Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias ja kova koti-ikävä. Miten toimisit (ov)?
05.02.2012 |
Tokaluokkalainen tyttö on aina tohkeissaan menossa kavereilleen yökylään ja harrastukseensa liittyville viikonloppuleireille. Kaveriyökyläilyissä käy aina niin, että tyttö haetaan kotiin jo ysin maissa illalla, koska ei haluakaan jäädä yöksi. Leirit järjestetään yleensä sen verran kauempana, että niiltä emme ole kotiin lähteneet hakemaan. Kotiin tullessaan tyttö on kuit. aina iloinen ja onnellinen, vaikka iltaisin ja myös muutaman kerran päivisin on saattanut soittaa ja vähän itkeskellä ikäväänsä. Mitään hirveitä itkupotkuraivareita tyttö ei siis saa vaan itku kestää sen pienen hetken.
Viime leirin jälkeen tyttö kertoi omin sanoin olleensa kyynelsilmin 'aika usein'. Todellista määrää en kuit. tiedä, koska en ole leirin hlökunnan kanssa asiasta jutellut. Nyt olisi taas tiedossa uusi leiri ja tyttö innoissaan menossa. Ikävästä keskusteltiin nyt jo etukäteen. Silti mietin, että onko tytöstä siellä vaan haittaa ja meneekö kaikilta muilta hermot? Toisaalta itsetuntoa ei varmaan sekään kohota, ettei häntä 'itkupilliksi' mukaan päästäisi?
Olisko jollakin kokemusta samasta ongelmasta? Miten olette asian kanssa toimineet?
Kommentit (7)
Reipas tyttö sinulla on kun lähtee kerta toisensa jälkeen kokeilemaan yötä kodin ulkopuolella. Kannusta ja rohkaise. Se on ihan hyvä että oppii pääsemään ikävän tunteen yli. Voithan sanoa hänelle että jos ikävä tulee muista, että äiti ja isä rakastaa sinua ja että huomenna taas tavataan. Voit aintaa myös purkkiin/pussiin lääkettä jota voi ottaa koti-ikävän iskiessä esim. xylitol pastilleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on 15-vuotias eikä ole ollut koskaan leirillä. Yökylässä kyllä mummolassa ja kotonakin yötä yksin.
Keskustele lapsesi kanssa. Ei leirit ja yökyläily ole välttämättömiä.
Ja jos ikävä tulee, pois pitää hakea. Muutoin tulee turvattomuutta.
Ongelma loppui siihen, kun menin 10-vuotiaana leirille niin kauas, että sieltä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kotiin yöksi. Yllättäen huomasinkin pärjääväni ihan hyvin ja ikävän menevän nopeasti ohitse. Sen jälkeen minua ei vaivannut koti-ikävä koskaan.
Yhden neuvon antaisin teille: älkää missään tapauksessa soittako lapselle illalla. Ainakin minulle kävi pari kertaa (ennen ongelman ohimenoa) niin, että päivä oli mennyt ihan hyvin, mutta kun illalla isä ja äiti tulivat leirille katsomaan, niin koti-ikävä heräsi. Jos en olisi ollut heihin yhteyksissä illan aikana, ei minulle olisi todennäköisesti edes tullut ikävä. Kaikki mahdollinen yhteydenpito lapsen kanssa kannattaa ajoittaa aamu- tai iltapäivälle.
Juttelette lapselle, että meette käymään jossain ja tuutte niin myöhään kotiin ettette voi tulla enää hakemaan ja iloisesti heipat ja näette aamulla sitten jos menee hyvin kovasti kehuja ja vaikka sankarin kakkunen
Siis noita kaveriyökyläilyjä ei ole enää edes yritetty. Kokeiltiin pari kertaa ja koska mol. kerroilla piti hakea kotiin, niin nyt niitä ei ole enää edes yritetty järkätä. Sukulaisten ja kummien luona yökyläilyt onnistuu aina.
Leireillä tyttö käy n. parin kk:n välein ja niiltä ei ole haettu koskaan kotiin. Se on myös kerrottu jo etukäteen eikä tyttö sitä ole vaatinutkaan. Soittaa tosin aina illalla just ennen nukkumaan menoa, että on ikävä. Kyynelehtii ehkä vähän mut ei tosiaan ole mikään dramaqueen. Ehkä sitten seur. leiriltä jätetään kännykkä kotiin. Tyttö on harrastuksesta niin innoissaan, että tiedän hänen haluavan leireille jatkossakin. Ja kaipa se tosiaan iän myötä helpottaa. Ei vaan ole kiva, jos leirin ohjaajat kokevat tytön jotenkin rasitteeksi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyttö suosiolla jättänyt leirit väliin. Yökylässä on käynyt sukulaisilla ja parin ystävän luona, viimeeksi ei ollut kaverin luona ollut mitään ongelmaa ja se teki äidin erittäin iloiseksi.
Nyt olen ajatellut että ensi kesänä voisi kokeilla leirille menoa.
Joku väitti valtapeliksi, mitä se lapsi sillä voittaa? Kurja se on lapsellekin kun ikävä ja pelko iskee päälle. Kyllä vanhempien tulee huolehtia lapsesta niin ettei turvattomuutta tarvitse kokea.
Mutta siis meillä on annett lapselle aikaa kasvaa, tyttö täyttää tänä vuonna 11 vuotta. Kyllä tuo kerkiää elämänsä aikana nukkua vielä monta yötä muuallakin kuin kotona.
niin en hakis kotiin enää tonikäistä. Ilmoittaisin etukäteen, että kun yökylään mennään kaverille tai leirille niin siellä ollaan sitten. Tosi kurjaa kaverillekin että jatkuvasti laistetaan kotiin. Pikkulapsen tai kokemattoman ymmärrän, mutta en tykkää tommosesta valtapelitouhusta.
Kyllä koululaisen tulee jo noin monen "keikan" kokemuksella osata päättää, että meneekö yökylään tai leirille ja tiedostaa mitä se tarkoittaa. Yökyläkaveria odotetaan niin innolla, että kahden kerran jälkeen tuskin enää kutsuisin yökylään moista lasta jos aina se ilta päättyis tohon enkä toisaalta antais omanikaan mennä kaverille "muka-yökylään" jos sitten aiheuttaisi aina kaverille harmia tulemalla kotiin.