Joudun tekemään abortin ja tuntuu etten voi kertoa kenellekään

En tiedä sinusta juurikaan mitään.



Unohdetaan nyt se mies, joka on se toinen osapuoli tässä. Ei lapsi tarkoita sitä, että hänen pitäisi elämässäsi olla, tai lapsen elämässä. Ehkä on parempikin, ettette ole tekemisissä, jos hän ei tee oloasi hyväksi.



Abortti. Tee se, ja ajattele asiaa myöhemmin. Tai älä ajattele. Se voi olla hyvä, ainoa ratkaisu tässä. Eikä tässä ole oikeita tai vääriä ratkaisuja, ajattelen tekstisi perusteella että sinulle tekee hyvää vielä yksin tutustua elämään.



(Mutta tee se itse, opettele seisomaan jaloillasi)



Sitten on kuitenkin se mutta. Itse tulin raskaaksi suhteesta, jossa en halunnut olla, mutta kunhan roikuin. Muistan sen kammottavan tyhjyyden, kun tuijotin positiivista raskaustestiä. En tiedä, kuinka kauan sitä kesti, mutta ensimmäinen selkeä ajatus oli: ihmiset on sanoneet, että tämä on parasta mitä heille on tapahtunut.



Heivasin elämästäni sen miehen, löysin rinnalleni toisen, joka lupasi tukea raskausajan… ja olemmekin kulkeneet sen jälkeen ja kasvattaneet lapsiamme. Kaikki kääntyi parhain päin, paremmin mitä olisin ikinä uskaltanut kuvitella.



Äitiyden myötä löysin myös uudella paikkakunnalla uusia ystäviä, siis oikeita ystäviä, ei vaan tuttuja.



Mutta mulla oli tietty taustalla koulut käytynä, työkokemusta, perheen tuki ja ikää sen verran että ajattelin elää sen mitä tullaan antamaan.

tuntuu, että tulevalle lapselle voisi olla parempi, että äiti luottaisi enemmän itseensä. Siis sanon tämän hyvällä. Jos pitää huolta toisesta, on hyvä, että itsekin voi hyvin ja jaksaa tykätä itsestään.



Mutta sinun pitää itse miettiä tämä asia. Kirjoita vaikka päiväkirjaasi ajatuksiasi. Jos sinulla ei nyt ole ketään, kehen luotat, että voisit kertoa, jos teet abortin, ehkä sellainen ihminen vielä tulee tulevaisuudessa.



Kaikkea hyvää sinulle.

tuossa se kertominen tärkeää ole. Kerrot tai jätät kertomatta, ihan sama. Olen minäkin kerran tehnyt nuorena abortin niin ettei siitä tiedä yksikään läheiseni, ei myös sen abortoidun sikiön isä. Mies oli aiemmin sanonut että jättää minut heti jos paksuksi tulen joten vahingon tullen hoisin sen hiljaa pois päiväjärjestyksestä ja jatkoin elämääni miehen kanssa.



Mutta huolestuttavaa on se että itse asiassa haluat lapsen, mutta melko erikoisista syistä et uskaltaisi. Jos tosiaan et haluaisi lasta asia olisi helppo: teetät sen abortin ja et kerro mitään jos ei huvita. Mutta kun nyt sen haluat tulet todennäköisesti katumaan päätöstäsi vähintään jonkin verran myöhemmin jos aborttiin päädyt. On totta, että uusi tuttavuus ei välttämättä ryhdy aviomieheksesi ja lapsen isäksi. Mutta etpä olisi ensimmäinen tai viimeinen maailmassa yksinhuoltajakaan. Tuota en usko että semmoisia ihmisiä onkaan että ei muka nuori ihminen *kellekään* kelpaisi seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ja sekään taas ei liity mitenkään siihen miten ihmisestä on äidiksi tai sitten ei ole. Tyhmien ihmisten pilkka ei tee sinusta epäkelpoa äitiä.



Lisättäköön vielä että itse olen katunut aborttiani syvästi myöhemmin. Mulle tosiaan kävi niin että en löytänyt itselleni koskaan miestä ja sitten olikin jo lapsentekoikä ohi, vaikka olisin halunnut perinteisen perheen. Kiva ajatus, että olenhan minä kerran lasta kantanutkin mutta heittänyt roskiin että sain vielä hetken jatkaa biletystä sen hulttion kanssa joka olisi jättänyt minut lapsen takia - ja tulla sitten jätetyksi.