako luistella kunnolla vai pelkääkö kaatumista?
Kuulostaa ihan siltä, että lapsi on täysin ylisuojeltu, ja todellakaan pidä normaalina poikien römyämistä.
Leikissä kaatuu ja myös lapsesi voi kaatua vahingossa.
Oma tyttöni pienempänä aina kauhulla kertoi, kuinka yksi poika lyö, todellisuudessa poika oli vain koskenut kädellä olkapäähän.
Rohkaise lastasi!!
Onko hän muuten arka, esim. uskaltaako luistella kunnolla vai pelkääkö kaatumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat monesti ei vaan ole niin kiinnostuneita niistä aroista ja ujoista pojista.
Pitää olla energiaa, hyviä juttuja ja iloisuutta.
Ujot ja arat lapset on vähän tylsiä.
En tätä pahalla sano.
Yleensähän tuo pojatonpoikia sanotaan kun pojat riehuvat jonkun mielestä liikaa, jotain hajoaa jne., eli selitellään pois negatiivista. Miksei tyttöjen negatiivisia juttuja kuitata samanlaisella olankohautuksella?
alistujia suhteessa miehiinsä, jotta miehet voisivat elää perheessäkin vapaina ja itseään toteuttaen. Näkeehän sen av:lläkin, että hyvä vaimo päästää miehensä Lappiin vähän huvittelemaan ja vaikka joka ilta baariin heti kun on itse kotiutunut synnäriltä!
Ei pidä tahallaan ymmärtää ketjun aloittajaa väärin. Meillä on myös arka poika. Just oli eskariopen kanssa juttua pojan arkuudesta. Se on lapsen synnynnäinen luonteen piirre eikä johdu mistään ylisuojelemisesta tms. Eikä meidän arka lapsi ole ainokainen, perheessä on 3 muutakin lasta. 2 arkaa ja 2 rohkeaa. Olen myös itse ollut hyvin arka lapsi. Arkuus on lähtenyt pikkuhiljaa ja "lopullisesti" vasta aikuisena.
Mitä poikien leikkimiseen tulee on kyllä totta että ne ovat rajumpia, mutta missään tapauksessa ei pidä sietää sitä jos toinen tönitään kumoon.
Itse ajattelen että poika saa olla arka. Kotona hän ei sitä ole, mutta eskarissa kylläkin. Arkuus on jo jossain määrin tämän vuoden aikana vähentynyt. Kyllä siitäkin lapsesta vielä mies tulee. Sanon aina pojalle, että sulla on kaikki rohkeus sun sisällä mitä ikinä tarvit. Otat sen sieltä käyttöön, ja että kyllä sää sen vielä sieltä löydät vaikka saattaa tuntua välillä siltä ettei sitä ole.
Yks hyvä keino on myös ollut kutsua kotiin eskariluokan poika joka on myös samantyylinen tapaus. Näillä kahdella sujuu jo kotioloissa leikit tosi hyvin ja uskon että sitä kautta poika löytää ns. tukipilarin sinne kouluelämään jonka kautta oppii luottamaan myös itseensä.
Valtaosa pojista tykkää siitä, eikä kyse siis ole kiusaamisesta, vaan toverillisesta painista.
JOS kyse on kiusaamisesta, niin siitä sopiikin valittaa, eikä sitä pidä hyväksyä.
Ikävää, että poikasi tuntee jäävänsä porukoiden ulkopuolelle. Tuo on minulle tuttua, koska nuorin lapseni on asperger. Mutta en minä silti ala muita lapsia syyttää siitä, että he eivät ole kuten oma lapseni...
Kannattaa järjestää pojalle leikkikyläilyjä, siis kutsua joku sopivanoloinen poika teille kotiin leikkimään. Kun lapset ovat kahdestaan, sellainen nujuaminen on selvästi vähäisempää - se yleensä liittyy porukassa uhoamiseen.
Ja voisit ajatella jotakin liikunnallista harrastusta lapsellesi. Kuinka olisi vaikkapa yleisurheilu, siinä ei olla fyysisessä kontaktissa vaikka ollaankin porukalla harjoituksissa.
muuttaa nyt luonteensa ja leikkinsä, jotta he kelpaisivat sinun poikasi kavereiksi?
mutta lähimmät ystävykset todellakin nuojuavat, painivat, pelaavat fudista jossa joskus aika rajujakin kolahduksia sattuu, pieniä osumia koko ajan: pallosta, nappiksista jne. Sokeeraan sua, että olen ollut myös poikani ja kavereidensa kanssa painikaverina, se on heistä superhauskaa. Pojat on yleisesti ottaen aika toiminnallista väkeä.
Ehkä joku postimerkkikerho tms auttais sun lasta löytämään samanhenkistä seuraa.
sä olet ihanan aivoton ja lukutaidoton.
Voitko näyttää kohdan jossa olen sanonut, että lapseni tönii yllättäen muita? Olet niin paljon väärässä, itse hän niitä iskuja saa, mutta olen opettanut mikä on leikkitilanteen ja kiusaamisen ero. Kiusaamisesta pitää minulle kertoa, ei kannella jokaisesta hups-tilanteesta. Se olisi oikeasti tosi naurettavaa, ei kuulu enää koululaisen käytökseen.