Miks aina täytyy kutittaa?? Mä VIHAAN sitä!
Olen tosi herkkä kutiamaan ja kutian ihan joka paikasta ja mieheni tietää sen. Olen sille sanonut noin miljoona kertaa että en pidä kutittamisesta! Vaikka nauran niin se ei ole silti kivaa ja saa mut raivon valtaan. Silti se kutittelee. Miksi se ei jo opi, että kutittaminen on ihan perseestä. Jos esim makoilen ja mulla on käsi pään takana, niin miehelläni on joku pakon omainen taipumus päästä koskemaan kylkeä tai kainaloa. Se saa siitä jotain saatanan sadistista mielihyvää kun näkee mun kiemurtelevan. Olen oikeasti harkinnut jo avioeroa sen takia. Voiko ottaa eron kutittamisen takia?? Jo pelkästään tästä kutittamisesta kirjoittaminen saa mun sapen kiehumaan.
Kommentit (57)
Herkän ihmisen kutittaminen on kuin lyömistä. On pakko nauraa, mutta sen päälle tulee lähinnä itku, koska tuntuu niin hirveältä. Se on kidutusta.
Olen niiin kiitollinen sitä, että mies ja isot lapseni tietävät, että minua EI SAA!!!! kutittaa eikä säikyttää tarttumalla yhtäkkiä olkapäästä ja sanomalla PÖÖ. Olen liian säikky, se on kärsimystä eikä huumoria.
Näytä näitä kommentteja miehellesi, hänen täytyy ymmärtää, että nauraminen ei tarkoita tässä tapauksessa kivaa vaan hermostollista reaktiota ennen itkua. Onko hänellä tapana repiä siipiä perhosilta tai polttaa sytkärillä muurahaisia? Pieni sadisti?
jos ei voi omassa kodissaan kurotella ylähyllyn tavaroita ilman pelkoa kidutuksesta.
Mutta mulla on vinkki. Vähän ehkä perseestä, mutta on toiminut: Aina, kun mun mies kutitti mua, mä vedin sitä nyrkillä niin täysillä ihan mihin sattui osumaan, tai potkasin helvetin kovaa. Se on sellainen alkukantainen refleksi... Mies voi sitäpaitsi ihan itse valita, tahtooko mustelman vai ei, eli kutittaako mua väkisin vaiko ei.
Eipä kutittele enää, vaan osaa lähestyä mua hellästi.
Toinen on sitten se, kun se tulee piikikkään karvanaamansa kanssa lähentelemään ja iskee sen piikkisian suoraan mun kaulaan. Sattuu helvetisti. oon demonnut tapahtuman miehelle hiusharjalla, ja runtannut terävän hiusharjan "hellästi" sen kaulaan. Aina se hetken muistaa, että ei oo kauheen kivaa. Tätä pitää kyllä kerrata aina välillä.
Vaikka nauraisin huutonaurua pakon edessä, juttu ei ole kiva, jos se päätyy pahimmillaan itkemiseen.
Mikähän tämän herkkyyden takana on? Asuuko meissä kaikissa pieni asperger... 6
peräti näinkin monta? Minä inhoan kans kutittamista. mies ei ymmärrä miltä se tuntuu ja joskus loukkaantuu kun tulen kutittamisesta niin pahalle tuulelle.
En voi pitää käsiä rennosti niskan takana. Kaikista ärsyttävintä on, jos haluan olla rauhassa ja vaikka lukea, niin mies tulee viereen ja hipelöi kylkiä ja pyrkii kohti kainaloa. Polvet ja reidet ovat myös tosi herkkiä alueita. Olen joskus huutanut ja karjunut että lopeta!! sitten mies on ihan kummissaan. Syy voi olla sekin kun mies oikein hellästi yrittää kutitella niin se kans kutittaa.
Toinen on tuo parta juttu, se käy tietyn mittaisen sängen kanssa aika kipeää.
täällä ilmoittautuu yki lisää.
Mieheni ei onneksi yleensä pahemmin kutittele, jossain tapauksissa kyllä. Jos jatkaa kutittamista, niin yleensä sanon, etten vastaa seurauksista, eli en tiedä mitä kutitettaessa teen, koska vain puolustaudun..
Mieheni osaa/suostuu onneksi myös lopettamaan ajoissa.
Muistan joskus lapsena, miten kauheaa oli kun veli kutitti. Yleensä veljeni tosin taisi saada nyrkistä tai jalasta tai hampaista :)
[ Nyt muuten vituttaa, kun se tulee suihkusta, annan sen kuulla kunniansa. vaikkei ole kutittanut vähään aikaan.
[/quote]
Anteeksi mutta tälle vikalle lauseelle oli vaan pakko nauraa.. ajatuskin miehestä joka on mitään tietättömänä suihkussa ja kun tulee ns. syyttömänä ulos saat haukut;) Naisten logikaa..
ja niin olen myös nainen ja voisin tehdä saman....
Olen koittanut olla heittäytymättä teatraaliseksi, mutta pistely tuntuu oikeasti pahalta, kun on juuri valmistautunut huulet pehmeinä upottavaan suudelman tunteeseen, ja hekumalliseen naamaan osuukin okaita. Jos on sänkeä, saa pussata, mutta varovaisesti huulilla.
Tää on vähän sama juttu kuin klitoriksen käsittely. Raju tai taitava rakastaja ei pure tai jäystä kuin purukumia, ellei erikseen toivota. Taitoa hyppysiin.
Voisin kuvitella, että mieskin nauttii hyvästä kädestä ja suusta enemmän kuin väkivaltaisesta nyrkkikyllikistä.
kaltaisenne oli mahtava sitoa sänkyyn kiinni ja kutittaa oikein piiiitkään ja huolella!
Joka paikasta uudelleen ja uudelleen, koko ajan:)
Se jatkuisi ja jatkuisi...
Sä et ole mies.
Tosimies saa sitoa minut kiinni, koska tiedän ettei hän ei harrasta piinallista ja lapsellista kutittamista ja karvoillaan raapimista. Osaa paljon, paaaaljon muuta. Luotan häneen täydellisesti, mutta hän osaa yllättää ihmeellisesti.
Ei yhtään auta ainakaan minulla tuollainen psykologia. kyllä kutituksessa lopulta murtuu ja nauru alkaa
Ja on täysin hyväksyttävä syy erota, jos toinen on noin idiootti. Olen joskus sanonut jollekin miesystävälle, että en todellakaan vastaa seurauksista, jos tekee kerrankin uudelleen. Minä lyön, ja lujaa.
Jos minut sidottaisiin sänkyyn ja kutitettaisiin, tekisin tutkintapyynnön poliisille. Enkä provoile todellakaan.
Ja on täysin hyväksyttävä syy erota, jos toinen on noin idiootti. Olen joskus sanonut jollekin miesystävälle, että en todellakaan vastaa seurauksista, jos tekee kerrankin uudelleen. Minä lyön, ja lujaa.
Jos minut sidottaisiin sänkyyn ja kutitettaisiin, tekisin tutkintapyynnön poliisille. Enkä provoile todellakaan.
Mitä vitun eläimiä näiden kohtalotovereideni miehet on??? Mä olen selittänyt kyllä kaikille seurustelukumppaneille että kyseessä on mulle kidutus ja etten vastaa reaktioistani. Pari tyyppiä on osunut kohdalle jotka juuri luulivat että "voi päättää olla kutiamatta" (voi jeesus mitä idiootteja). He saivatkin sitten kutittaessaan potkuja ja nyrkkiä ja TAJUSIVAT SIITÄ ettei todellakaan ole vitsi tämä asia. Minkälainen mies ei tajua kun sanotaan??? Mulla ainakin kutitettaessa salpautuu henki ja tulee väkisin nikottelevaa naurua (kramppeja) joten en saa edes sanotuksi että lopeta. Potkut ja nyrkit tulee ihan reaktiona kun tuntuu että kuolen.
Väkisin kutittava on joko ihan helvetin tyhmä tai sadistinen. Mä en sellaisen kanssa eläisi.
sitten kerran potkaisin häntä paniikinomaisen refleksin vallassa suuhun ja mies suuttui ja aloitti riidan. en myöntänyt olevani väärässä. ei ymmärtäny että oli refleksi ja hänelle oikein kun ei tajua lopettaa kutitusta...
SAPETTAA PEIJOONISTI KUN AJATTELEN SITÄ TAAS
Jos minut sidottaisiin sänkyyn ja kutitettaisiin, tekisin tutkintapyynnön poliisille. Enkä provoile todellakaan.
sinä voisi mitään tehdä. Muuta kuin kiemurrella kutituksen jatkuessa ja jatkuessa...
saunassa istuin jalat kaiteella ja mies kävi pitkälleen taakseni. Sanoin, että nyt jos kutitat, lennän kaiteen yli lattialle ja sen jälkeen hakkaan sinut. Ei uskaltanut.
Siis vituttaa tuo, että koko ajan saa olla varuillaan.
Olen jo kommentoinut tuonne aiemmin. En tosiaan olisi uskonut, että meitä on muitakin.
saunassa istuin jalat kaiteella ja mies kävi pitkälleen taakseni. Sanoin, että nyt jos kutitat, lennän kaiteen yli lattialle ja sen jälkeen hakkaan sinut. Ei uskaltanut. Siis vituttaa tuo, että koko ajan saa olla varuillaan. Olen jo kommentoinut tuonne aiemmin. En tosiaan olisi uskonut, että meitä on muitakin.
en sanonut, että "jos nyt kutitat" vaan että "jos nyt kosket selkääni". Se on minusta sama asia, hän olisi saattanut vahingossa koskea ajattelematta, että se kutittaa.
Minun miehelle riitti, kun yhden kerran löin veret nenästä kun väkisin kutitti, vaikka olin nimenomaan varoittanut, että alan väkivaltaiseksi jos minua kutitetaan.
Osatteko sanoa, miksi kutiatte noin herkästi?
Minun taustani on se, että minua on lapsena kutitettu väkisin niin, että taju meinasi lähteä monia monia kertoja. Lisäksi olen kai erityisen herkkä kutiamaan.
Minusta on ihmeellistä, että minulla on kaksi lasta, jota PYYTÄVÄT kutitusta. Toinen on yhtä herkkä kutiamaan kuin minä, ja hänelle riittää, kun vähän hipaisee, niin saa haluamansa kutitusnaurut (koskaan en jatka kuin pikku hetken - siksi kai se onkin niin hauskaa lasten mielestä). Toinen lapsi taas on "normaalisti" kutiava, eli häntä saa ihan kunnolla kutitella että naurattaisi, pikku hipaisuista hän ei kutia ollenkaan.
En tiedä tykkäisinkö itsekin kutituksesta, jos minua ei olisi lapsena rääkätty asialla. Onko muut miettineet mistä inho kutitusta kohtaan voisi olla peräisin? Vai onko se vain sattumalta saatu yksilöllinen ominaisuus?
Siis ihana kuulla, että on muitakin kutituksen uhreja. Pitäiskö perustaa jokin ryhmä? (heh) Mä oon joskus suuttunut miehelleni kutittamisesta niin paljon että kirjaimellisesti potkin sen sängyltä alas eikä potkut ollu mitään jalalla työntämistä vaan kunnon monottamista. No mieheni on iso ja raavas mies, niin mut reuhomiset ei paljon siinä tunnu, mut oli se YHDEN illan kutittamatta.
Oon myös huomannu, että se käyttää sitä oikeasti "aseena" mua kohtaan jos ei muuten pärjää esim sanallisesti. Sitte ns leikillään vaan kutittelee.
Mä en luota siihen yhtään kun on lähellä että uskaltaisin nostaa kädet ylös tai muuta.