päästäisitkö n. 1,5vuotiaan lapsen isovanhempiensa kanssa ulkomaanmatkalle?

up

? antaa hei tippua, eiköhän tullut kaikkien kanta jo selville.

mutta sille joka kirjoitti isoimista kirjaimista, en jaksa vain tämän palstan takia.

sinä joka kysyit mitä se meille antaa että lapsi menisi, niin kyllä, omalla tavalla 'lomaa'. käymme molemmat töissä, minä vuorotöissä. hyvin toimii tämä järjestelmä, mutta turhaa stressiä tulee välillä kun pitää samantien juosta duuniin päin kun mies tulee kotiin. eli näin, ehkä urposti, sanottuna; lennosta vaihto.

tämä viikko olisi molemmilla työviikko kun matkalle menevät.

en tiedä tajusitteko, jos ette niin anteeksi kun en osaa paremmin selittää.

ja siis huonosti kirjotin ton että haluan että näkee maailmaa pienestäpitäen, tällä tarkoitin sitäkin että lapsi pääsisi varmasti useamminkin isovanhempiensa mukana ulkomaille, ja en mä näe siinä mitään vikaa että kävisi tyyliin kerran vuodessa matkoilla pienestäpitäen. hyvä vaan jos innostuisi matkustelusta enemmänkin ja tulevaisuudessa uskaltaisi mennä esim. vaihtoon/au pairiksi, jne.

vai miksi pidit tekstiäni provona? en muista nyt numeroa. mutta antaa tippua jookos?

siihen että lapsi olisi päivähoidossa sen viikon. näkee vanhempiaan joo illalla ja aamulla mutta sen 8h tai yli olisi silti ilman meitä. vertaen siihen että viikon reissussa olisi tärkeät ihmiset kokoajan lapsenkanssa. ihan mielenkiinnolla kysyn, ettekö te pieninä ollut isovanhempienne kanssa jossain ilman vanhempianne? itse muistan aikaa kun kävimme tekemässä reissuja pitkin suomea (ilman vanhempiani) ihan alle kouluikäisestä lähtien. loppuivat sitten kouluikäisenä koska vaarini kuoli äkillisesti. ja kyllä oon aina tykännyt niistä reissuista. en kaikkea muista todellakaan mutta kyllä jotkut muistot puskevat hyvin läpi, kuten kun ensimmäistä kertaa näin elävän lehmän. terveisin ap :D ja nyt en puhu enään 1,5vuotiaasta vaan tyyliin 3vuotiaasta. todellako ette anna lapsianne ikinä hoitoon? oon myös huomannut että toi 1vuotiaana yhden päivän hoidossa, kaksi vuotiaana kaksi etc. homma on täyttä shittiä. ihan mielenkiinnolla kysyn, onko teidän lapsenne riippuvaisia teistä vanhemmista? itkevät peräänne jne. seuraa kauheat huutopotkuraivarit kun poistutte näkyvistä? siis te jotka ette anna alle 6vuotiaita hoitoon tai muksu ikinä ollut hoidossa missään. onko lapsenne sosiaalisia? omatoimisia? mutta joo, 1,5vuotias liian pieni. mutta näillä näkymin annan kyllä 3vuotiaan heille mukaansa jos lapsikin haluaa.

Se nyrkkisääntö, että 1-vuotias kestää 1vrk eron vanhemmastaan,2-vuotias 2vrk, 3-vuotias 3vrk JNE, ei kyllä ole mitään shittiä niinkuin itse sanot,vaan ihan lapsipsykologien tekemä ehdotus ja toteamus siitä mitä lapsi psykologisesti kestää ja mikä on sille lapselle hyväksi,

Jos sinä et näe mitään eroa sillä, että lapsi on päivisin hoidossa ja iltaisin kotonaan, ja se,että lapsi on viikon yhtäputkeen hoidossa- on kyllä todella hälyyttävää. Sinulla ei ole siis minkäänlaista tajua siitä mitä pieni lapsi tarvitsee. Ehkä kannattaisi antaa se lapsi isovanhemmilleen kokonaa,että he olisivat lapsen viralliset huoltajat.

Olet joko todella nuori,tai sitten vaan vastuuntunnoton, ja sinulta puuttuu täysin käsitys siitä mitä pienelle lapselle isä ja äiti merkitsee. Ja tässä pienenä lapsena tarkoitan alle kouluikäistä.

ja se nyrkkisääntö perustuu mihin? toteamukseen ja ehdotukseen?

näytä mulle tilastoja jossa syrjäytyneitä/mielenvikaisia etc. olisi kaikki tai enemmistö joiden vanhemmat eivät olisi noudattaneet tätä nyrkkisääntöä

sitten mä uskon siihen. se on aivan selvästi suuntaa antava ehdotus, jota jotkut käyttävät elämäntapanaan. en myöskään usko että satunnaiset kerrat tätä nyrkkisääntöä rikkoen johtaa minkäännäköiseen psyykkeen tuhoutumiseen jne. siinä on taustalla aivan varmasti jotain muutakin.

ja päivähoitojuttuun vielä, en näe PAHEMMIN eroa, eli = huomaan siis siinä eroa, MUTTA vertaen tilannetta; muksu 1,5v. 10h hoidossa, illalla ehtii pari h olla himassa ja nukkumaan, seuraavana päivä sama. tarhassa 10muuta lasta, yhtä tuikituntemattomia kaikki ja hoitajat myös. eikä omia vanhempia missään. tätä jatkuu viikon, kuukauden, vuoden.

vertaen; tuttujen ja turvallisten isovanhempien, parhaimman kaverinsa(jos näin voi vielä edes sanoa) kanssa, eli tätinsä, viikon muualla. kokoajan kaikki he paikalla. joo ei ole vanhempia, ei näe edes illalla vanhempiaan. mutta silti, et voi väittää ettei kumpikin olisi aika paha? varmasti yhtälailla tuo tarha kärsityttää lapsen mielenterveyttä.

ja parhain; tarha jatkuu joka viikko uudelleen ja uudelleen monta vuotta. tässä oli kyse yhdestä reissusta. osaatko ajatella pidemmän päälle? kumpi oikeasti lapsen mielenterveyttä tuhoaa? vuosien kokemus vai yksi viikko, jota lapsi ei edes tule muistamaan? niin, no lapsipsykologiaa en ole lukenut, toisaalta olen yhä sitä mieltä että monia lapsia hyysätään aivan suotta. vähän kun on vilkas lapsi niin adhd nappulat kouraan. heti on ''lapsuudessa'' jotain vikaa kun lapsi ei olekaan kuin naapurin maija.

Ja sullapas se vasta on äitiyshukassa, kun edes pystyt 'ehdottelemaan' että antaisin huoltajuuden vanhemmilleni! johtaako tähän oma kaipuu vapaudesta vai mistä edes mieleesi putkahtaa tämä? miten se voi kertoa sinulle yhtään mitään mitä olen täällä kirjoittanut? tiedätkö yhtään mitään meidän elämästämme? oletko ikinä nähnyt lastani?

sulla on aika heikot kriteerit lasten pois antamiseen, pitäiskö tänne vain sinun kaltaisten takia hommata drop boxeja? pakkohan tossa on taustalla olla joku oma ajatus koska ei mulla tule mieleen huudella ensimmäiseksi randomille että annappas mukulas eteenpäin. en ymmärrä millä kriteereillä en osaisi huolehtia lapsestani? miten en rakastaisi lastani ylikaiken? en ole antanut lastani matkalle, huomioithan sen. tässä kyselin vain että antaisitko sinä? näköjään et anna, paitsi kokonaan pois jos antaisitkin.

ja lapseni oli yökylässä alle yksi vuotiaana. aivan normaali muksu vieläkin, neuvolan ja lekureiden mukaan. vai millon ne seuraukset näkyvät ja miten? ja yhä haluaisin sen tilaston tästä jos jankkaat yhä vastaan.

kylläkin useaan otteeseen mainitsin jo että 1.5 on sittenkin liian pieni. että vuoden päästä uusiksi.

ja ikäni ei liity tähän mitenkään. tiedän myös mitä äiti ja isä merkitsee pienelle lapselle. tähän voisinkin kysyä että mitä mieltä olet eroperheistä jossa lapset ramppaavat viikoviikko systeemillä vanhemmalta toiseen? antaisitko heidänkin lapsensa pois koska ei viikkoon näe toista vanhempaansa????

ei tätä enää kukaan jaksa

olemme käyneet matkoilla yhdessä ja erikseen siitä lähtien kun lapsia on ollut ja ennen sitä.



muistaakseni en ollut mukana ensimmäistä kertaa kun lapsi oli kolme vuotias ja olivat kaksi viikkoa. mutta silloin olin töissä, aiemmin olin kotona ja olin aina siksi mukana.



varmaankin päästäisin lapsen menemään, mikäli tuntevat toisensa niin hyvin, että lapsi turvaa heihin kuten vanhempiinsa.



meillä lapsilla isä on ulkomailla, joten tituleeraan isovanhempia vähän kuin toisiksi vanhemmiksi, ovat niin paljon läsnä, huomattavasti paljon enemmän kuin esim. isä.



isän kanssa en olisi noin pientä päästänyt, koska lapsi olisi häntä vierastanut.

Tuskinpa 1,5 vuotias osaa vaatia Teneriffan matkaa? Vai?

Vai vaativatko isovanhemmat?



En edes ymmärrä miksi tällaista kysyt.

Jokaiselle, joka on vähäänkään perehtynyt lasten kasvattamiseen ja ajattelevat lapsen parasta, eivät edes kysyisi tällaista. Jos nyt ensin vaikka ohjaisit lastasi ja antaisit lapsesi oppia puhumaan, juoksemaan, potkimaan palloa, syömään omalla lusikalla. Ja mietit sitten vaikka sen jälkeen millaisia elämänkokemuksia hänelle on haalittava.



Provoltahan tämä vaikuttaa.

Ja voisitko käyttää isoja kirjaimia?

noin pitkäksi ajaksi.



Meillä lapsi on reissannut isovanhempien kanssa paljon, mutta vasta 5 vuotiaasta lähtien. Olisin kyllä ehkä vähän sitä nuorempana jo antanut luvan, mutta vanhempani itse tahtoivat vasta 5 v. täyttäneet lapsenlapset mukaan, minkä ymmärrän hyvin, heillä kun oli mukana myös veljeni kaksi lasta.

johan veti ap isot herneet nenäänsä! :DD

no kuka kumma tulee kirjoittamaan että anna lapsesi huoltajuus isovanhemmille kun kysymys ei edes ollut mitenkään huoltajuuteen liittyvä??

tottakai haluan kuulla MIKSI mun pitäisi niin tehdä kolmen kommenttini jälkeen.

mikä täällä olevia vaivaa? miksen saisi suuttua siitä että joku joka ei ole ikinä tavannutkaan mua, ehdottelee noin idioottimaista juttua?

miksei täällä voi asiallisesti kukaan vastata mihinkään? kirjotellaan mitä sylkisuuhun tuo ilman minkäännäköisiä perusteluita, se oikeasti kertoo tämän palstan mammailijoiden äo:stä.

ja joo saa mun puolesta tippua tää, koska seuraavat 60viestiä on todennäköisesti ''olen akateemisesti kouluttautunut mensan jäsen kolmen omakotitalon omistajana 10 000euron kuukausituloilla''- 'todisteluja'

Mitä jos sairastuu. Äidille kamalaa, kun ei pääse lapsen luo. Ja lapselel kamalaa, jos on tosi kipeä eikä äiti ole mukana. Ymmärrys on vielä kovin heikkoa. 3v voisin ehkä päästää.

Oma lapseni oli vajaa 2 viikkoa 1,5 vuotiaana mummon kanssa reissussa, ja hienosti meni ja hauskaa oli! Mummo on pojan mielesta maailman paras juttu. On ollut sen jalkeen monesti uudestaankin. Ja ihan normaali siita tuli :)



Kylla sa itse tiedat oman lapsesi ja mika sille on parasta - jos se on pienesta tottunut koko perheen (mummot ja tadit mukaanlukien) hoitoon ja huomioon eika vain aidin naamatauluun, niin mika ongelma tassa on? Lapsi voi kiintya moneen ihmiseen jos sille annetaan tilaisuus. Vaikka lapsi ei matkaa myohemmin muista, niin voihan se uusista elamyksista ja virikkeista silti hyotya positiivisesti; tuon jarjenjuoksun mukaan pienena koetuista pahoistakaan kokemuksista ei olisi mitaan haittaa kun ei se lapsi sita kuitenkaan myohemmin muista, ja me kaikki tiedetaan etta nain ei ole. Ja sita paitsi kun jo alusta asti matkustelee ja kulkee paljon lapsen kanssa, niin myohemmin sopeutuminen uusiin tilanteisiin ja paikkoihin on paljon helpompaa, eika sitten esim uikuteta taalla av:lla etta "meidan 2-vuotias ei suostu syomaan mitaan jos ei olla kotona omassa keittiossa just omassa tuolissa ja naama samaan seinaan pain ja edessa sama lautanen mika aina muulloinkin, tai se ei osaa nukkua missaan muualla ikina kuin omassa sangyssa". Tuollaisia aikuisiakin on muuten olemassa, aika ikava rasite varmaan normaalille elamalle?

noin pientä, ja lasteni isovanhempien kanssa aikaisintaan 10 vuotiaana. Toki isovanhemmissa ja lapsissa eroa.

niin mielummin heidän kanssaan loma kuin joku sijaishoitokuvio.

1 vuotias on viellä liian pieni olemaan viikon erossa vanhemmistaan. Ei onneksi olisi tullut mieleenkään että vanhempani olisivat haluneet jonkun lapsistani 1 vuotiaana viikon etelän reissulle mukaan. Sitten 5 vuotiaana on jo ihan eri asia. Sen ikäisenä lapseni ovatkin jo matkustaneet isovanhempiensa kanssa.



Siellä etelässä ei ole mitään niin mukavaa ja jännittävää että 1 vuotiaan pitäisi olla siksi viikko erossa vanehmmistaan.

Mitä jos sairastuu. Äidille kamalaa, kun ei pääse lapsen luo. Ja lapselel kamalaa, jos on tosi kipeä eikä äiti ole mukana. Ymmärrys on vielä kovin heikkoa. 3v voisin ehkä päästää.

tapahtua, miten voisit antaa itsellesi anteeksi että et ollut paikalla ap?

Noin pienelle voi mitä tahansa tapahtua jo ihan kotonakin, miksi lähteä jonnekin etelään hakemaan niitä hankaluuksia; ripuli, ruokamyrkytys, altaalla kaatuminen, hukkuminen tms.

Mä en ikinä antaisi vastuuta noin pienestä jollekin muulle, vaikka olisivatkin läheisiä isovanhempien tai kenen tahansa kanssa.

Sun lapsi se kuitenkin on, ei kenenkään muun!

Viime kesänä olimme mökillä, minä ja lapset. Vanhempi lapsi oli tuolloin 1v7kk. Aikaa kului siellä noin viikko. Mies ajoi meidät sinne ja lähti sitten töihin, tuli sen jälkeen hakemaan viikon päästä.



Tuona aikana isompi lapsistani alkuun kaipasi isää kovasti. Puhui paljon että isä tulee kohta. Sitten hän alkoi jotenkin unohtaa, eikä enää puhunut isästä. Viimeisinä päivinä hän otti minun isäni eli oman isoisänsä isäkseen, ja alkoi puhua hänestä isänä ja osoittaa samanlaista rakkautta häneen kuin isäänsä.



Kun oma isä sitten tuli hakemaan, tyttö tajusi tulleensa jotenkin huijatuksi. Hän tajusi unohtaneensa ja sekoittaneensa isän ja isoisän ja hämmentyi kovasti.



Eli viikossa tuon ikäinen todellakin ehtii unohtaa teidät vanhemmat. Niin ainakin oma lapseni teki, vaikka yritinkin puhua paljon isästä ja näyttää hänenä kuviaan.



Lisäksi rutiinit menevät sekaisin ja ympärillä on paljon kaikkea hämmentävää - eli en tosiaankaan päästäisi lasta lähtemään.

Ymmärtäisin kysymyksen paremmin, jos kysyisit jättäisinkö 1,5-vuotiaan mummulaan viikoksi ja lähtisin itse matkalle :). Noin päin voisin ehkä tehdä, jos kovasti haluaisin matkalle.



Esikoiseni oli 2-vuotiaana kesällä kahteen kertaan 5pv putkeen mummulassa & mökillä ilman minua (ja välissä viikonlopun minun kanssani). Itselläni oli silloin kertynyt vasta 2vk kesälomaa, mutta halusin että lapsi saisi lomailla enemmän kuin sen 2vk.

suurimman osan kanssa.



Minä voisin tietyissä tapauksessa päästääkin. Meillä isovanhemmat (kaikki) ovat olleet aina hyvin kiinteä osa lastemme elämää. Olemme matkustelleet milloin minkäkinlaisilla kokoonpanoilla. (Esim. mieheni ja esikoisemme minun vanhempieni kanssa, minä lastemme ja anopin kanssa, kaksi vanhinta lasta molempien mummojen kanssa, poika isänsä ja ukkinsa kanssa, lapset ja toiset isovanhemmat, meidän perhe kokonaisuudessaan, koko suku yhdessä...) Ap, vain sinä ja perheenne tiedätte mikä teille on parasta. En ole varma onko meillä kukaan matkustanut ihan noin pienenä viikkoa ilman kumpaakaan vanhempaa, toisaalta saattaa ollakin...



Olen myös itse reissannut paljon lapsena ja ihan pienestä asti omien isovanhempieni ja esim. kummieni kanssa. Ainoa pysyvä haitta, mikä näistä matkoista on jäänyt on tarve matkustaa, tutustua uusiin paikkoihin ja välillä jopa asua ulkomailla. Hui.

No tuon esikoisen, 7v kyllä joo ehkä.. Mutta toista 3 vuotiasta en päästäisi. Vaihtoehto olisi että jompikumpi vanhemmista mukaan tai sitten ei ollenkaan. Yhdessä perheen kanssa tai toisen vanhemman kanssa ok.

kysymys miksi lapsen pitäisi tuon ikäisenä joutua olemaan viikon erossa vanhemmistaan?

eikö sulla tulis kamala ikävä lasta? :O

Eihän ne välttämättä jaksaisi viikkoa. Meidän samaikäinen lapsi kyläili isovanhemmilla neljä päivää. Isovanhemmat palautti lapsen mielellään takaisin, on se sen verran kova homma hoitaa lasta vaikka siitä nauttivatkin. Lapsi kyllä osoitti mieltään meille vanhemmilla kotiin tultuaan. Ei itkeskellyt meidän perään vaan viihtyi heillä hyvin.

vanhemmillani on nuori lapsi, eli oma sisarukseni. tietävät hoidon määrän paremmin kuin hyvin:) ja myös pienen lapsenkanssa oloa ulkomailla (jos se nyt kauheasti suomesta eroaa), onhan sisarukseni ollut puolivuotias ensimmäistä kertaa ulkomailla ollessaan.

pitäisi kyllä kokeilla tuota että useamman yön kuin yhden, ihan lapsen reagoinnin takia. harmi ettei siihen näillä näkymillä ole mahdollisuutta ainakaan vuoteen, koska vanhempani ovat työelämässä ja kaikki lomat viettävät ulkomailla.

no, ehkä ensi vuonna jos huolivat yhä lapseni mukaan.

ja kyllä mä uskon että ulkomaanmatka antaa alle 6vuotiaalle jotain elämyksiä, onhan se itsellenikin antanut. haluan myös että lapseni näkee maailmaa pienestäpitäen, ja varsinkin nyt kun siihen on vielä mahdollisuuksia.

mutta kyllä, 1,5 on liian nuori. toisaalta, tiedän monta vanhempaa jotka ovat itse lähteneet ulkomaanmatkalle kun lapsi on yhä pieni, ja siis jättäen lapsen tänne suomeen isovanhemmille hoitoon.

apua, mieleni taas muuttui! toisaalta, ehkä ensivuonna lapsikin osaa jo ilmaista itseään VIELÄKIN paremmin kuin nytten, ja olisi senkin kannalta kaikille mukavempaa... mmm

Kuka tästä hyötyisi yhtään mitään, jos päästäisit 1,5 vuotiaan etelään?



Vai onko taustalla se, että ap ei itse jaksa olla lapsensa kanssa,ja haluaa itselleen viikon "lomaa"arjesta?

Sillä muuten en ymmärrä miksi näin tehtäisiin;

1,5 ei ymmärrä lomasta vielä mitään, eikä tarvitse uusia kokemuksiakaan. Isovanhemmat varmasti nauttivat lomastaan ilman lapsenlastakin?



Eli miksi pienen lapsen pitäisi lähteä lomailemaan yksin?



Todella kummallinen ap...

Ymmärtäisin toisin päin; jos toinen tai molemmat vanhemmista niin uupunut että tarvitsisi lomaa, voisi viedä lapsen mummolaan ja itse lähteä etelään. Mutta tuo että viedään 1,5v turhaan pois isiltä ja äidiltä? Ei riitä mun ymmärrys...