Vanhasta tottumuksesta vedin viinaa niin että taju lähti.

No tuo nyt oli vähän kärjistetty, mut oikeesti juttu meni näin.

Olen ollut kokonaan ilman alkoholia nyt 3 kk. En kyl ennen sitäkään mikään happo ollut, mut usein viikonloppusin tuli juotua lonkero jos toinenkin. Myös kapakoissa tuli käytyä ja olen aina kestänyt hyvin viinaa. Pohjiksi otin baari-iltoina 6 lonkkua ja baarissa join paukkuja ja lonkkua ja ihan komiasti pääsin vielä kotiinikin ilman ihmeempiä kommelluksia enkä edes kärsinyt pahemmin krapuloista.

No 3kk sitten päätin pistää korkin vähäksi aikaa kokonaan kiinni. Mitään lopullisia päätöksiä en tehnyt, mut ajattelin että nyt saa hetkeksi riittää.

No tuossa viime viikonloppuna ajattelin pitkästä aikaa lähteä ystävieni kanssa liikkeelle ja ilta oli ihan kauhea. Kaiken kaikkiaan join 2 pulloa keskiolutta, yhden talon lonkeron, sekä 2 kossurussiania. Kaatuilin ja konttasin. Ei mitään tolkkua missään. Olinkin jo aikaisin kotona ja sammuin kuin saunalyhty ja seuraavana päivänä luulin kuolevani krapulaan, siis ihan tappodarra.



Johtuuko tämä nyt siitä, että olin 3kk ilman ja tämä oli ns "harjoituksen puutetta" vai mistä ihmeestä tää nyt tuli? Siis teininäkin kestin enemmän kuin nyt.

Satavarmaksi en tietenkään voi sanoa, mutta uskon että tyrmäystippoja en saanut. Lasi ei ollut vartioimatta.

En nyt haluais absolutistiksikaan ryhtyä, mutta todella varovaisesti seuraavan drinksuni juon ja sekin ehkä sitten ensi kesänä...