8-v yksin kotona?

monissa maissa on laitonta jättää alle 12-v lapsia yksin. Suomessa sellaista vanhempaa pidetään ylisuojelevana, hysteerisenä tai vähintäänkin omituisena joka ei jätä lasta yksin koskaan.

Olen miettinyt, että sellaiset vanhemmat, jotka syyttävät muita ylisuojelemisesta potevat ehkä kuitenkin huonoa omaa tuntoa siitä, että jättävät lapset yksin. Suomessa on kyllä pienten koululaisten iltapäivätoiminta luvattoman huonoa. Kaikkialla eivät edes ekaluokkalaiset saa kerhopaikkaa, saati tokaluokkalaiset. Ja alueiden väliset erot ovat isoja. Kaikkien työt eivät jousta, ja monet vanhemmat ovat pakkotilanteen edessä. Minkäs teet, jos työ ei jousta ja kerhopaikkaa ei ole. Meidän vanhempien pitäisi vaatia parempia palveluita. Eikä kaikkea tarvitse kuntien maksaa, vaan ihan rahalla pitäisi olla ostettavissa palveluita (muutakin kuin yksityistä hoitajaa kotiin). Koululaisten lomatkin ovat hirveän pitkiä, ja vaikeaa on koko lomaksi järjestää hoitoa (jos vaikka itsellä on 5 viikkoa vuosilomaa, koululaisilla melkein 16). Mutta koska Suomessa hyväksytään yleisesti lasten yksin jättäminen, eikä palveluista haluta maksaa, emme niitä saakaan. Surullista. Mielestäni 8-vuotiaan, eikä vielä 10-vuotiaankaan pitäisi olla yksin.

Ei ole vapaana ip-hoitopaikkaa esim. suuressa kaupungissa tms. Kaytantoa pidetaan Suomessa normaalina "olosuhteiden pakosta" esim. Helsingissa, mutta kun muutimme pienemmalle paikkakunnalle, niin 8v. sai paivakodista ip-hoitopaikan. Seudulla oli vahan lapsia, ja siksi tarhoissa tilaa. Ja siella yksin jattamista ei pidetty normaalina. Vaikka lapset ulkoilivatkin kylalla keskenaan (lahella kotipihaa), niin joku oli aina kotona.



Hiihtolomaksi yksin jattaminen kuulostaa ihan oudolta.

mutta siis joo,



lapsia on erilaisia, perheitä on erilaisia, naapurustoja on erilaisia...



Meillä on 3 lasta. Ketään ei ole koskaan jätetty kotiin vastentahtoisesti. Jokainen on halunnut kokeilla hetken yksin olemista eskarissa keväällä, kukaan ei aikaisemmin, mutta just silloin ovat omasta halustaan sanoneet että haluavat jäädä kotiin jonkin pienen reissun vuoksi (lähikaupassa käynti, vanhemman sisaruksen vieminen harkkoihin jne.).



Ekalla luokalla ainoastaan esikoinen on oikeasti rakastanut yksin kotona olemista, siis todella itkenyt että onko pakko mennä iltapäiväkerhoon eikö saisi olla kotona. Kaksi nuorempaa ovat mielellään olleet "jälkkärissä". Keskimmäiselle järjestin ekalla aamuisin kahtena aamuna paikan vanhaan eskariin, koska ei uskaltanut olla yksin kotona kymmenen aamuna, tammikuussa jo halusi olla kotona ja lähti itsekseen kouluun.



Kukaan ei ole tokaluokalla enää halunnut iltapäiväkerhoon ja ovat olleet esim. 2-3 h kotona joko itsekseen tai porukalla.



Hiihtolomaa en ikinä järkkäisi niin, että lapset joutuisivat olemaan itsekseen kotona vaan maksan kiroten kalliin hinnan lomista jotta voimme lomailla varsinaisella lomaviikolla. Kesällä ovat osin keskenään jopa päiviä niin että me vanhemmat käymme välillä ruokatunnilla vuoroittain, eli ovat max. 2 h kerrallaan ihan itseksen, mutta pidän kesää jotenkin helpompana vuodenaikana.



Lapset 8 v, 10 v ja 11 v.

ole juurikaan yksin ollut kotona. Ei halua olla, enkä siihen ole pakottanut.

Meilläkin on tokaluokkalaiset onneksi vielä ip-kerhossa, ja meillä vanhemmilla taas vuorottelevat aamu-ja iltavuorot niin ettei lapsille koskaan tule kovin pitkiä päiviä.



Kolmannelle mentäessä asia on eri. Koulussa todennäköisesti sitten myös ainakin parina päivänä kerhotoimintaa (nyt teatteri ja askartelukerhossa jo, toivottavasti jatkuvat syksyllä..).

Viimeistään kesän aikana pitää ruveta "treenaamaan" myös yksinoloa, ja bussilla kotiin tulemista. Nykyään kuskaamme autolla kouluun ja kotiin, kouluun matkaa n.5km joten ei oikein voi laittaa kävelemään.



Kaverille joka asuu samassa kylässä kyllä saa jo kulkea yksin, tai vaikka läheiseen leikkipuistoon.

Mutta ei ole toistaiseksi haluunnut jäädä yksin kotiin, on jotenkin pelokas.

Kauppaan ei ole halunnut yksin mennä.



Olen siis pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Ja se että 8v olisi yksin koko hiihtoloman on oikeasti aika karmeaa! Ei 8-vuotiaan tarvitse vielä olla yksin, kyllä on aika pieni lapsi kyseessä vielä kuitenkin!

mutta siis joo,

lapsia on erilaisia, perheitä on erilaisia, naapurustoja on erilaisia...

Meillä on 3 lasta. Ketään ei ole koskaan jätetty kotiin vastentahtoisesti. Jokainen on halunnut kokeilla hetken yksin olemista eskarissa keväällä, kukaan ei aikaisemmin, mutta just silloin ovat omasta halustaan sanoneet että haluavat jäädä kotiin jonkin pienen reissun vuoksi (lähikaupassa käynti, vanhemman sisaruksen vieminen harkkoihin jne.).

Ekalla luokalla ainoastaan esikoinen on oikeasti rakastanut yksin kotona olemista, siis todella itkenyt että onko pakko mennä iltapäiväkerhoon eikö saisi olla kotona. Kaksi nuorempaa ovat mielellään olleet "jälkkärissä". Keskimmäiselle järjestin ekalla aamuisin kahtena aamuna paikan vanhaan eskariin, koska ei uskaltanut olla yksin kotona kymmenen aamuna, tammikuussa jo halusi olla kotona ja lähti itsekseen kouluun.

Kukaan ei ole tokaluokalla enää halunnut iltapäiväkerhoon ja ovat olleet esim. 2-3 h kotona joko itsekseen tai porukalla.

Hiihtolomaa en ikinä järkkäisi niin, että lapset joutuisivat olemaan itsekseen kotona vaan maksan kiroten kalliin hinnan lomista jotta voimme lomailla varsinaisella lomaviikolla. Kesällä ovat osin keskenään jopa päiviä niin että me vanhemmat käymme välillä ruokatunnilla vuoroittain, eli ovat max. 2 h kerrallaan ihan itseksen, mutta pidän kesää jotenkin helpompana vuodenaikana.

Lapset 8 v, 10 v ja 11 v.

Lapsille ei pitäisi antaa sitä päätäntävaltaa josta he eivät pysty ottamaan vastuuta juridisesti. Lirissä olisitte jos jotain sattuisi. Tietenkin asiasta etsittäisiin lieventäviä asianhaaroja.

Minusta tuntuu että tähänkin vielä puututaan vasta sitten, kun jotain kamalaa tapahtuu.

mutta siis joo, lapsia on erilaisia, perheitä on erilaisia, naapurustoja on erilaisia... Meillä on 3 lasta. Ketään ei ole koskaan jätetty kotiin vastentahtoisesti. Jokainen on halunnut kokeilla hetken yksin olemista eskarissa keväällä, kukaan ei aikaisemmin, mutta just silloin ovat omasta halustaan sanoneet että haluavat jäädä kotiin jonkin pienen reissun vuoksi (lähikaupassa käynti, vanhemman sisaruksen vieminen harkkoihin jne.). Ekalla luokalla ainoastaan esikoinen on oikeasti rakastanut yksin kotona olemista, siis todella itkenyt että onko pakko mennä iltapäiväkerhoon eikö saisi olla kotona. Kaksi nuorempaa ovat mielellään olleet "jälkkärissä". Keskimmäiselle järjestin ekalla aamuisin kahtena aamuna paikan vanhaan eskariin, koska ei uskaltanut olla yksin kotona kymmenen aamuna, tammikuussa jo halusi olla kotona ja lähti itsekseen kouluun. Kukaan ei ole tokaluokalla enää halunnut iltapäiväkerhoon ja ovat olleet esim. 2-3 h kotona joko itsekseen tai porukalla. Hiihtolomaa en ikinä järkkäisi niin, että lapset joutuisivat olemaan itsekseen kotona vaan maksan kiroten kalliin hinnan lomista jotta voimme lomailla varsinaisella lomaviikolla. Kesällä ovat osin keskenään jopa päiviä niin että me vanhemmat käymme välillä ruokatunnilla vuoroittain, eli ovat max. 2 h kerrallaan ihan itseksen, mutta pidän kesää jotenkin helpompana vuodenaikana. Lapset 8 v, 10 v ja 11 v.

Lapsille ei pitäisi antaa sitä päätäntävaltaa josta he eivät pysty ottamaan vastuuta juridisesti. Lirissä olisitte jos jotain sattuisi. Tietenkin asiasta etsittäisiin lieventäviä asianhaaroja. Minusta tuntuu että tähänkin vielä puututaan vasta sitten, kun jotain kamalaa tapahtuu.

Joo, tiedän, on olemassa jokunen ennakkotapaus, jossa tyyliin talo on palanut poroksi ja 12-vuotias sen sisään tajuamatta yhtään mitä tehdä. Mutta mitä tarkoitat sillä, että olisimme lirissä jos jotain sattuisi jos esim. tokaluokkalaisemme olisi koulun jälkeen kotona???? Jos esim. iltapäiväkerhoa ei ole ja lapsi haluaa olla kotona, on kännykkä ja tajuaa mitä tehdä jos vaikka vaatimattomammin pakastin alkaa piippaamaan sen merkiksi että lämpötila on päässyt liian korkealle?

Mun mielestä lapsi pystyy aika hyvin arvioimaan koska itse on valmis ja halukas olemaan hetken yksin - ensin se hetki on vaikka vessassakäynti, sitten roskien vienti, sitten vaikka viereisellä kadulla kioskilla käynti ja sitten jopa 15 min poissaolo. Ainakin omassa perheessämme lapset ovat hienosti osanneet ilmaista tätä asiaa ja jo aiottua 3 min poissaoloa on peruttu jos on tuntunut ettei lapsi haluakaan!

kultaisella 70-80 luvulla,lapset paljon yksin kotona koulun jälkeen.Eiköhän suurimmasta osasta heistä ole tullut ihan pärjääviä ihmisiä,minä mukaan lukien

Meidän esikoinen on neljännellä nyt. Tokalla joutui olemaan aamuisin yksin ja lähtemään itsekseen kouluun. Ei onneksi pitkiä aikoja paitsi yhtenä aamuna kun oli kymmeneksi meno. Ekalla oli aina joku laittamassa tien päälle.



Iltapäivisin oli lähes aina joku kotona molemmat luokat. Ellei ollut, ekalla meni iltapäiväkerhoon. Tokalla iltapäivisin joutui aluksi olemaan (joskus marraskuussa) ehkä tunnin yksinään kotona, joulukuussa paria tuntia. Sitten tammikuusta eteenpäin päivästä riippuen 2-4h joka toinen viikko. Aluksi varmasti oli hankalaa, mutta kavereita näytti riittävän seuraksi ja kun muutimme uuteen asuntoon ei tainnut mennä monta päivää, etteikö ois ollut joku kaveri seurana.



Toka luokan jälkeisenä kesänä oli ensimmäinen kesä, että oli yksin kotona päiviä. Erosimme lasten isän kanssa siinä maaliskuussa, joten hänkään ei ollut kotosalla lasta hoitamassa. Lasten isä oli siis työttömänä. Lapsella oli lupa ja "käsky" mennä isälleen. Taisi olla neljä päivää yksin kotona. Ei kertaakaan lähtenyt aamusta heti, vaan vasta puolen päivän aikoihin. Kahdesti taisi mennä. Kahdesti oli kotona kavereiden kanssa.



Lämmin ruoka oli mikrossa lämmitettyä ruokaa. Ja mietin pääni puhki, kärsiikö lapsi tästä kaikesta. No, aina oli iloinen pojan vesseli minua vastassa, kun kotiin menin. En tiedä näyttelikö niin loistavasti vai oliko oikeasti tyytyväinen elämäänsä. Oli siis tuolloin n. 9½v.



Sen jälkeen on viihtynyt hyvin iltapäivät kotona koulun jälkeen. Aika paljon on kavereita kylässä. Syövät fiksut välipalat, soittavat, saako ottaa pullaa tai jäätelöä. Tekevät keskenään läksyt.



Ihan siis kait hyvin on mennyt.



Ensi syksy tuo uudet haasteet. Kuopus menee toiselle luokalle, enkä todellakaan tiedä, saako ip-paikkaa. Nyt on ollut ip-kerhossa. Minä olen tehnyt lyhennettyä että on päässyt aamulla lähtemään yhtämatkaa kanssani. Isänsä (työllistynyt sittemmin) luota on mennyt aamupäiväkerhoon aamusta ja tarvittaessa ip:hen.



Kesä on myös auki. Ehkä saan isovanhempia avuksi. Toivon näin. Toisaalta heillä on myös sisarusteni samanikäiset lapset, joista mahdollisesti on huolehdittava... Eiväthän hekään kolmeksi voi revetä. Kahdeksi vielä kylläkin.



En minä tuota iloista kahdeksanvuotiasta vesseliä voi laittaa esikoisen harteille. VAikka kumpikin ehkä yksinään pärjäisivätkin kotona, kaksin tulee varmasti sota. Ennemmin tai myöhemmin.

ei meilläkään ole lapset juuri koskaan yksin. 12v ja 10v ovat varmaan pisimmillään olleet 2 tuntia yksin tai kaksin.

7v on pisimmillään ollut tunnin yksin ja sinä aikana olen soittanut sille kahdesti.

mutta siis joo, lapsia on erilaisia, perheitä on erilaisia, naapurustoja on erilaisia... Meillä on 3 lasta. Ketään ei ole koskaan jätetty kotiin vastentahtoisesti. Jokainen on halunnut kokeilla hetken yksin olemista eskarissa keväällä, kukaan ei aikaisemmin, mutta just silloin ovat omasta halustaan sanoneet että haluavat jäädä kotiin jonkin pienen reissun vuoksi (lähikaupassa käynti, vanhemman sisaruksen vieminen harkkoihin jne.). Ekalla luokalla ainoastaan esikoinen on oikeasti rakastanut yksin kotona olemista, siis todella itkenyt että onko pakko mennä iltapäiväkerhoon eikö saisi olla kotona. Kaksi nuorempaa ovat mielellään olleet "jälkkärissä". Keskimmäiselle järjestin ekalla aamuisin kahtena aamuna paikan vanhaan eskariin, koska ei uskaltanut olla yksin kotona kymmenen aamuna, tammikuussa jo halusi olla kotona ja lähti itsekseen kouluun. Kukaan ei ole tokaluokalla enää halunnut iltapäiväkerhoon ja ovat olleet esim. 2-3 h kotona joko itsekseen tai porukalla. Hiihtolomaa en ikinä järkkäisi niin, että lapset joutuisivat olemaan itsekseen kotona vaan maksan kiroten kalliin hinnan lomista jotta voimme lomailla varsinaisella lomaviikolla. Kesällä ovat osin keskenään jopa päiviä niin että me vanhemmat käymme välillä ruokatunnilla vuoroittain, eli ovat max. 2 h kerrallaan ihan itseksen, mutta pidän kesää jotenkin helpompana vuodenaikana. Lapset 8 v, 10 v ja 11 v.

Lapsille ei pitäisi antaa sitä päätäntävaltaa josta he eivät pysty ottamaan vastuuta juridisesti. Lirissä olisitte jos jotain sattuisi. Tietenkin asiasta etsittäisiin lieventäviä asianhaaroja. Minusta tuntuu että tähänkin vielä puututaan vasta sitten, kun jotain kamalaa tapahtuu.

Joo, tiedän, on olemassa jokunen ennakkotapaus, jossa tyyliin talo on palanut poroksi ja 12-vuotias sen sisään tajuamatta yhtään mitä tehdä. Mutta mitä tarkoitat sillä, että olisimme lirissä jos jotain sattuisi jos esim. tokaluokkalaisemme olisi koulun jälkeen kotona???? Jos esim. iltapäiväkerhoa ei ole ja lapsi haluaa olla kotona, on kännykkä ja tajuaa mitä tehdä jos vaikka vaatimattomammin pakastin alkaa piippaamaan sen merkiksi että lämpötila on päässyt liian korkealle?

Mun mielestä lapsi pystyy aika hyvin arvioimaan koska itse on valmis ja halukas olemaan hetken yksin - ensin se hetki on vaikka vessassakäynti, sitten roskien vienti, sitten vaikka viereisellä kadulla kioskilla käynti ja sitten jopa 15 min poissaolo. Ainakin omassa perheessämme lapset ovat hienosti osanneet ilmaista tätä asiaa ja jo aiottua 3 min poissaoloa on peruttu jos on tuntunut ettei lapsi haluakaan!

Laki on ankra ja mitäs siinä sitten vanhemmat tekevät jotka luottivat alaikäisiin lapsiin. Lieventäviä asianhaaroja on ne esim. että kunta ei ole pystynyt noudattamaan lakia. Kyllä ne asiat tutkitaan pohjia myöten. Lapsen syyllisyessä onnettomuuden syntyyn on titenkin surullista. Koska lapsi takuuvarmasti haastatellaan/kuulustellaan ilman vanhempia. Traumaattinen kokemus jonka välittävät vanhemmat olisivat voineet estää. No kyllähän ne lapset osaa kun niillä on jo sitä vakaata elämänkokemusta toimia aina viisaasti.

8v. tyttö on ollut koulun jälkeen yksin kotona, tosin samassa rapussa asuu minun 19v. sisko joka pitää välivuotta, eli joskus tyttö menee siskoni luokse.

Mutat tosiaan on ollut yksin jo ekalta luokalta saakka. Me asumme 400m päässä koululta ja ip-kerhoon olisi matkaa 1km joten ei hirveästi neitiäkään kiinnostanut lähteä kävelemään.



Nyt onneksi on sellainen tilanne että teen lyhyttä päivää 15.30-20.30 ja mies tulee klo.16 kotiin joten eipä sitä yksinoloa kauaa kestä.

Siis niin, että lapsen pitäisi itse huolehtia syömisistään yms. Jos en olisi nyt äitiyslomalla, joutuisi meidän 8 v olemaan yksin koulupäivän jälkeen muutaman tunnin ja/tai aamusta yksin kotona ennen koulun alkamista, mutta koko päiväksi en missään tapauksessa jättäisi yksin.

Ihan hiihtolomaksi en jättäisi yksin päiviksi, mutta 15-20 min on aika lyhyt aika. Olisko aika harjoitella vähän pidempiä aikoja olemaan itsekseen?

Eli pitkille lomille (kesäloma, syysloma, pitkä joululoma), joihin vanhempien omat lomat ei riitä, hoidetaan mummia, kummia, leiriä, tai muuta toimintaa.



Mutta pakostahan tuo aamuisin ja koulun jälkeen iltapäivisin on ilman aikuista kotona, tosin pari vuotta vanhempi veli on usein kotosalla silloin myös. Mutta eipä tuo tokaluokkalainen halua useinkaan lähteä kauppaan mukaan vaan jää mieluummin itsekseen kotiin.



Mä olen töissä muutaman minuutin matkan päässä kotoa, ja nyt kun lapsi oli joitain päiviä vähän flunssainen eikä koulussa, niin olin mä silti itse töissä. Menin aamulla myöhempään, kävin lounasaikaan kotona, veli tuli kahdelta kotiin ja mies ajoissa iltapäivällä. Eipä tuossa nyt tuntunut olevan mitään ongelmia.



Ei meillä tokaluokkalaiset iltapäiväkerhoon pääse, noilla luokilla on se reilu parikymmentä viikkotuntia koulua, vanhemmilla pääsääntöisesti kasista neljään. Ilman naapuruston tai sukulaisten apua saa kyllä olla aika fakiiri, ettei lapsi koskaan ole varttia pidempään itsekseen.

Miksi 8-v pitäisi harjoitella olemaan yksin pidempiä aikoja? Siis jos/kun mitään tarvetta yksin ololle ei ole. Monissa maissa alle 12-v yksin jättäminen on rikos, mutta Suomessa pidetään outona jos 8-v ei ole ollut yksin kotona.

Minusta molemmat ääripäät ovat outoja, se että 8v ei ole ollut koskaan yksin ja se, että joutuisi olemaan koko viikon päivät yksin.



Minusta 8-vuotias voi hyvin olla iltapäivisin koulun jälkeen yksin (tai kavereiden kanssa) 2-3 tuntia. Tuon ikäinen osaa ottaa välipalaa ja tehdä läksyt, sitten voi touhuta muuta. Mutta vanhemman pitäisi olla puhelimitse tavoitettavissa. Koko päiväksi en jättäisi yksin enkä myöskään tunneiksi ilta-aikaan. Lämpimän ruoan itselle huolehtiminen ei vielä kuulu asioihin, joita 8v:n pitäisi osata, mutta välipalaa täytyy osata ottaa. Samaten ovien sulkemiset (lukkoon), avaimen ja kännykän huolehtiminen ovat asioita, joita 8v pystyy huolehtimaan.



On eri asia, jos tarvetta yksinololle ei ole. mutta silloinkin järjestäisin lapselle tilaisuuksia olla puolesta tunnista tuntiin omin päin, esimerkiksi aikuisten kauppareissun ajan. Yksinoloakin on hyvä harjoitella. Ja monet lapset tykkäävät joskus olla yksin!

mennä ip-kerhoon, joten oli iltapäivisin aina pari tuntia yksin. Nykyään tyttö on neljännellä, enkä jättäisi häntä hiihtolomaksi yksin vieläkään. En tosin itse saa kyseiseen aikaan lomaa, mutta olen järjestänyt hänen lomansa sitten isovanhempien avulla. Hankalaksi menisi, mikäli isovanhemmat eivät olisi apuna.

On täysin normaalia huolehtia senikäisen perusturvasta. Suomessa on vain vääristynyt käsitys siitä, että pienet lapset ovat aikuisen kaltaisia. TÄmä on tullut varmaan joskus sota-aikojen jälkeen, kun naisten oli pakko mennä töihin nostamaan taloutta ylös.



Pitäisikin herättää enemmän keskustelua siitä, miksi yhteiskunta on näin vajaaälyinen. Iltapäiväkerhokin loppuu nimenomaan 8 vuotiailta, tai siis kolmosluokkalaisilta. KAIKKI tukee sitä, että lapsi on aikuinen. Sairasta.



TUntuu aivan kauhealta ajatella, että lapseni joutuisi menemään koulun jälkeen TYHJÄÄN taloon. Avaisi kai netin ja alkaisi pelailla tai pelkäisi kaikki ääniä. Hän on tosi reipas, mutta olen sanonut että hän saa jäädä hetkeksi yksin sitten kun haluaa. Ei halua. Hän pitää meistä perheenjäsenistä ja kokee olonsa turvalliseksi meidän kanssa.



Ensisyksynä tuleekin kalliiksi, kun pitää maksaa hoitaja kotiin. Mutta teen niin. Lapseni vuoksi. Hänellä on paljon kavereita ja harrastuksia, joten se riittäköön maailman opetteluun tältä erää.



HYVÄ AP, PIDÄ PINTASI JA PUOLESI KAIKKIA HÖRHÖJÄ JA LAPSUUDESTA PIITTAAMATTOMIA ÄITEJÄ VASTAAN!

Kun eihän sitä ip-kerhoa ole edes aina tokaluokkalaisille.



Lomia ei tietenkään pidä olla - no, meillä oli aina naapurin lapsi myös hiihtolomat, kun äidin yritys oli tärkeämpi kuin lapsi - mutta siis muuten kyllä kannttaa opetella.

Lapseni koulussa on se onnellinen tilanne, että myös kaikki halukkaat tokaluokkalaiset saivat iltapaäiväkerhopaikan. Seurueessa, jossa tätä keskustelua käytiin, oltiin sitä mieltä, että lapsen pitäisi lopettaa ip-kerho, jotta oppisi olemaan yksin. Siis lopettaa ihana kerho, jossa lapseni viihtyy hyvin ja jossa on välipalaa ja kavereita, että oppii olemaan yksin. En vaan ymmärrä.

-ap