Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

2-3 pahaa riitaa ja hermojen menetystä vuodessa. Jatkaa vai erota?

Vierailija
29.01.2012 |

Mies siis on noiden riitojen aikana hyvin uhkaava ja pelottava, muttei koskaan ole oikeasti käynyt käsiksi. Niissä tilanteissa kuitenkin lapset hätääntyvät kovasti (itkevät, piiloutuvat, pissaavat housuun ym) ja itselläni tulee hyvin ahdistunut olo.



Noita on tapahtunut tosiaan se 2-3x vuodessa viimeiset 5v ajan. Eilen viimeksi, sitä edellinen kerta taisi olla viime kesänä, ennen juhannusta.



Muutoin meillä menee hyvin. Yhdessä ollaan oltu kauan (reilusti yli 10v) ja lapsia on neljä (vanhin 7v ja nuorin 1v). Enempää lapsia ei ole tarkoitus tehdä..



Olen joskus miettinyt, kuinka paljon nuo tilanteet jättää traumoja lapsille. Tänään olen ensimmäistä kertaa ihan oikeasti miettinyt eroa.



Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
29.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä mies suuttuu? Mitä hän tekee? Raivoaako? Heitteleekö tavaroita? Pelkäätkö häntä tai sitä milloin hänellä taas napsahtaa päässä? Uhkaako mies lapsia vai sinua?

Vierailija
2/6 |
29.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt oikein vakavaa keskustelua aiheesta miehen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
29.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ei lasten aikana. Itse en voisi jatkaa noin.

Vierailija
4/6 |
29.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kovin helpolla kuitenkaan lähtis eroamaan. Ok, teillä välillä vaikeaa muttei tilanne eron jälkeenkään helppo. Olet 4 suht pienen lapsen yh sen jälkeen. Lapsille sekin rankkaa ja lisäksi taloudelliset huolet ym. Keskustelkaa ja tarvittaessa etsikää apua.

Vierailija
5/6 |
29.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sellaista raivoa voi oppia hallitsemaan - jos mies haluaa. Esimerkiksi lähtee ulos ja tulee takaisin vasta, kun on rauhoittunut. Tai sulkeutuu huoneeseensa ja kirjoittaa tuntemukset paperille tai sähköpostiin, jonka saa antaa sinulle luettavaksi seuraavana päivänä. Tarve raivoamiseen voi olla osa ihmistä, eikä se silloin lopu lupaamalla. Sen sijaan voi oppia tuollaisia toimintatapoja, joilla vahingolliset seuraukset pienenevät riittävästi. Tiedän kokemuksesta.

Vierailija
6/6 |
29.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. nyt viimeksi sellaisesta, kun esikoinen teki ajattelemattomuuttaa asian, jonka seurauksena kuopus satutti itsensä (ei vakavasti, mutta itki tosi paljon ja sai lievän palovamman). Mies alkoi huutaa esikoiselle, jolloin käskin sen rauhoittumaan ja kun ei kuunnellut, tiuskaisin kovempaa "sinua ei nyt tarvita tässä, mee rauhottumaan vaikka pihalle". Jolloin miehellä "napsahti" ja alkoi huutaa, että nakkaa meidät kaikki pihalle. Sanoi myös esikoiselle tosi rumia asioita, kuten "mee vittuun siitä märisemästä ja ota vastuu teoistasi". Tuota jatkui siis n. 3-5min, mutta oli siis todella kovaääninen ja puhui todella ilkeästi. Kuopus itki minun sylissä, yks lapsista meni itkien pöydän alle ja pissas housuunsa ja esikoinen meni sänkynsä alle piiloon.



Suunnilleen tuollaisia ne tapaukset on. Mies lähti sitten ovet paukkuen ulos, tuli n. 10-15min päästä takaisin, pyysi anteeksi ja yritti lohduttaa lapsia, mutta vain yksi "antautui" isälleen, muut pysyivät tiukasti minun sylissä.



Ap