Te superÄidit, auttakaa väsynyttä ja luovuttavaa yh-äitiä !

Minulla on masennusta ja uupumusta mutta jaksan tällä hetkellä ihan hyvin siihen nähden mistä lähdettiin liikkeelle.

(avioeron jälkeen). Olen siis kahden lapsen yh-äiti, ilman tukiverkkoa, lähes tulkoon.

Avioliitossa molemmat sai harrastaa ja mennä, yhdessä huolehdittiin kodista, meillä oli aina siistiä, aina pyykit

pestyinä ja tavarat omilla paikoillaan, laskut kauniisti mapeisssa yms. tärkeät paperit.



Eron jälkeen kaikki jotenkin...vaan muuttui. Tajusin että huolehdin kaikesta yksin. Senkin vielä hyväksyn tai

olen hyväksynyt mutta asiat on vaan ihan rempallaan kaikki. Kaikki laskut ja tärkeät paperit on missä milloinkin,

muovipusseissa vaatehuoneen lattialla, koko ajan siivotonta, tiskejä, pyykkejä, vaatteita. Lasten huone on ihan

kaaos, samoin varasto. Kärsin tästä ihan valtavasti. Joka päivä pitäisi siivota, ihan joka päivä.

Pyykkiä on aina, joka aamu tuntuu ettei ole puhtaita vaatteita.



Erosta on nyt kolme vuotta enkä vaan pääse jaloilleni. Käyn töissä, lapset on hoidossa ja koulussa ja töissä jaksan vielä.

Mutta kotona en mitään. Haluaisin vajota sohvalle ja herätä sieltä seuraavana aamuna. En koskaan voi harrastaa mitään

koska lapsilla on jo omia menoja ja minun täytyy päivystää kotona tai viedä harrastuksiin. Kaikki illlat pitäisi siivota

ja pestä pyykkiä.

Nytkin meillä on niin kauheaa että pelkään jos joku tulisi :(

On vaatteita, on ruokaa, on pyykkiä, on leluja, lattiat ja pöydät ihan täynnä. Enkä vaan jaksa.

Tiedän että valitan typerästä mutta kun minua on jo alkanut töistä kotiin tulo ahdistaa kun tiedän että taas pitäsi

siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Ja laittaa huomiseksi kaikki valmiiksi.



Mistä saisin voimaa? Miten saisin kodin pysymään siistinä? Mistä saisin arkeen itsellekin vähän iloa?

Miten saisin kaikki, eniten elämän itsessäään, pysymään järjestyksessä?

Kun tuntuu ettei ole enää muuta kun lapset.

että pääset itse hengähtään kerran viikossa. Eli otat sit vaikka MLL:n hoitajan, jos muita ei ole. Kun itse virkistyt, jaksat olla taas parempi äiti lapsillesi ja saat energiaa hommiisi. Eikö lapset ole muuten ollenkaan isällään?



Sitten luot kotiin rutiinin: esim. iltaisin pyykkikone pyöriin. Jos jätät päivän väliin, sitten peset kaks konetta seuraavana päivänä. Jos pyykkiä kertyy liikaa, sä kaadut sen vuoren alle :-) Samoin joka ilta astianpesukone päälle, ja tyhjäät sen vielä ennen nukkumaan menoo.



Opetat muksuja pistään kans tavaransa järjestykseen. Pidät jonkun paikan leluttomana ja roinattomana alueena missä silmä lepää....Vie mennessäs tuo tullessas eli kuskailet tavaroita koko ajan paikoilleen sitä mukaa kun kerkeet. Teet vähän isompia annoksia ruokaa, että joinain iltoina säästyt kokkaamiselta kun vaan lämmität ruuan.



Muistat ylipäätään, että tärkeintä on kuitenkin olla äiti. Ennemmin kuin mitään muuta.

mutta tuo oli kuin minun koneelta .). Myös yh, nyt viidettä vuotta. Ja tuttavapiiristäni tiedän myös monta muuta yh:ta joilla aivan sama tilanne. Oikeasti: ongelmasi eivät johdu henk.koht. saamattomuudesta vaan siitä että työn ja perheen yhteensovittaminen on yh:lle ylivoimaisen raskas taakka. Siis ainakin jos lapsia on enmmän kuin yksi, eikä varallisuutta juurikaan ole. Helpottaahan se vähän kun lapset kasvaa, mutta muuten tilanteen korjaamiseen tarvittaisiin lähinnä poliittisia ratkaisuja (Yh:den verot alas minimiin ja kodinhoitajia saataville koteihin joissa niille tuntuu olevan tarvetta.). Tsemppiä meille ja monille muillekin vastaavassa tilanteessa räpiköiville!

Mutta halusin sinulle antaa halauksen tätä kautta. Jos asuisin lähelläsi, auttaisin sinua.



Olet väsynyt ja masentunut ja sinulla ei ole omaa aikaa. Sinulla ei ole ollut aikaa toipua erosta ja et ole löytänyt omaa itseäsi vaan olet hukassa.



Tarvitsisit toipumisaikaa ja lepoa ja tarpeeksi unta. Hiukan hemmottelua. Tunteen, että et ole yksin ja joku hemmottelisi ja ottaisi vastuun hetkeksi harteiltasi pois.



Jos voisin niin auttaisin sinua. Nyt en voi muuta kuin lähettää sinulle lämpimän ajatuksen, vaikka en superäiti olekaan.

mutta tuo oli kuin minun koneelta .). Myös yh, nyt viidettä vuotta. Ja tuttavapiiristäni tiedän myös monta muuta yh:ta joilla aivan sama tilanne. Oikeasti: ongelmasi eivät johdu henk.koht. saamattomuudesta vaan siitä että työn ja perheen yhteensovittaminen on yh:lle ylivoimaisen raskas taakka. Siis ainakin jos lapsia on enmmän kuin yksi, eikä varallisuutta juurikaan ole. Helpottaahan se vähän kun lapset kasvaa, mutta muuten tilanteen korjaamiseen tarvittaisiin lähinnä poliittisia ratkaisuja (Yh:den verot alas minimiin ja kodinhoitajia saataville koteihin joissa niille tuntuu olevan tarvetta.). Tsemppiä meille ja monille muillekin vastaavassa tilanteessa räpiköiville!

Kiitos kun vastasit ! :)

Montako lasta sinulla on?

Missä päin Suomea asut?

Mutta halusin sinulle antaa halauksen tätä kautta. Jos asuisin lähelläsi, auttaisin sinua.

Olet väsynyt ja masentunut ja sinulla ei ole omaa aikaa. Sinulla ei ole ollut aikaa toipua erosta ja et ole löytänyt omaa itseäsi vaan olet hukassa.

Tarvitsisit toipumisaikaa ja lepoa ja tarpeeksi unta. Hiukan hemmottelua. Tunteen, että et ole yksin ja joku hemmottelisi ja ottaisi vastuun hetkeksi harteiltasi pois.

Jos voisin niin auttaisin sinua. Nyt en voi muuta kuin lähettää sinulle lämpimän ajatuksen, vaikka en superäiti olekaan.

Lämmittää kun huomaa että joku viitsii edes vastata ja antaa oikeasti hyviä vinkkejä.

Kiitos.

eli verkostoidu lasten kaverien äitien kanssa, ottakaa ristiin yökylään jne.



Ja lapset mukaan siivoamaan. Koululainen siivoaa jo kummasti! Ja sitten vaan hylly, nurkka ja metri kerrallaan raivaatte. Kaikki turha eteenpäin! Ja paljon koreja ja säilytysastioita kaikelle, kaikelle oma paikka.



Minä olen käynyt vuoden meidän taloa läpi... Raivannut ja heittänyt pois ja antanut jne.

tärkeintä on olla äiti. Millään muulla ei ole väliä. Ei haittaa, jos koti on välillä kaaos; se ei maata kaada. Siivoile vaikka viikonloppuna sit enemmän, arkena voisit yrittää pestä koneellisen pyykkiä ja koneellisen tiskiä joka ilta. Se voisi riittää. Ja ihan hyvin voit ostaa eineksiä, että kiire helpottaa.



Olisi tosiaan hyvä, jos saisit viikottain itsellesi vaikka tunnin-pari aikaa (onnistuisiko vaikka käydä lenkillä, kun lapset harrastaa?) ja kerran kuussa vaikka useamman tunnin pätkän? Tai voisitko vaikka kuukausittain pyytää siivojaa tekemään ison siivouksen (itse tietty pitää raikota tavarat ensin)?



Tärkeintä on, että itse jaksat. Illalla, kun lapset nukkuu, vietä omaa aikaa. Silloin älä enää siivoa tai tee mitään muutakaan, vaan ota kuppi teetä tai vaikka suklaata ja katso hyvällä omallatunnolla vaikka telkkaria.



Muutaman vuoden päästä tilanne on jo toinen. Silloin lapset ovat jo enemmän kavereillaan ja sinulle jää enemmän aikaa. Nyt on tärkeintä hyväksyä tosiasiat (et pysty kaikkeen) ja keskittyä oleelliseen (lapsiin). Tsemppiä ja halauksia!

Ei teidän elämä pyykkivuoriin kariudu. Ei vaan kariudu!



Karsi ihmeessä lillukanvarsia veks ja vähennä työtaakkaasi. Koululaiset harrastakoot sellaisia juttuja, jonne itsenäisesti pääsevät menemään, pienempien ei ole välttämätöntä vielä niin kamalasti harrastaakaan - minä en sinuna tärväisi iltojani lasten kuskailuun.



Vastuuta isompia lapsia: oma huone on pidettävä siistinä, palkintona voi olla viikkoraha tai lauantaikarkit.



Pyykkiä kannattaa pestä joka ilta koneellinen. Muuten sitä kertyy kauheat vuoret. Onhan sinulla kuivausrumpu?



Ja viikkosiivous ei lasten kanssa vie montaa tuntia, jos karsit roinan määrää ja opetat lapset panemaan lelunsa paikoilleen joka ilta.



Ja sitten opettelet a) jakamaan urakat osaurakoihin ja palkitsemaan itsesi jokaisen välissä (esim. siivouksen pilkot pölyn pyyhkimiseen, imurointiin, vessan+kylppärin pesuun ja moppaukseen ja väleissä juot kahvit, olet netissä vartin, käyt kylvyssä jne.)



ja b) katsomaan ympäristöäsi valikoiden.



Tulipa muuten mieleen, että voiko sinulla olla lievää masennusta tuossa taustalla? Mikä ei tietenkään olisi mikään ihmekään, mutta mieti itse, onko sinulla vielä jäljellä ilonaiheita ja innostutko vielä asioista....

Tiskaa ne astiat ja pese se tiskipöytä. On tosi kiva sen jälkeen:) Huomenna Lajittele ne pyykit kasoihin ja hymyile! Sitten voisit pestä sen keittiön ikkunan ja a vot. Muista kuunnella lempimusaa ja tanssahtele välillä. Lapsetkin rakastavat tätä äitiä:))



Niin minäkin teen!

ja lapsia on neljä.

Terv. nelonen

mutta sellainen juttu on rauhottanu hirveesti elämää, että olemme laittaneet suurimman osan leluista piiloon, kellariin ja kirpputorille. Kahden alle kouluikäisen huoneessa ei ole muuten YHTÄÄN leluja, jotta nukkumaan meno sujuis rauhallisesti. Kaikki tarvittavat ja nyt käytössä olevat lelut ovat toisessa lastenhuoneessa, joka siivotaan nukkumaan mennessä. Leluja vaan sen verran, että jaksaa illalla nopeasti siivota.



Muutenkin meillä on kaikki mahdollinen ylimääräinen roina karsittu pois ja lattioilla ei ole mattoja. En jaksa jatkuvasti siivota, joten meillä on toiminut tämä, että on tosi vähän tavaraa esillä.



Mulla on semmonen varmaan aika vanhanaikainen ajatus, jonka jostain luin, että leluja olis vaan sen verran, että ne olis niitä lapselle tärkeimpiä leluja, joihin hänellä on henk. koht suhde. Vähän tyhmästi ilmaistu, mutta tarkoitan etten kannata turhia leluvuoria, joilla ei oikeesti leikitä.

kuinka me yyhoot ollaan yksin syypäitä tilanteeseemme ja ryypätään kaiket viikonloput valtavia yyhootukia sekä viekotellaan naapuruston perheenisät sänkyihimme sillä välin kun kuuden eri miehen kanssa hankitut kolme lasta ovat päiväkodissa virikehoidossa.



Aina ei jaksais. Mä jäin yh:ksi miehen sairastuttua vakavaan muistisairauteen vain vähän päälle nelikymppisenä ja lastenhoidon ja kodinhoidon lisäksi teen henkisesti raskasta päivätyötä. Uupumus iskee varsinkin pimeinä vuodenaikoina, mutta yritän sinnitellä. Oma aika (n. 2 tuntia) alkaa iltaisin kun lapset nukahtaa, enkä tunne syyllisyyttä pienistä tekemättömistä kotitöistä. Jos yrittäisin olla superäiti niin en jaksaisi tätä kaikkea.