Miks aina täytyy kutittaa?? Mä VIHAAN sitä!

Onko teillä aspergeria tai jotain muuta jos olette noin kosketukselle herkkiä?

Yksi eksä kiusasi mua kutittamalla niin paljon, että lopulta muustakaan kanssakäymisestä ei meinannut tulla mitään kun aina alitajuisesti pelotti että se kutittaa ihan missä tilanteessa vaan, sängyssä tai vaikka kun olin allapäin jostain. Silleen "täältä sut saa iloiseksi"... Ei siis todella millään pystynyt ymmärtämään että vaikka naurattaa, tuntuu todella hirveeltä.



Kerran lapsena potkaisin yhden kutittajan käden paskaksi, kun hän ihan vaan vähän kutitti. Mulla ei siis ollut tarkoitus vahingoittaa, mutta tuli paniikki.



Ja joo, voi olla että olen jotenkin herkkä, mutta niin näyttää olevan moni muukin. Jotenkin kiva viimein tietää että on kohtalotovereita.

Itekkin olen mies mutta en ikinä kutita ketään kuin enintään 5 sekuntia ellei ne itse lisää halua. Ihan sairasta sitoa joku ja kutittaa lopettamatta. Minä ainakin ymmärrän että jos nainen sanoo ei niin kannattaa lopettaa ellei avoieroa halua. En ole kutittajatyypppiä enkä myös kutitettavana olija :)

Varsinkin humalassa toi alkaa kutittamaan mua, eikä ymmärrä lopettaa ajoissa. Ei mua haittaisi just joku 5sekunnin kutitus hellyydenosoituksena. Mutta siinä vaiheessa kun nauru muuttuu hysteeriseksi ja siinä huutaa täysillä "lopeta ei ole kivaa" ja toinen vaan jatkaa, niin ei muu auta kuin itku. Kerran mottasin tuota miestä ja siitähän se sitten loukkaantu verisesti. Harmi vaan, että ei oppinu siitäkään kerrasta :(



Ens kerralla kyllä mottasen/potkasen niin että tuntuu. Pelkään vaan aina, että teen liikaa vahinkoa (kerran lapsena satutin yhtä ihmistä tosi pahasti ylireagoinnin seurauksena. Sen jälkeen en ole oikein uskaltanut käyttää väkivaltaa edes itsepuolustuksessa).



Niin ja te, jotka sidotte mut, niin ei kannata sitten mua enää elossa vapauttaa, voin meinaan luvata et vapauduttuani te ette enää hengitä!

Vihaan kutitusta. Mitä mieltä olette vauvojen ja pienten lasten kutittamisesta? Aikuinen pakottaa lapsen nauramaan, vaikka tekee tälle pahaa?!

Olen aina ollut samanlainen kuin te muut kutiavaiset! En ole aistiyliherkkä tai asperger, vihaan vain kutitusta yli kaiken. Jos minua kutittaa, räjähtää aivojen pohjasta joku ihmeellinen alkukantainen raivo, siis ihan sellainen silkka eläimellinen tappaja-aggressio. : O



En pysty pysäyttämään sitä mitenkään ja se tuntuu siis ihan erilaiselta, kuin esim. normaali, erittäin voimakaskin suuttumuksen tunne, jota aikuinen kyllä pystyy kontrolloimaan. Kaikki kontrolli menee totaalisesti ja teen ihan mitä tahansa, että kutitus loppuisi. Siis ihan_mitä_tahansa. Saatan oksentaa, hakata täysillä voimilla, itkeä paniikissa tai potkia munille. Pysykää siis kaukana näppeinenne, jos terveydestänne välitätte. : D

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 13:59"]

Pitäiskö minunkin kokeilla tuota nyrkkipalautetta? Menisikö viesti perille?

[/quote]

Tasa-arvon nimissä olisit vaimonhakkaaja. Sehän on tietenkin OK kun naiset lyövät tilanteessa miestä.

Ai TE elätte pelossa??? Entäs ne miesparkanne? Kun uhkaillaan saunassakin, et jos kosketkin selkääni hakkaan sut ym. Ne vasta pelossa elääkin. Koskaan ei voi tietää jos vaikka vahinkokosketus tai ajatuksissa tehty hellä silitys "oikeuttaa" teidät hakkaamaan.

Sairasta. Hankkikkaa hoitoa.

Toki mäkään en ymmärrä yli 5 sek pakkokutituksia.

Mulle tuli tästä ahaa-elämys. Vihaan kutitusta Yli Kaiken. Lyön täysin vaistomaisesti, jos kutittamista ei lopeteta, enkä pääse pakoon. Veret nenästä, vaikka en tarkoita satuttaa. Pakenen kidutuskammiosta. Mutta se ahaa-elämys. En myöskään siedä, että minua kosketaan seksin aikana kuin aivan tietyllä tavalla. Mies saa suudella, joskus, erittäin harvoin, koskea, mutta ei ikinä rintoihin tai mahaan. Ei koskaan. Voi mies-parkaa, tällaisen vaimon sai... Nytpä tuli mieleen synnytyksetkin. Olisi saattanut lätty lätistä, jos joku olisi yrittänyt tulla hieromaan kivunlievityksenä, heh. Ei todellakaan saanut koskea. Pitkien maanittelujen jälkeen kätilö sai ommella alapään, mutta puuduttaa piti enemmän kuin "ketään" ennen ompelua... Ihme että lapset saa koskea mua, ne on jotenkin niin "viattomia" ettei niitten läheisyydentarpeinen kosketus aiheuta tuollaisia aggressioita ollenkaan. Hmm... hämmentäävää.

Täällä myös yksi kutitusta kammoava, ja nuo kuvailemanne vihareaktiot tulee täälläkin heti. Lapseni eivät voi ymmärtää miksei äitiä saa kutittaa, heidän mielestään se kun on niin kivaa. En ole tiennytkään, että tämä on näin yleistä :)

Mun mies käytti tuota myös aikanaan valtakeinona. Eli jos oli jäämässä jossain väittelyssä alakynteen, aloitti sellaisen kutittamisen ja nujaamisen jossa mulla ei pienempänä ollut mitään mahkuja panna vastaan ilman väkivaltaa. Älysi onneksi nolona lopettaa kun sanoin sille että oletko huomannut missä tilanteissa tää menee tähän.

Mä inhoan myös kutitusta yli kaiken, mutta en inhonnut pienenä. Tää on tullut vasta joskus teininä enkä tiedä mistä johtuu. Tykkään selän silittelystä, hiusten hiplaamisesta, hieromisesta jne. mutta jos mua kutittaa, niin paniikki iskee ja mä myös lyön ja potkin aivan vaistomaisesti. Lapsetkin ovat aika nuorina ymmärtäneet, että äitiä ei saa kutittaa edes jalkapohjista. Jos mun mies kutittaisi mua hyvikseen tai valtakeinona, niin voin kertoa, että olis entinen mies, sillä kutittaminen aiheuttaa mussa niin suuren paniikin, että en kestäisi sitä pelkoa jatkuvasti.

Mun poikkis kutittelee mua mutta en siitä sil-
leen suutu ja se kutittaa hellästi:-)

Mun mies kutittaa mut se tietää että en suutu siitä sit se aina sanoo "oot söpö kun kikatat tollei" ahhh :-)

[quote author="Vierailija" time="30.01.2012 klo 22:44"]Vaikka nauraisin huutonaurua pakon edessä, juttu ei ole kiva, jos se päätyy pahimmillaan itkemiseen.


Mikähän tämän herkkyyden takana on? Asuuko meissä kaikissa pieni asperger... 6 hyvä että tajuaa:-)
[/quote]

Täälläkin yksi mahdollisesti väkivaltaisestikin reagoiva kutituksen inhoaja.

En pidä muutenkaan mistään äkillisestä itseeni "kajoamisesta", jota en ole osannut odottaa. Vihaan pelästyttämistä. Mulla on kyllä jonkinlaista aistiyliherkkyyttä ollut ihan jo lapsena, aspergeria...?

Mies ymmärtää, mutta joskus on vaikea saada lapsia ymmärtämään, että vaikka he pyytäisivät, että kutitan heitä, he eivät saa tehdä niin minulle.

Mutta mullekkin sellainen "hipsuttelu" selkään ja hiuksiin on ihanaa! Mutta millikin liian lähelle kainaloa kun hipsutellaan, niin koko kroppa reagoi paniikilla.

Nyt siis sitten tiedän, että maailmassa elää monia muitakin, joille makailu esim. kädet niskan takana kainalot avoinna tai kurkottelu korkealle ovat mahdottomia tai tuskaisia toteuttaa!

Mulla kutiaminen haittaa jopa seksielämää. Tai haittasi, koska nykyään olen sinkku. Jos en ole valmiiksi hyvissä tunnelmissa, esim. jalkovälin koskettelu ja itse asiassa kaikki koskettelu kutittaa vietävästi. Myös suuseksi kutittaa aluksi. Tosi kivaa.

Mä ratkaisin ongelman pyytämällä miestä vannomaan suhteen alussa valan, ettei ikinä kutita mua. Olisitte muutkin kutitusta inhoavat tehneet samoin, niin ei tarvitsisi nyt valittaa kun olette jatkaneet suhdetta miehen kanssa, joka ei ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa.

Olen luullut olevani ainoa maailmassa! Mulla sama juttu, miehessä ei oikeasti ole muuta vikaa kuin tuo, että ei vaan voi käsittää, että kutitus vituttaa todella!! Minustakin se olisi aihe avioeroon. Se on silkkaa kidutusta. Aina saa olla varuillaan, että kutittaako se, kun on käsi jossain asennossa. Olen joskus alkanut itkemään kutituksesta, eikä se silti tajua. Nyt muuten vituttaa, kun se tulee suihkusta, annan sen kuulla kunniansa. vaikkei ole kutittanut vähään aikaan.

Tosiaan pelkkä kirjoittaminen saa sapen kiehumaan. Olen luullut tosiaan olevani joku friikki, mutta ihanaa, että joku muu on yhtä herkkä.