Ketä varten lihavan pitää laihduttaa?

Suklaakakkua ei vaan oo pakko vetää kokonaan kerralla........

ovat mielenterveysongelmat, ei suinkaan ylipainoisuus.

Huonoilla elintavoilla elävien sairauskulut ovat monin kertaiset itsestään huolta pitäviin nähden. Miksi hoikkien pitäisi maksaa itsensä tahallaan lihottaneiden diabetes- ja verenpainelääkitykset, polvileikkaukset ja fysioterapiat?



Ei minuakaan läheskään aina huvita lähteä kuntosalille, paljon mieluummin katsoisin leffaa sohvalla syöden samalla sipsejä. Mutta koen, että edelle mainittu on kaikilla mahdollisilla tavoilla parempi vaihtoehto, etenkin tulevaisuuden kannalta.



Ja jos nyt ei jaksa ajatella itseään, eikä yhteiskuntaa, niin mitä jos ajattelis vaikka lapsiaan, jos sellaisia sattuu olemaan... Eikö olisi parempi näyttää esimerkkiä terveelliseen elämään? En usko, että yksikään (sumopainijoita lukuunottamatta) nauttii enemmän läskinä olemisesta, kuin normaalipainoisuudesta.

että en aina ole tyytyväinen kroppaani ylipainon takia. Mutta tiedän, että jos laihduttaisin niin mun pitäisi tehdä todella paljon töitä pienemmän painon ylläpitämiseksi. Olen siis päättänyt, että mieluummin pidän painon tässä ja syön niin kuin tähänkin asti. Pääasia että paino ei nouse, eikä ole noussutkaan pitkiin aikoihin. t:170cm/76kg

Äitini on noin 164cm/~100kg ja noin kuusikymppinen nainen. Hänelle on ihan lääkäri sanonut, että polvien ja lonkkien kulumat ja kivut johtuvat ylipainosta ja että leikkaushoito on järkevää vasta, kun painoa putoaa riittävästi. Kakkostyypin diabetes äidilläni on ollut jo pitkään ja pistoshoitoa ottaa. Verenpaine on huipussa ja kolesterolit mättää. Lääkistystä on vähän joka vaivaan.



Omien syömistottumustensa vuoksi äidistäni on hyvää vauhtia tulossa avustettava ja liikuntakyvytön jo ennen eläkeikää. Isälleni tämä on todella ikävää, sillä hän on hyvässä kunnossa ja syö ja liikkuu terveellisesti.

Niin kivuliasta kuin se onkin hoikille, osa ihmisistä tosiaan viihtyy läskeinä. Ei tarvitse olla 120kg jättiläinen vaan esim. 90kg läski eikä tuossa painossa vielä tule tukalaa oloa. Minulla painoa about tuon verran ja henki kulkee hyvin, jaksan harrastaa ja viedä lasta ulos päivittäin jne. Tuntuu hassulta kun täällä aina puhutaan lihavista kuin isoista kasoista ihraa, jotka eivät pääse pyllyltään ylös :D. Ainakin minulla on aktiivinen elämäntyyli, muista en toki tiedä.

... kaksi vuotta sitten!

Olin mielestäni muodokas ja onnellinen suurine rintoineni jne. En koskaan kokenut (yli)painostani olevan haittaa minulle.

Nyt kaksi vuotta ja 20 kiloa myöhemmin koen valtavaa sympatiaa sinua kohtaan. Tarvitaan aikamoinen ihme, että saa ihmisen lopettamaan itselleen valehtelun.

Jos saisit ylipainon pois huomaisit, että oikeasti hoikempana (en ole itsekään laiha, mutta normaalipainoinen) on helpompi olla! Ei ole kesällä hikinen ja nihkeä olo niin helposti, juostakin jaksaa paljon pidemmälle ja hengästyäkseen joutuukin tekemään paljon enemmän töitä! Lisäksi vielä se, että vaatteita saa mistä tahansa kaupasta, farkut voi ostaa sen mukaan mitkä haluaa eikä mitkä mahtuu.

Itselleni tärkeintä kuitenkin on terveys! Oli aika sykähdyttävää nähdä ja kuulla mitä n. 25 kilon ylipaino tekee sydämelle, luustolle ja ennen kaikkea alaraajojen nivelille!

että mä en enää laihduta.



Oon aiemmin laihduttanut pääasiassa muiden vuoksi, sen vuoksi että olisin nätimpi ja saisin huomiota, pääasiassa miehiltä.



Nykyään en enää ole niin huomionkipeä, ja olenkin ajatellut että olen mielummin ylipainoinen kuin laiha joka joutuu todella tekemään töitä sen eteen, että pysyy laihana. Mulle hoikkana pysyminen (olen siis päässyt kyllä hoikkiin lukemiin muutamankin kerran) teettää ihan hirveästi töitä ja elämä on tuntunut pelkältä urheilulta ja kieltäytymiseltä (ja harmikseni en tykkää kummastakaan).



Ja siis ei mulla nyt vielä kai mitään varsinaisia terveyshaittoja tule, ylipainoa on n. 10 kg virallisten taulukoiden mukaan. Ja yritän kyllä harrastaa hyötyliikuntaa, kävelen työmatkat ja käyn välillä muutenkin lenkillä.



Kyllä terveys mulle merkkaa, ja hoidankin sitä sillä tavoin, mikä multa sujuu ilman kohtuutonta kituuttamista. Eli esim. en tupakoi (lopetin sen n. 10 vuotta sitten) ja alkoholia käytän vain pari-kolme kertaa vuodessa ja silloinkin kohtuudella. Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, että syön paljon kasviksia ja hedelmiä.

Ja se hyötyliikunnan harrastaminenkin on yksi asia, jota teen terveyteni vuoksi, on mulla meinaan autokin, jolla voisin työmatkat ajaa, mutta silti kävelen.

voi tulla juuri ylipainon takia. Tämäkin on nähty. Ihminen joutuu kierteeseen josta ei löydy pois pääsyä ja monesti laihduttaminen auttaa.



Toki mielenterveysongelmia on laihoillakin... Et ei se aina ole yksiselitteistä.

itseään varten, lihavana nimittäin ei jaksa touhuta niin hyvin kuin terveenä. Kaikki tuntemani lihavat valittavat sitä että eivät jaksa arkiaskareita enempää. Eikös se elämäkin mene aina hukkaan, jos ei koskaan saa nauttia muusta kuin syömisestä ja arkiaskareista?

että pelkästään hoikkuus/normaalipaino eivät itsessään pidä terveyttä yllä. Tarvitaan myös liikuntaa ja terveellinen ruokavalio. Lievästi ylipainoinen, liikkuva ja pääsääntöisesti terveeellisesti syövä on terveempi kuin hoikka, liikkumaton, huono ravintoa syövä.

jos ei vaan yksinkertaisesti tiedä/muista miten paljon parempi olo voi kevyempänä olla.

Tarvitaan aikamoinen ihme, että saa ihmisen lopettamaan itselleen valehtelun.

Jos saisit ylipainon pois huomaisit, että oikeasti hoikempana (en ole itsekään laiha, mutta normaalipainoinen) on helpompi olla!

Minäkin liikuin isompana aktiivisesti ja jaksoin mielestäni hyvin, kuntoa pidin ihan kohtuullisena. Vasta laihduttuani tajusin miten paljon parempi se oikeasti voikaan olla. Että oikeasti ne isotkin ylämäet pystyy polkemaan taluttamatta ylös, eikä siinä edes juuri hengästy. Että imuroinnin tai lumitöiden jälkeen ei tarvitsekaan huilata ja pyyhkiä hikeä. Olisin tavoitellut sitä aikaisemminkin, jos olisin tiennyt miten mukavaa se on. Mutta viihdyin kiloissani, kun en parempaa osannut kaivata. Enää en tästä hyvästä ja helposta olostani luovu!

Laihuuden tai hoikkuuden tavoittelusta tässä ketjussa ei ole tainneet puhua kuin ylipainoiset. Normaalipaino on ihan hyvä tavoite. Eikä lievä ylipainokaan vielä lihavuutta ole.

todetaan tästä kysymyksestä kaikki oleellinen - melko tyhjentävästi. Olen tuon vastaajan kanssa T Ä Y S I N samaa mieltä "läskien kantamisesta".

joiden mielestä jokaisen ylipainoisen jokainen terveysongelma on painon aiheuttamaa.



Toissijaisesti pitäisi laihduttaa miehiä varten, koska naisen nyt vaan kuuluu miellyttää miesten silmiä.



Kolmanneksi lapsia varten, koska lasten kanssa ei luonnollisestikaan voi tehdä mitään kivaa, jos on läski. Ja muutenkin lapsille on noloa, jos niillä on joku löllyrä äitinä, ja niitä tietenkin kiusataan koulussakin tästä, ja kaikki niiden mahdolliset tulevaisuuden ongelmat on perimmäiseltä syyltään äidin ylipainosta johtuvaa.



Viimeiseksi pitäisi laihduttaa oman terveytensä takia. Jos haluaa kuolla ja/tai olla nauttimatta elämästään täysipainoisesti voipi olla sitten laihduttamattakin.

Läskit pilaa kaupunkinäkymää

kuin laiha kaikesta hyvästä ja ihananmakuisesta kieltäytymäämn joutuva.

Itse olen monen mielestä suorastaan laiha, ja juuri äsken söin lakupatukan jälkiruuaksi. Ja ihan kohta aion syödä jotain muuta ihan vain syömisen ilosta. Jugurttia, ehkä mysliä, juoda tuoremehua..

Itse uskon, että monella lihavalla on vain ongelma siinä, että he eivät osaa syödä kohtuudella, vaan mättävät sangollisen mitä tahansa ruokaa kerralla, ja toisaalta moni syö väärää ravintoa.

Suosittelisin karppaustyyliseen ruokavalioon siirtymistä ylipainoisille, koska pääasiassa läskit taitavat tulla juuri hiilareista, eivät suinkaan rasvasta. Olen huomannut itsekin, että puuron mussutuksella pulskistuu helposti. Karppaajat kertovat, etteivät joudu olemaan koskaan nälässä ja ovat onnessaan kun saavat vihdoin vetää mielin määrin rasvaista ruokaa, jota ovat aina joutuneet lihomisen pelossa karttamaan. Olennainen asia on sokerin ja muiden hiilareiden välttely, ja makeanhimon taas saa tyydytettyä hyvin esim. tummalla suklaalla melko "turvallisesti".

Kokeilkaa edes, koska kyllä ne kilot alkaa siinä vaiheessa harmittaa kun viisikymppisenä on diabetekset ja kaikki mahdolliset muut sairaudet ja kuusikymppisenä rollaattorin tai pyörätuolin vanki.

kertomuksia, niin moni sanonut, että he valehtelivat sekä itselleen, että muille olevansa tyytyväisiä elämämäänsä kera kilojen.

Aivan uusi ihana elämä alkoi laihtumisen myötä.

Tiedä sitten valehtelevatko??

Laihdutin 40 kiloa ja pidin itseni alipainon rajoilla muutaman vuoden. Minusta ei tullut sen onnellisempaa, ja siksi kai lihoinkin takaisin.

Erona on se, että peiliin ei nyt viitsi paljon katsella, vaatteita on vaikea löytää ja vieraat miehet eivät ole joka paikassa apua ja seuraansa tyrkyttämässä.