Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tyly suku, katkaistako yhteydet?
30.01.2012 |
Omien vanhempieni suku on tylyä, piittaamatonta ja tunnevammaista. Vanhempani - vaikka loistavat täydellisellä poissaolollaan - silti kuormittavat ja stressaavat minua,loukkaavat ja kuluttavat voimavaroja.
Minut on vauvasta asti hoidatettu sukulaisilla, hoitoon laitettiin 2kk iässä ja jo parin kuukauden iästä alaen vanhempani jättivät minua hoitoon pitkiksi ajoiksi kun kävivät monta kertaa vuodessa 2vkon lomareissuilla kahden. Kun täytin 18, niin kiinnostus loppui siijen, ja muuttaessani opiskelemaan sanottiin lähtiäisiksi että takasin ei tartte tulla ja missään ei auteta. No ei ole tosiaan autettu.
Aikuisena pidin kuitenkin jotain yhteyttä, kävin kesällä ja jouluna. Ajattelin että lapsen syntymä lähentäisi, vaan ei. Raskaudesta sanotiin että "pitikö tehdä vahinkolapsi", ristiäisiin ei viitsitty tulla. Apua ei tarjottu ikinä, lapsille ei koskaan mitään korttia/lahjaa/muistamista/puhelua. Eivät jaksa tulla käymään meillä, ja eivät jaksa ottaa lapsivieraita sinne. Emme siis tapaa. Jos soittaa eivät vastaa ja itse soittavat max kerran vuodessa. Esikoista ovat nähneet kerran ja kuopusta ei ikinä.
Kuitenkin yhä toivon että jos muutuisivat, mutta nyt jo kuusi vuotta mennyt ja edelleen lapseni ja minä ollaan aivan yhdentekeviä heille. Olisi ihan se ja sama vaikka kuoltaisiin koko perhe, eivät "jaksaii" tulla edes hautajaisiin.
Molemmat terveitä alle 65v, is eläkkeellä ja äiti kotirouva, ei mitään velvoitteita elämässä. Ja ainoa lapsi ja lapsenlapset aivan yhdentekeviä.
Asia stressaa kovasti, osin siksi että toivoisin joskus edes hoitoapua (no tiedän jo etten sitä ikinä saa) ja ennenkaikkea siksi että lapset jäävät paitsi isovanhemista. Lapsilta puuttuu juuret ja rakastava mummola.
Asiaa olen käsitellut terapiassakin, mutta terapeutin neuvot olivat yhtä tyhjän kanssa (yritin ohjeen mukaan pitää yhteyttä, lähettää kuvia ja askarteluja, ei auttanut mitenkään eikä niistä edes kiitetty tai kommentoitu). Vanhempani ovat totaalisen piittaamattomia.
Kannattaisiko katkaista välit? Nyt tavallaan välejä ei ole mutta muu suku luulee että välit on ok ja isovanhemmat tiiviisti elämässä mukana. Vanhempani siis valehtelevat ja teeskentelevät ulkopuolisille että ovat kovastikin "osallistuvia isovanhempia". Välien katkaisu helpottaisi ehkä omaa taakkaani.
Ja ennenkuin jok ehtii haukkua minut: mitään riitaa ei ole ollut, en ole loukannut vanhempiani, olen ollut korostetun kohtelias, en ole ikinä pyytänyt rahaa tai apua tai muuten kuormittanut heitä. Aina vaikeat vanhemmat eivät ole oma syy.
Kommentit (17)
Kiitos vastanneille, päätin ottaa joksikin aikaa passiivisen linjan eli en ota yhteyttä, ja sen jälkeen ehkä välit poikki. Mietin asiaa vielä, mutta jotenkin ehkä psykologisesti tuntisin enemmän vapautta tai helpotusta siitä että laittasin välit poikki. Jos en laita niin tilanne jää vään auki, tai ratkaisemattomaksi, ja sitä kautta psyykeä kuormittavaksi. Haluaisin vain pisteen sille että asia vaivaa ja ärsyttää minua. Vaikka siis kuulen vanhemmistani jotain kerta vuoteen niin silti asia v***ttaa ihan päivittäin. Kyrsii, nyppii, ärsyttää, loukkaa, kalvaa, tuskastuttaa...just name it!
Eipä tälle mitään voi, pitää varmaan surra se että vanhemmat on jo "kuolleet". :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan jaksaisi enää yrittää. Lopettaisin yhteydenpidon, kerta se nytkin on pelkkä postikorttisuhde. Kuitenkin kaikkesi olet yrittänyt ja luulen, että lapsillekin on helpompi olla ilman isovanhempia kuin piittamattomien isovanhempien kanssa.
Miten muu sukusi? Onko siellä teille läheisiä ihmisiä? Panostaisin mielummin heihin. Minulla on ollut lapsena tärkeitä ihmisiä muualta suvusta, jotka ovat olleet läheisiä. "Varaisovanhempina" toimivat isäni eno vaimoineen ja heidän lapsensa olivat kuin tätejä ja setiä meille. Olen ollut onnekas, sillä näiden lisäksi minulla on ollut läheiset välit myös omiin isovanhempiini. Pikkusiskolleni varaisovanhemmat taas ovat olleet hyvin tärkeitä, sillä isän puolelta isovanhemmat kuolivat ennen kuin hän ehti tutustua heihin. Rakastavan mummolan voi saada muualtakin kuin siltä oikealta mummolta.
Vihjaisin myös suvulle, ettei olla isovanhempien kanssa oikein missään tekemisissä ja se harmittaa kovasti. Helpointa se on, jos sinulla on suvussa läheisiä, joille puhua. Rakenna sinulle läheisistä oma lähisukusi. Sanotaan, että ystävät ovat se perhe, jonka olet itse valinnut ja joskus se voi olla paljon parempi kuin se alkuperäinen.
ja juuri sen vanhempasi ovat sinulle antaneet panostamalla toisiinsa. Harmi, että sen lopputulos on nyt tuo tilanne.
mutta tosiaan lopetat itse kuvien lähettämisen ja sukulaisille sanot ihan suoraan, että vanhempasi eivät ole edes nähneet kuopustasi ja etkä mahdollista enää vanhiesi esittämistä. Ensin todennäköisesti suuttuvat, kun jotain niin kamalaa menet tekemään ja nolaamaan heidät, mutta ehkä ajan kanssa tajuavat mitä menettävät ja muuttavat ajatuksiaan ja ottavat suhun taas yhteyttä.
olet jo parhaasi yrittänyt luodaksesi suhdetta vanhempiiri. Nyt on aika päästää irti myös oman pääsi sisältä, ja lähteä tekemään töitä sen eteen. Vanhemmistasi ei tullut hyviä isovanhempia, eiväthän he kyenneet olemaan edes tarpeeksi hyviä vanhempia sinulle aikanaan. Sinun tulee hyväksyä tämä tosiasia ja päästää irti. Jatka omaa elämääsi, tee siitä onnellinen. Ole omalle lapsellesi riittävän hyvä vanhempi. Tiedäthän jo itsekin, millaiseksi vanhemmaksi et ainakaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä yhteydenpito. Panosta sen sijaan kivoihin sukulaisiin ja puolisosi sukuun.
Esim. oma isäni on alkoholisti ja päihdeongelmainen, vähän väliä linnassa, joten ymmärrettävistä syistä emme juurikaan pidä yhteyttä. Hän on kuitenkin osa sukumme historiaa ja olemassa sekä minulle että lapsilleni kuvien ja tarinoiden muodossa. Lapseni tietävät missä isäni on syntynyt, keitä hänen vanhempansa olivat, mitä isäni on tehnyt työkseen, mitä harrastanut ja millaiset asiat ovat olleet hänelle tärkeitä. Lapsillani on aivan täydet juuret, vaikka kaikki lapseni eivät ole koskaan isoisäänsä edes tavanneet ja ne loputkin tapaamiset ovat olleet hautajaisten tms. yhteydessä.
Olen tämän päätöksen tehnyt suojellakseni sekä itseäni että perhettäni. Tuollaisella tavalla elävä ihminen sairastuttaa kaikki ympärilläänkin olevat, joten minä en siihen aio suostua. Sen sijaan otin isäni elämäämme mukaan sellaisella tavalla, josta on kaikille hyötyä ja iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävä tilanne sulla. En kai itsekään pitäisi yhteyttä vanhempiini, onhan ne tehneet jo hyvinkin selväksi, etteivät piittää sinusta tai lapsestasi -anteeksi suora kommenttini.
Minkä takia he ovat laittaneet sinut hoitoon niin nuorena tai siis, miksi he alunperinkään eivät ole pahemmin huolehtineet sinusta? Onko tiedossa?
ja juuri sen vanhempasi ovat sinulle antaneet panostamalla toisiinsa. Harmi, että sen lopputulos on nyt tuo tilanne.
Kai tämän oli tarkoitus olla sarkastinen kommentti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kasn jaksa tunnekylmiä vanhempiani. Itse saan olla aina se yhteydenottaja. Meinasin syksyllä menehtyä onnettomuudessa kertaakaan ei olla vointia kysytty vaikka toki kerroin miten kävi.
Koskaan ei auteta ei lapsien hoidossa eikä toki muutenkaan.
Haistakoon vittu tuollaiset "vanhemmat". Muista vielä koittaa heillekin vanhuudenpäivät ja sitten ollaan kyllä apua ruikuttamassa. En tule auttamaan minäkään enkä koskaan käy katsomassa.
vastaisin puheluun, jos he soittaisivat ja juttelisin. En lähettelisi kortteja tai viestejä tai joululahjoja. Jos he lähettäisivät, soittaisin kiitoksen. En kutsuisi käymään, jos he kutsuisivat, voisin piipahtaa.
Jos tämä johtaisi siihen, että ytheyksiä ei olisi, eli he eivät koskaan ottaisi yhteyttä, niin sitten se saisi jäädä kokonaan.
Suvulle en aktiivisesti kertoisi, että olen katkaissut välit, mutta jos joku kysyisi asiaa tai se tulisi jotenkin esille, sanoisin suoraan, että vanhempia ei kiinnosta tavata ja eivät koskaan "jaksa" tulla käymään ja että minä en jaksa enää yrittää. Voisin sanoa suoraan, että eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsen lapsiaan. En haukkuisi heitä, toteaisin vain suoraan, miten asia on.
Ikävä tilanne, mutta jos he oikeasti eivät halua pitää yhteyttä, niin älä turhaan roiku väkisin sellaisissa ihmisissä. Veri ei aina ole vettä sakeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, äitini sai minut nuorena, 20v, ei oikein ollu valmis äididi. Minut vietiin jo kahden viikon iässä viikoksi mummolle hoitoon kun vanhemmat eivät jaksaneet itkuista vauvaa ja halusivat levätä. Eivätkä jaksaneet oikein muutenkaan, viikonloput ja lomat olin aina mumnolassa, samoin ne viikkojen lomamatkat. He kun tarvitsivat kovasti lepoa lapsiitaan.
Asiassa on se ironinen puoli että itse he saivat varmaan satojatuhansia tunteja lastenhoitoapua omilta vanhemmiltaan. Vastavuoroisesti eivät ole auttaneet omia vanhainkotivanhempiaan ollenkaan eikä siis seuraavaa sukupolvea eli minua lasteni hoidossa. Heille auttaminen on yksisuuntainen tie eli heitä pitää auttaa mutta heidän ei tarvitse auttaa.
Ja ovat muuten jo ilmoittaneet että eivät halua vanhoina laitokseen. Ilmeisesti taas oletusarvo on se että minä ja lapsenlapset sitten aletaan omaishoitajiksi?
Naurattaisi, ellei itkettäisi. Tällaista ei uskoisi olevan olemassakaan. :)
itse pidä aktiivisesti yhteyttä. Jos he soittavat tms. niin vastaa sitten puhelimeen. Ja jos sukulaiset kysyvät vielä teidän väleistä, sano heille rehellisesti miten asia on.
Jos he joskus vanhoina tarvitsevat apua, pyytäköön sitä joltain muulta, kuin sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ovat muuten jo ilmoittaneet että eivät halua vanhoina laitokseen. Ilmeisesti taas oletusarvo on se että minä ja lapsenlapset sitten aletaan omaishoitajiksi?
Naurattaisi, ellei itkettäisi. Tällaista ei uskoisi olevan olemassakaan. :)
Uskomatonta. Verrokiksi heitän omat vanhempani jotka saattavat vähän nurista lastenlasten hoitamisesta mutta hoitavat kuitenkin _aina_ kun tarvitaan. Ja ovat nimenomaan sanoneet etteivät halua omia lapsia pyllynpyyhkijöiksi kun se aika tulee, laitokseen vaan. (Emme heitä semmoisiin välttämättä päästä jos vaan itse voimme ja jaksamme auttaa.)
Jos odotukset vanhuudenhoivan suhteen ovat nuo, niin sinun kannattaa ajoissa korjata moinen virhearvio etteivät vaan pety sitten kun oikeasti tarvitsevat apua.
Jotkut ihmiset ovat ottajia ja toiset antajia: jos olet antelias, älä anna hyväksikäyttäjien kuitenkaan imeä itseäsi kuiviin. Hengaa toisten anteliaitten kanssa niin voitte yhdessä helpottaa toistenne elämää.
Pelkkä sukulaisuussuhde sinänsä ilman siihen kuuluvia tekoja on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Tiedän tasan tarkkaan tunteesi, vaikka välit ei hyvät oliskaan niin silti se loukkaa jos itse on vakavasti sairas tai muu kriisi päällä, ja vanhemmat eivät viitsi edes kuulumisa kysyä tai soittaa. Tosiaan jos kuolisin niin porukoilta menii varmaan vuosi ennenkuin huomaisivat koko asiaa (ellei eloonjäänyt puoliso informoisi). Kun oma lapsi on yhdentekevä niin sitten se on: (
Sitä en vaan ymmärrä että mikä eläkeläiselämässä on niin tärkeää että sen rinnalla ainoat lapsenlapsetkin ovat se ja sama? Vanhempani elämänsisältö nimittäin on tv, juorulehdet ja päiväunet. Sen jälkeen ei tietenkään enää "jaksa" oman lapsen kanssa olla tekemisissä muuta kun juuri ja juuri 5min puhelu kerta vuoteen -verran.
T. AP
Itsesi ja lastesi vuoksi, hyvaksy se etta energian laittaminen vanhempiisi on turhaa.
Olen samaa mielta kanssasi, ei ole sinun velvollisuutesi pitaa ylla suhteita heihin, vaan laheisten valien luomisen pitaisi tulla myos vanhempiesi aloitteesta.
Mielestani on melko turhaa miettia selityksia heidan kaytokselleen. Kylla 6v on tarpeeksi pitka aika sanoa, etta nyt riitti. Hyvaksy ja siirry eteenpain.
Turhia narinoita vanhemmiltasi ja suvulta voit ehkaista soittamalla vanhemmillesi. Kerro etta aiot lopettaa yhteydenpidon. Ala sorru mihinkaan pitkiin itkupuheluihin, vaan sanot vain lyhyesti niinkuin asia on. Sitten menet halaamaan muksujasi.
Suvussa on varmasti muita laheisia ihmisia, joihin voisit luoda sellaiset siteet, etta lapset kokevat, etta heilla on mummola. Ei se veri valttamatta mitaan tarkoita. Sen olen itsekin nahnyt.
Alue: Aihe vapaa
Tutulta kuulostaa. Vanhempasi käyttäytyvät juuri kuten oma "isäni". Nuo lausutut lauseet ja tekemättä jääneet teot olen kohdannut omassa elämässäni isäni toteuttamina.
Mun neuvoni on, että älä katkaise välejä koko sukuusi: siinä porukassa on aivan vramasti mukavia ja normaalejakin ihmisiä. Lopeta vain pakollinen yhteydenpito vanhempiisi. He ovat kuin kalvava syöpä, joka tuhoaa sisimpääsi. Jätä yhteydenpito ja keskity elämääsi ilman heitä: ilman heitä olet loppujen lopuksi aina ollutkin.
Luepas muuten O. Pajamäen "Ahne sukupolvi"-kirja. Se kuvastaa juuri vanhempiesi (ja isäni) kaltaisia ihmisiä: nämä ihmiset kuppaavat sukupolvet sekä heidän edessään että heidän jäljessään. Ottavat itse kaiken avun ja tuen vastaan, mutta eivät sitten itse ymmärrä auttaa ja tukea vuorostaan. Luulevat että vain heille kuuluu kaikki hyvä ilman vastavuoroisuutta ja omia velvollisuuksia.