Lue keskustelun säännöt.
huonounisten lasten vanhemmat, miten jaksatte?
29.01.2012 |
Tuossa toisessa ketjussa on keskustelua lasten nukkumisesta ja moni kertoi, että lapsi on heräillyt ensimmäisen vuoden 1h välein yms. Miten te jaksatte/olette jaksaneet? Mitä keinoja ollut käytössä? Onko heräilyjä vuoroteltu isän kanssa, onko isovanhemmat olleet apuna? Päikkäreitä viikonloppuisin? Mitä muuta?
Olisi kiva jakaa kokemuksia miten selvitä pahimpien heräilykausien yli. Meillä 5 kk vauva heräilee 1-2 h välein läpi yön. Yhtään pidempää unipätkää ei yleensä nuku. Tällä hetkellä vuorottelemme lapsen isän kanssa öitä, mutta olemme kumpikin aivan poikki. Minulla tämä jatkuva heräily on johtanut siihen, etten välttämättä saa noiden heräilyjen välillä aina unta vaan valvon silloinkin kun vauva nukkuu. Jos lapsen isä ei auttaisi öissä niin olisin varmaan jo sairaalahoidossa tms..:( Meillä nimittäin lisäksi 3 v esikoinen kotona, joka ei nuku päiväunia, joten päivisinkään ei juuri saa levättyä.
Kommentit (40)
En voi muuta sanoa kuin että voimia teille kaikille lasten kanssa valvojille. En osaa edes kuvitella vuosien valvomisia ja pätkittäisiä öitä.. :/
Itselle sattui superhelppo esikoinen (ja tällä hetkellä ainokainen) lapsi on kohta 1v ja olen valvonut tasan kolmena yönä lapsen kanssa kun lapsi oli sairaana. Muuten on nukkunut yöt läpeensä. Yösyönnitkin loppui 1,5kk ikäisenä siihen astikin meni 1herätyksellä, jolloin syötiin.
Mä luulen, että suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista EI halua kuulla tällaisia tarinoita! :( Sitä on oman jaksamisensa kanssa niin äärirajoilla, että muiden kertomukset hyvin nukkuvista vauvoista ottaa todella paljon päähän. Ei se ole kenenkään ulkopuolisen vika, että omat lapseni ovat nukkuneet huonosti, mutta enemmän kaipaan vertaistukea enkä onnistumistarinoita. Tuntuu niin epäreilulta, että jotkut pääsee noin helpolla ja itse on ihan romuna.:(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi muuta sanoa kuin että voimia teille kaikille lasten kanssa valvojille. En osaa edes kuvitella vuosien valvomisia ja pätkittäisiä öitä.. :/
Itselle sattui superhelppo esikoinen (ja tällä hetkellä ainokainen) lapsi on kohta 1v ja olen valvonut tasan kolmena yönä lapsen kanssa kun lapsi oli sairaana. Muuten on nukkunut yöt läpeensä. Yösyönnitkin loppui 1,5kk ikäisenä siihen astikin meni 1herätyksellä, jolloin syötiin.
Mä luulen, että suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista EI halua kuulla tällaisia tarinoita! :( Sitä on oman jaksamisensa kanssa niin äärirajoilla, että muiden kertomukset hyvin nukkuvista vauvoista ottaa todella paljon päähän. Ei se ole kenenkään ulkopuolisen vika, että omat lapseni ovat nukkuneet huonosti, mutta enemmän kaipaan vertaistukea enkä onnistumistarinoita. Tuntuu niin epäreilulta, että jotkut pääsee noin helpolla ja itse on ihan romuna.:(
ap
pahoittaa kenenkään mieltä.
-kaikenlaiset yritelmät joilla pidimme toivoa yllä, aina oli siis jokin kokeilu menossa:unikoulut, kipulääkkert,antihistamiinit,iltapullo,eri huoneissa nukkumiset yms.
-säännöllisesti kerran viikossa mieheni hoiti yhden unipätkän, pahimpina aikoina keskellä viikkoa toisenkin
-pidin tiukasti kiinni päivärytmeistä jotta lapseni nukkuisivat yhtä aikaa (esim.herätin vauvan aamutorkuilta, annoin itkahtaa hiukan isompaa nukuttaessani -oli siis ulkona pienempi ja isompi sisällä, herätin isomman aamuisin viim 7.30) ja nukuin aina päiväuniajan
-kävin imetyksen päätyttyä nukkumassa yksittäisiä öitä vanhemmllani jotta nukahtaisin enkä heräisi itkuun
-kotona nukuin lähes aina tulpat korvissa jotten reagoisi liian herkästi
-hemmottelin itseäni esim suklaalla, kilot vain karisivat väsmyksestä
-nyt kun olemme molemmat töissä, mutta yöherätyksiä on yhä mies hoitaa niistä 2/3 koska nukahtaa helpommin uudestaan
Tsemppiä!
täällä ilmottautuu kans yksi tooooosi väsynyt äiti, poika täyttää ensi kuussa kolme vuotta ja edelleen heräilee 1-4 kertaa yössä.
Mies käy töissä ja itse opiskelen, koulu alkoi vuoden alusta olemaan iltakoulua ti-to, joten voin arkipäivisin nukkua päiväunet kun poika on hoidossa. Tilanne toki taas vaikeutuu kun tulee 10viikon työharjoittelu jolloin en päiväunille pääse.
Meillä on aina jaettu niin että minä valvon arkiyöt ja mies viikonloput jotta minä saan nukuttua. Tai jos mies menee vasta kahdeksaan töihin niin hän herää yöllä.
Kaiken maan unikoulut ja allergiatestit käyty läpi, mitään vikaa ei ole missään.
Poika on omasta halustaan noin kerran kuussa tai kahdessa isovanhemmilla yötä. Me emme todellakaan lähde tuulettumaan, vaan kömmimme peiton alle nukkumaan jo klo.21 ja saatamme herätä 12-16tunnin kuluttua.
Elämme toivossa että poika joskus oppisi nukkumaan yöt läpensä. Toista lasta ei ole tulossa piiiitkään aikaan, jos koskaan.
Tsemppiä ap:lle ja muille, luulimme olevamme ainoita huonosti nukkuvan lapsen vanhempia, täällä ja tututkin aina hehkuttavat niin hienosti nukkuvia lapsi.
En voi muuta sanoa kuin että voimia teille kaikille lasten kanssa valvojille. En osaa edes kuvitella vuosien valvomisia ja pätkittäisiä öitä.. :/ Itselle sattui superhelppo esikoinen (ja tällä hetkellä ainokainen) lapsi on kohta 1v ja olen valvonut tasan kolmena yönä lapsen kanssa kun lapsi oli sairaana. Muuten on nukkunut yöt läpeensä. Yösyönnitkin loppui 1,5kk ikäisenä siihen astikin meni 1herätyksellä, jolloin syötiin.
Mä luulen, että suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista EI halua kuulla tällaisia tarinoita! :( Sitä on oman jaksamisensa kanssa niin äärirajoilla, että muiden kertomukset hyvin nukkuvista vauvoista ottaa todella paljon päähän. Ei se ole kenenkään ulkopuolisen vika, että omat lapseni ovat nukkuneet huonosti, mutta enemmän kaipaan vertaistukea enkä onnistumistarinoita. Tuntuu niin epäreilulta, että jotkut pääsee noin helpolla ja itse on ihan romuna.:( ap
pahoittaa kenenkään mieltä.
Mutta minäkin muistan vielä hyvin sen ajan, kun tulin noista hyvin nukkuvien viesteistä aivan vihaiseksi, epätoivoiseksi ja juuri tuo ap:n mainitsema epäreiluus tuntui valtavan voimakkaalta.
Vasta vähän aikaa olen pystynyt lukemaan hyvin nukkuvien vauvojen äideiltä jotain jossain määrin neutraalisti. Enää tulee sellainen pieni kateus, että olisipa ollut ihanaa kokea äitiys hyvin nukkuvan vauvan kanssa.
Mun lapsi on kohta 8-vuotias. Että näin kauan on mennyt, ettei muiden nukkuminen enää tuo suurta ärtymystä. Nukkumattomuuden tuoma ahdistus ja uupumus on siis täytynyt olla syvä kokemus, kun siitä toipumiseenkin on mennyt 7 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa, jolloin edes toinen saa nukkua paremmin. Ja senkin vuoksi, että kun vauva päätyy viimeistään yöllä parisänkyyn, niin ei ole ahdasta nukkua. Eli se vähä mitä saa nukuttua, niin se halutaan edes nukkua mahdollisimman mukavasti.
Paljon helpompaa oli heräillä yöllä kun ei tarvinnut nousta ja lähteä peiton alta toiseen huoneeseen kävelemään. Lapsetkin heräilivät paljon vähemmän vieressä.
Pidettiin aina viikonloppuisin miehen kanssa päiväunivuorot, kumpikin sai nukkua tunnin unet vuorotellen.
Vauva-aikana heräilin vain minä, koska imetin eikä pullo kelvannut, sen jälkeen ollaan vuoroteltu paitsi jos miehellä on ollut aikainen työaamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotitöitä tehdään vaan ne kun jaksetaan, syödään nopeaa ja mahdollisimman vaivatonta ruokaa, vuorotellaan (vaikka meillä kerrostalokämpässä herään kyllä melkein aina). Kun oon ihan loppu, menen yöksi vaikka hotelliin nukkumaan.
Aika poikki ollaan oltu. Yritetään ajatella, että kohta helpottaa...
Meillä eka lapsi heräs 1,5-vuotiaaksi todella usein, samaan syssyyn tuli toinen, joka edelleen herättää.
Olen kyllä fyysisesti ja henkisesti ollut tosi väsynyt.
Mutta on väliin mahtunut aikoja kun on heräilty kuukausien ajan monta kertaa yössä. Saatan vain kuvitella miltä tuntuu kun sitä jatkuu vuosikausia.
Meillä auttoi vuoroyöt. Toinen vanhemmista meni mahdollisimman pitkälle nukkumaan lapsesta eli itkut eivät herätteneet sitä aikuista joka oli nukkumisvuorossa.
Viikonloput levättiin vuorotellen. Itse olen huono nukkumaan päiväunia, joten sain nukkua aamulla pitkään ja mies hoiti lapset ja vastaavasti hän sai nukkua sitten päikkärit.
Kokeilisin kaikkea mahdollista: vieressä nukkumista, vaatteiden lisäämista/vähentämistä....
Ja ehkä hieman auttaa ajatus, että joskus ne nukkuvat yönsä.... Voimia arkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vedät pienet päikkärit sohvalla.
Niin minä tein pahimpina aikoina. Tiedän että ei ole hyväksyttävä AV-kasvatuskeino mutta siinä tilanteessa hieman levännyt äiti on varmasti parempi kuin yliväsynyt.
Minä olen jo nyt välillä ihan poikki, kun miehen lapset ovat pidempään kylässä. Toinen herää joka yö vähintään kerran, välillä parikin, ja aina herätessä on sellaista ihme huutoa ja kitinää mille ei edes ole mitään selvää syytä :( sitä sitten jatkuu aika kauan, ennen kuin lapsi taas nukahtaa. Pahimmillaan herättää toisenkin lapsista ja molemmat itkevät väsyneinä. Ihan hirveää kuultavaa noi monen vuoden valvomiset, saapa nähdä miten itselleni käy kun esikoinen tulee maailmaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi muuta sanoa kuin että voimia teille kaikille lasten kanssa valvojille. En osaa edes kuvitella vuosien valvomisia ja pätkittäisiä öitä.. :/
Itselle sattui superhelppo esikoinen (ja tällä hetkellä ainokainen) lapsi on kohta 1v ja olen valvonut tasan kolmena yönä lapsen kanssa kun lapsi oli sairaana. Muuten on nukkunut yöt läpeensä. Yösyönnitkin loppui 1,5kk ikäisenä siihen astikin meni 1herätyksellä, jolloin syötiin.
Mä luulen, että suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista EI halua kuulla tällaisia tarinoita! :( Sitä on oman jaksamisensa kanssa niin äärirajoilla, että muiden kertomukset hyvin nukkuvista vauvoista ottaa todella paljon päähän. Ei se ole kenenkään ulkopuolisen vika, että omat lapseni ovat nukkuneet huonosti, mutta enemmän kaipaan vertaistukea enkä onnistumistarinoita. Tuntuu niin epäreilulta, että jotkut pääsee noin helpolla ja itse on ihan romuna.:(
ap
pahoittaa kenenkään mieltä.
En ajatellutkaan näin, mutta silti aika ajattelematonta tulla kertomaan omasta hyväunisesta lapsesta, kun aloitin keskustelun hakeakseni vertaistukea ja neuvoja. Olen aika herkkä hyväunisten lasten äitien kommenteille, koska olen kuullut niin ihmeellisiä kommentteja, neuvoja, ihmettelyä ja jopa syyllistämistä. Vihjaillaan kuinka on pitkälti vanhempien syytä jos lapset ei nuku yms. Anoppi on pahin. Hän sanoi, että olen "opettanut" lapset huonounisiksi. Voi luoja. Kaikkemme ollaan tehty. Unikoulut, erillään ja yhdessä nukkumiset, kylmyys/kuumuus tsekattu, iltatankkaukset, maidottomat dietit, erikoiskorvikkeet yms. Yksi suurista ongelmista on pieni asunto. Ei täällä paljoa mennä toiseen "siipeen" nukkumaan kun neliöitä ei ole paljoa.:(
Lohduttavaa kuitenkin ettemme ole ainoita rättiväsyneitä. Tuntuu vaan, että koko elämä on ikäänkuin pysähtynyt paikoilleen ja sinnittelemme vain päivästä toiseen jotenkin, ihmettä odottaen.
9,5kk ikäiseksi. Nukkui kyllä yhden 2h unipätkän yössä, mutta se ei kamalasti auttanut...Imetin ja lapsi nukahti uudelleen vain imettämällä, joten hoidin yksin kaikki heräämiset. Olinkin jo melkein hullujenhuoneella. Nukuin iltaisin ja viikonloppuisin päiväunia miehen ollessa kotona. Tassuttelu-unikoululla (kolmas yritys) saatiin vieroitettua yöimetyksistä, mutta heräämiset jatkuivat silti lähes samaan tahtiin. Silti tilanne oli parempi, koska mies saattoi hoitaa osan öistä. Yöhoitajia meillä ei ole tällä paikkakunnalla ja isovanhemmat asuvat sen verran kaukana, ettei lapsia voi sinne laittaa yksin yöksi. Olemme siis hoitaneet itse kaikki yöt. Vuosien varrella esikoisen unipätkät ovat pidentyneet, mutta edelleen nyt 3,5-vuotiaana herätyksiä on keskimäärin neljästi yössä. Toinen lapsi on runsaan vuoden ikäinen ja heräilee vähemmän, 2-4 kertaa yössä.
Meillä keinoja on ollut siis tuo, että nukuin päivällä kun mies oli kotona, unikoulut ja sitten se, että olen lakannut stressaamasta, että molempien lasten kuuluisi jo nukkua yöt läpeensä tuossa iässä. Olen tavallaan hyväksynyt tilanteen ja lopettanut sen turhaan voimia vieneen syyttävän ajattelun, että teen vanhempana jotain väärin, kun lapset eivät osaa nukkua. Nukkuvat sitten joskus varmaan viimeistään kouluiässä yhtenäiset unet. Meillä nykyään minä hoidan enemmän heräilevän esikoisen ja töissä käyvä mies kuopuksen. Nukumme eri huoneissa kumpikin yhden lapsen kanssa, jottei yhden herääminen herätä kaikkia. Minun oli tarkoitus esikoisen jälkeen palata töihin aiemmin kuin palasin. Jatkoin kuitenkin hoitovapaata, koska en kerta kaikkiaan pystynyt tekemään vaativaa aivotyötä noin unenpuutteisena kuin esikoisen vauvavuotena olin. Jossain vaiheessa oli pakko jopa lopettaa autolla ajaminen, kun aloin olla liian vaarallinen liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ap.
Ja joo, olen kokeillut sitäkin että laitan esikoiselle piirrettyjä ja koitan nukkua, mutta poika on jotenkin niin läheisriippuvainen ettei halua tehdä mitään yksin vaan on herättänyt minut hetken kuluttua, kun ei halua olla yksin. Usein käy myös niin etten edes saa unta, olen huono nukkumaan päivisin. Kai se on sitä, kun tuo unirytmi on niin sekaisin, että koko nukkumisesta on tullut minulle mörkö.
En voi muuta sanoa kuin että voimia teille kaikille lasten kanssa valvojille. En osaa edes kuvitella vuosien valvomisia ja pätkittäisiä öitä.. :/ Itselle sattui superhelppo esikoinen (ja tällä hetkellä ainokainen) lapsi on kohta 1v ja olen valvonut tasan kolmena yönä lapsen kanssa kun lapsi oli sairaana. Muuten on nukkunut yöt läpeensä. Yösyönnitkin loppui 1,5kk ikäisenä siihen astikin meni 1herätyksellä, jolloin syötiin.
Mä luulen, että suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista EI halua kuulla tällaisia tarinoita! :( Sitä on oman jaksamisensa kanssa niin äärirajoilla, että muiden kertomukset hyvin nukkuvista vauvoista ottaa todella paljon päähän. Ei se ole kenenkään ulkopuolisen vika, että omat lapseni ovat nukkuneet huonosti, mutta enemmän kaipaan vertaistukea enkä onnistumistarinoita. Tuntuu niin epäreilulta, että jotkut pääsee noin helpolla ja itse on ihan romuna.:( ap
pahoittaa kenenkään mieltä.
Juu kyllä sun viestistä huomasi, että sinä kirjoitit oikeasti ihan hyväntahtoisesti. Mutta minäkin muistan vielä hyvin sen ajan, kun tulin noista hyvin nukkuvien viesteistä aivan vihaiseksi, epätoivoiseksi ja juuri tuo ap:n mainitsema epäreiluus tuntui valtavan voimakkaalta.Vasta vähän aikaa olen pystynyt lukemaan hyvin nukkuvien vauvojen äideiltä jotain jossain määrin neutraalisti. Enää tulee sellainen pieni kateus, että olisipa ollut ihanaa kokea äitiys hyvin nukkuvan vauvan kanssa.
Mun lapsi on kohta 8-vuotias. Että näin kauan on mennyt, ettei muiden nukkuminen enää tuo suurta ärtymystä. Nukkumattomuuden tuoma ahdistus ja uupumus on siis täytynyt olla syvä kokemus, kun siitä toipumiseenkin on mennyt 7 vuotta.
herneet nenään jos olisi ollut kyse imetyksestä. Itse kyllä yritin kaikkeni että olisin voinut imettää, mutta onnistuin vain osaimettämään 3kk. Kaikilla on varmasti omat ongelmansa vauvojensa kanssa. Toki helpompaa silti on ruokkia vauva pullosta kuin valvoa vuosi tolkulla lapsen kanssa.
siis ap. Ja joo, olen kokeillut sitäkin että laitan esikoiselle piirrettyjä ja koitan nukkua, mutta poika on jotenkin niin läheisriippuvainen ettei halua tehdä mitään yksin vaan on herättänyt minut hetken kuluttua, kun ei halua olla yksin. Usein käy myös niin etten edes saa unta, olen huono nukkumaan päivisin. Kai se on sitä, kun tuo unirytmi on niin sekaisin, että koko nukkumisesta on tullut minulle mörkö.
Ei saanut nukkuttua päivisin, mutta sitkeästi kun vain joka päivä ottaa sen hetken sohvalla niin unikin alkoi pikku hiljaa tulla.
Jos teidän 3-vuotias ei halua olla yksin niin tehkää vaikka yhteinen pesä lattialle vierekkäin. Patjat peitot jne. Ehkä auttaa...
herneet nenään jos olisi ollut kyse imetyksestä. Itse kyllä yritin kaikkeni että olisin voinut imettää, mutta onnistuin vain osaimettämään 3kk. Kaikilla on varmasti omat ongelmansa vauvojensa kanssa. Toki helpompaa silti on ruokkia vauva pullosta kuin valvoa vuosi tolkulla lapsen kanssa.
Minä olen joskus aloittanut tällaisen saman tyylisen ketjun. Ja siitä on jäänyt mieleeni sellainen vastaus, kun joku tokaisi juuri noin, että kaikilla on omat murheensa oman vauvan kanssa. Mutta se asenne oli päinvastainen kuin yllä, eli asenne oli se, että turha valittaa väsymystä, sillä ei hyvin nukkuvien vauvojen kanssakaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Joku on huolissaan lapsen syömisistä. Joku saa tapella taaperon kanssa pukemisesta. Ja niin edelleen.
Se vähättely tuntui kamalalta. Tietenkin on monia muitakin ongelmia. Mutta ei se tarkoita, että kaikki ongelmat ovat samalla viivalla. Tosiaan tuo pullosta ruokkiminen ei ole ihan niin kiduttavaa kuin kymmenen kertaa yössä herääminen. Mutta tarkoitus ei mullakaan ole verrata. Ongelmat ei ole ylipäätään herkkua. Mutta se vähättely ottaa siinä lujassa väsymyksessä koville.
Todella paljon toivotan jaksamista teille kaikille!
Omat lapset ovat nyt jo 5 v ja 3 v ja vasta nyt viime syksynä meillä on alkanut helpottaa ja lapset nukkuvat koko yön rauhallisesti sängyissään. Toki nuorin herää lähes päivittäin kello 5 - 5.30, mikä kuulostaa monille tuttaville kamalalta, mutta meille on tärkeintä, että yö siihen asti on mennyt putkeen.
Mutta siis tätä ennen kumpikin lapsi on nukkunut huonosti, tai esikoinen noin 3-vuotiaaksi asti eli samaan kuin nuorimmainen.
mulla jotenkin imetysaika meni ehkä paremmin heräilyjen kansa, kun vauva sai nukkua vieressä ja osasin imettää puoliunessa. Varmaan myös hormoneilla oli vaikutuksensa, joten silloin väsymys ei tuntunut niin pahalta, vaikka esim. kakkosen vauva-aikana esikoinen ei enää nukkunut päiväunia. Mutta sitten jossain vauvojen ollesa 10 kk tai jotain väsymys kasvoi helvetilliseksi,
Kokeiltiin myös kaikkea, eri kokoonpanoilla nukkumista, unikouluja jne.
Itselläkin alkoi tulla uniongelmia, sillä enää ei saanut unta herätysten välissä eikä osannut enää nukahtaa, kun oli niin väsynyt. korvatulppien kanssa on nukuttu aina, ettei niin helposti "tarkkailisi" ja odottaisi, että milloin lapsi herää ja huutaa, vaaa siten on herännyt vasta pahimpaan huutoon.
Mutta vinkit
- ehdottomasti isä mukaan yöheräilyihin, jos suinkin onnistuu. Me tehtiin mm. kummallekin oma lapsi -tekniikkaa, tai toiselle alkuyö ja toiselle loppuyö tai jaettiin eri yöt toisille
- kummallekin viikoittain omaa aikaa sellaiseen mistä nauttii, vaikkapa lenkkeilyyn, kahvilassa istuskeluun tai mitä vain, josta saa energiaa ja iloa elämään
- isomman lapsen sinnikäs opettaminen omaan sänkyyn, jossain vaiheessa yöt paranee eikä vanhemmat häiriinny niin helposti, vaan kaikki saavat unta
- yritetään taata kaikille unta, vaikka se tarkoittaa sitä, että lauantaiaamuna äiti nukkuu puoleenpäivään ja isä sunnuntaina
Viiden kuukauden ikäinen söi meillä jo kunnon iltapalan ja jos havahtui, kiikutin vaunuissa uneen taas. Tuollainen unikoulu kesti alle viikon ja sitten nukkui jo ainakin 6-7h.