Vanhojen tansseista

puvun vuokra on 400e (ei ole ennestään sellasta mekkoa eikä täälläpäin osteta omaksi etten voi lainata tai ostaa käytettyä)



Kampaajan ja meikin hinnasta ei vielä tietoa. Kengät on vanhat ja rintsikat tarvii muutenkin. Kyyteihin varmaankin menee rahaa ja valokuviin. Mielelläni maksan. Meillä kun voivat olla tytön viimeiset juhlat. Tyttö vakavasti sairas

Minun omat juhlat meni myös jännittäessä kun hyvä ystävä oli edellisenä syksynä sairastunut anoreksiaan. Vasta viime tipassa hänen osallistuminen varmistui... Mutta oli kiva päivä ja onneksi ystäväni pääsi yli siitä paska taudista...

Jotenkin tuo kaikki särähtää korvaan pahasti. Olen miettinyt ystävieni kanssa, että missä vaiheessa vanhojen tanssit ovat muuttuneet tuollaiseksi, että pitää olla uudenaikaista täyttä iltapukua, taksikyytiä, sitä sun tätä-härpäkettä. 80-luvulla yläastelaisena oli ihana katsoa lukion vanhoja, jotka olivat pukeutuneet vanhoiksi ja käyttäytyivät arvonsa mukaisesti. Puvut olivat isovanhempien kaapista, tai isoisovanhempien kaapista. Esittivät vanhoja ja arvokkaita ihmisiä. Esittivät tanssit, kävivät syömässä ja siinä se. Kun vanhojentanssit tulivat omalle kohdalleni, äitini ompeli vanhanaikaisen asun pitkän hameen. Syömässä kävimme kaupungin keskustan kiinalaisessa luokan kanssa ja mukavaa oli. Siitä on jäänyt lämpimät muistot. Hiukset laitettiin itse, samoin meikit. Ei tullut mitään järkyttäviä kuluja varmasti kenellekään. Jotenkin tuntuu, että tuossa hommassa on nyt menty aika kauas siitä, mitä se "vanha" tarkoittaakaan.Ymmärrän toki, että ajat muuttuvat, mutta silti olisi mukavampaa katsoa niitä koulun arvokkaista vanhoja, kuin viimeisen päälle paklattuja linnanjuhla-kopioita.

Ekan juhlista nyt kaksi vuotta ja juhliin meni noin 900 euroa. Tokan juhliin menee saman verran, koska en voi pakottaa käyttämään toisen vanhaa mekkoa, olishan se epäreilua että nuorempi joutuu aina saamaan käytetyt ja vanhempi saa uudet. Meillä lisäksi tulee osuus kimppalimusiinistä ja risteily.

siis häh? Onko tuossa mitään järkeä? Kenellä olisi kanttia puhaltaa peli poikki? Me kuljimme koululta ihan bussilla kaupungin keskustaan ja nautimme kun muut bussimatkustajat katsoivat pukujamme ja juttelivat, muistelivat omia, tai tuttujen vanhojentansseja. Ihan käsittämätöntä touhua.

Onneksi Länsi-Suomessa tätä perinnettä ei ollut kun minä kävin lukion 90-luvulla. Pikkusiskoni koulussa oli (eri lukio samassa kaupungissa), mutta hän ei edes osallistunut kun oli sellainen hippityttö ja boikotoi amerikkalaistyyppistä touhua ja kilpavarustelua (joka oli todella pientä siihen maailman aikaan - siis vain 10v sitten!).