Olen entinen koulukiusattu

Olen myös koulukiusattu ja luulin, että noin pari vuotta sitten, kun annoin kiusaajilleni anteeksi olisin jo saanut käsiteltyä nämä asiat loppuun mutta jostain syystä ne asiat ovat tavallaan tulleet pinnalle uudestaan. Ei kiusaajat, vaan enemmänkin ne tunteet. Minua haukuttiin rumaksi teininä ja ehkä aikaisemminkin (en muista enää) ja siitä jäi sen verran isot arvet, että en vieläkään usko itseäni kauniiksi. tiedän ulkonäkö ei ole tärkeä, mutta kun olet sinkku, se voi ollakin. Jos joku kehuu kauniiksi, niin aattelen heti, niin kai kun oon nyt meikannut jne. mutta en edes tiedä minä pidän itseäni. Olen myös jonkinlainen perfektionisti, piiskaan itseäni välillä tosi rajusti, pitää olla parempi luonne, pitää olla parempi töissä, pitää olla parempi ystävä jne. Tilanteeni alkoi kärjistymään, niin että lopulta aloitin myös terapian ja ensimmäisen session jälkeen olo on hieman vapautuneempi. En tiedä mistä se johtui, mutta eilen ja tänään ihmiset ovat katsoneet ihailevasti ja jotkut rakennustyömaan kunditkin huutelivat "hei hyvännäköinen". Ehkä se että terapeutti sanoi, että näen itseni täysin arvottomana, alkoi aukaisemaan silmiäni...ehkä. aika näyttää menen kyllä sessioon uudestaan ja katsotaan sitten.

Olen muuten aina ollut hyvin sosiaalinen ja puhelias mutta herkkä ihminen, joten lapsena ja teininä olin myös helppo kohde. Vanhempani taas ovat yrittäneet kasvattaa minusta hyvää ihmistä, joten jatkuvasti olen kuullut sanoja "sun pitää tehdä sitä ja sun pitää tehdä näin, ei noin saa käyttäytyä, olet kuin henkilö x" tämä siis varmasti myös vaikuttanut.

Nim. kolmekymppinen

Lyhyempikin terapia voisi auttaa, kun sulla on tuo perusongelmasi hyvin selvillä. Juuri noita asioita olen itsekin omassa terapiassani käymässä läpi ja se kyllä auttaa kun ammattilaisen kanssa niitä tutkii ja ratkoo. Jos siis nuo tunteet häiritsevät ja kaventavat elämääsi, kannattaa hankkia apua.

mä olen myös, 9 vuotta tuli ihan täyslaidallista niskaan



mutta en ole nykyinen kiusattu, siinä se ero



käsittele asiat, hae apua jos et yksin jaksa

Olen myös jonkin verran katkera sille ihmiselle joka johti kiusaamista lähes yhdeksän vuoden ajan. Kiusaaminen ei ollut pelkästään sanallista vaan myös fyysistä ja siihen osallistuivat sekä tytöt että pojat. Parisuhteeni eivät onnistu ja kärsin useissa sosiaalisissa tilanteissa ahdistuksesta. Pystyn silti käyttäytymään ja työskentelemään niin ettei mitään näy ulospäin. En halua puhua taustastani kenellekään, en etenkään siitä että jouduin kiusatuksi, tuskin hyväksyn asiaa koskaan.

Isosiskoni on simputtanut ja kiusannut minua koko ikäni. Lyttää, lätistää, herjaa, nimittelee, painostaa ja vaatii rahaa. Jos en tee kuten haluaa, käynnistää parjauskampanjan.



Kerran hänet on jo tuomittukin törkeästä kunnianloukkauksesta, mutta eipä se ole häntä pysäyttänyt. Nytkin joulun alla oli haukkunut minut ja perheeni koko suvulle.



Koulua voi vaihtaa, mutta mitä tuollaiselle voi?

olin minäkin, niinpä kärsin masennuksesta lievästä koko ylä-asteen. se kaunis päivä, kun pääsin pois koko paskasta oppilaitokseta haistatin pitkät (seläntakana) oppilaille ja opettajille. Aloitin uuden ihanan ja täyteläisen elämäni. Muutin kauas pois, en nähty vuosiin ketään heistä. Nyt 20 vuoden päästä olen törmännyt muutamiin.

Isosiskoni on simputtanut ja kiusannut minua koko ikäni. Lyttää, lätistää, herjaa, nimittelee, painostaa ja vaatii rahaa. Jos en tee kuten haluaa, käynnistää parjauskampanjan. Kerran hänet on jo tuomittukin törkeästä kunnianloukkauksesta, mutta eipä se ole häntä pysäyttänyt. Nytkin joulun alla oli haukkunut minut ja perheeni koko suvulle. Koulua voi vaihtaa, mutta mitä tuollaiselle voi?

Ja mikseivät puutu vieläkään??

Isäni kuoli kun olin 14 ja siitä piina vähitellen ryöstäytyi käsistä.



Nyt kun minä olen menestynyt elämässä - ja hän todellakaan ei - niin se tietty vain yllyttää.

olin minäkin, niinpä kärsin masennuksesta lievästä koko ylä-asteen. se kaunis päivä, kun pääsin pois koko paskasta oppilaitokseta haistatin pitkät (seläntakana) oppilaille ja opettajille. Aloitin uuden ihanan ja täyteläisen elämäni. Muutin kauas pois, en nähty vuosiin ketään heistä. Nyt 20 vuoden päästä olen törmännyt muutamiin.

Toivon hartaasti että törmäisin pääkiusaajaan.

olin minäkin, niinpä kärsin masennuksesta lievästä koko ylä-asteen. se kaunis päivä, kun pääsin pois koko paskasta oppilaitokseta haistatin pitkät (seläntakana) oppilaille ja opettajille. Aloitin uuden ihanan ja täyteläisen elämäni. Muutin kauas pois, en nähty vuosiin ketään heistä. Nyt 20 vuoden päästä olen törmännyt muutamiin.

Toivon hartaasti että törmäisin pääkiusaajaan.

itse en vain täysin tiedä kuka on pääkiusaaja, joten olen kasvanut aikuiseksi ja yrittänyt unohtaa kaikki kaunat ja elää omaa elämääni!

ja edelleen mielessäni pyörii suuresti mitä muut ihmiset minusta ajattelevat.

Ajattelen usein muiden puhuvan minusta pahaa ja yritän hakea tekemisilläni jatkuvasti muiden hyväksyntää.

Tälläinen elämä ei ole helppoa, kun ei osaa aidosti "elää täysillä".

jopa sellaisilla joita ei ole kiusattu. Ei se tarvitse kuin muutan selkäänpuukottaja kaverin, niin siitä se lähtee.

Mua kiusattiin luokilta 1.-9. plus kakkos ja kolmos vuodet ammattikoulussa.

kiusaamisen aikana sitten oli tiettyjä lieveilmiöitä, itsetuhoista käytöstä lähinä ja myöhemmin alkoholismia.

Nykyään tuo historia näkyy ehkä eniten siinä että viihdyn yksin, en halua että kukaan tekee kanssani mitään, siis vaikkapa ruoanlaittoa, puutarhanhoitoa tms., lapsia lukuunottamatta. Viihdyn enemmän lasten ja eläinten seurassa kuin ihmisten.

En oikeastaan inhoa ihmisiä, vaan ehkä vain vieroksun heitä. Minua ärsyttää suomalainen tapa "vitsailla" asioista, kun se "vitsailu" on yleensä ihan vain puhdasta vittuilua, eikä mitään muuta.

No mutta, sosiaalisista tilanteista selviän sillä että osaan näytellä. Vedän naamalleni tietyn roolihahmon kun pitää tavata ihmisiä.

Jos kuitenkin totta puhutaan niin minua ei enää kiinnosta mitä ihmiset tuntevat minua kohtaan. Maailma kantaa päällään seitsemän ihmistä, joiden mielipide minusta on minulle tärkeä, ja he ovat omaa vertani ja yksi on naimisissa kanssani. Muiden sympatiat ja antipatiat ovat minulle yksi ja sama. Minulla on sen verran murheita ja huolia että en vain jaksa välittää vielä ihmisten ajatuksista jotka liittyvät minuun. Jos joku vihaa tai rakastaa niin oma on asiansa, ei se minun elämääni vaikuta mitenkään.

Joo, vaikutan varmasti kylmältä ja v-mäiseltä, mutta tähän pisteeseen päädyttiin terapian jälkeen. Itse en enää jaksanut käydä siellä koska tilanne junnasi kokoajan tässä, joten lopetin käynnit.