Jos kysyt 2-vuotiaalta

kysy vaan sanon klo 19.30 että nyt mennään syömään puuroa. Hän syö puuron. Sen jälkeen kysyn, mitä hän haluaa jälkiruoaksi. Hän vastaa yleensä päärynää/ kinkkua/ mandariinia/ banaania/ rusinoita ja sitä myös saa.



Mutta tuossa ap:n tapauksessa antaisin kyllä leipää. Nukkuisi Pieni paremmin yönsä. Mielestäni tuon ikäiseltä ei voi kysyä iltapalalla, onko nälkä vaan hänelle kerrotaan, että nyt syödään.

enkä todellakaan kysele ruoka-aikoina, että onko nälkä. Ja iltapala on aina PUURO, kuten tuon ikäiselle on paras aamu- ja iltapala.

Jaa että puuro paras ruoka lapselle, salli mun nauraa!! Heheheeee

Harvoin meilläkään 2-vuotias mihinkään vastaa myöntävästi. Tietysti iltapala pöytään joka ilta ja syö sitten minkä verran syö, mutta ei kai nyt lasta nälkäisenä ilman iltapalaa nukkumaan laiteta.



Itse olin hölmö joskus 10 vuotta sitten, kun kummityttö oli jotain 1 tai 2 ja olin häntä hoitamassa illan. Varsinaisia ruokailuja minun ei pitänytkään (onneksi :)) hoitaa, mutta äitinsä sanoi, että jossain välissä voisit tarjota appelsiinia. No, minä sitten leikkien lomassa moneen kertaan kysyin, että mennäänkö ottamaan appelsiinia ja tyttö sanoi aina, että ei.. En sitten vienyt keittiöön ja antanut sitä nenän eteen. Kun äitinsä tuli kotiin, laittoi hän tytölle appelsiinia pöytään ja tämä söi kaiken hyvällä ruokahalulla, tunsin itseni ihan typeräksi.

Jos tuntuu siltä, että oikeasti on nälkä, en ala lasta pitää nälissään. Mutta joskus on kyse ihan vaan siitä nukkumaanmenon viivytyksestä.



Noin pieneltä lapselta ei kyllä kannata kysyä, otatko tai haluatko ottaa. Sanotaan, että "nyt syödään iltapala", (ja jos vaihtoehtoja halutaan antaa niin) "SAAT OTTAA joko leipää tai banaanin".



Näin on meille neuvonut toimintaterapeutti jonka luona ihan muusta syystä ollaan käyty.

Mutta tuossa ap:n tapauksessa antaisin kyllä leipää. Nukkuisi Pieni paremmin yönsä. Mielestäni tuon ikäiseltä ei voi kysyä iltapalalla, onko nälkä vaan hänelle kerrotaan, että nyt syödään.

vaikka en ole kysynyt sitä ottaako / onko nälkä vaan tarjottu on. Jos lapsi on sanonut, että hänellä on nälkä niin ruokaa on saanut. Ja sen jälkeen nukkummaan. Ja lapsi on nukahtanut.

En tiedä mitä sitten olisin tehnyt jos ei olis nukahtanut vaan olis keksinyt jonkin uuden jutun, eikä rauhoittunut nukkumaan. Mutta aina toiminut. Ja jos sjostain muusta syystä ei ole aikonut pistää nukkumaan vaan on temppuillut jne niin silloin ei ole ruokaa ollut vaillakaan.

olen aina vaan iskenyt puuron pöytään. Päivällisestä on siinä vaiheessa mennyt kolme tuntia, joten tiedän, että jonkin verran puuroa mahaan mahtuu. Yleensä syö koko annoksensa ihan kiltisti. Jos ei halua, syötän itse häntä, kivaa kirjaa samalla lukien, ainakin viitisen lusikallista. Aina olen sillä keinoin onnistunut jotain saamaan alas, mitään taisteluita ei ole tarvinnut käydä. Tyhjin mahoin en anna mennä nukkumaan.