Yli 30-vuotiaat sinkut ovat uskomattoman naiiveja

Tuntemistani ihmisistä yli kolmekymppiset sinkkulit eivät yksinkertaisesti tunnu kykenevän millään tavalla samastuvan siihen, että kaikkien elämä ei pyöri vain oman navan ja omien aikataulujen ympärillä.

VASTUUNOTTOKYKY, siinä ne erot alkavat tulla näkyviin kun vuosia tulee mittariin.

Eiköhän 30-vuotias ole saanut ottaa ihan tarpeeksi vastuuta elämästään, vaikkei puolisoa ja lapsia olekaan! Täytyy kuitenkin käydä töissä, on lemmikkejä jne. Perheen hankkiminen on oma valinta, katkeroituneet kotirouvat hoi!

... ei hyvää päivää.

(itsekseni siis) miten ikääntyvät sinkut jaksavat roikkua baareissa. Ymmärrän 20-vuotiaiden kohdalla asian hyvin, en enää 30-vuotiaiden. Eiköhän järkikin sano ettei baarista fiksua loppuiän elämänkumppania löydy...

Luuletko, että ne sinkut käyvät baarissa vain löytääkseen sieltä jonkun kumppanin? Onpas outoa. Pitäisiköhän sinun itse käydä joskus baarissa, niin tietäisit, millaisia paikkoja ne ovat? Oletko sinä koskaan käynyt baarissa? Ja jos olet, niin oliko motiivisi se, että etsit sieltä miestä?

Herranjumala, ei kai ihmisen koko elämä voi pyöriä kumppanin etsimisen ympärillä!

En varmaankaan käy ikisinkusta, koska olen ollut 3v elämästäni parisuhteessa. Mutta ei asuttu yhdessä, hui kauhistus. Ja sinkkuunnuin vasten tahtoani, koska mies jätti mut. Koska oli itse seurustellut 20-vuotiaasta asti lähes tauotta ja halusi päästä muiden poikien kanssa baanalle nyt kun lähes kaikki 35-40v ikävälillä olevat kaverinsa eronneet parin vuoden sisään. Että huom huom suhteelliset, tekin saatatte olla sinkkujaja YH:ita joku päivä.

Sorrun jatkuvasti itseni säälittelyyn, tyyliin miksi MINÄ en saa miestä, miksi MINÄ en kelpaa koskaan kenellekään, samalla kun kaikenmaailman vatipäät löytävät uusia kumppaneita tuosta vain. Hirveän rumat ja lihavat ja ärsyttävät ja tyhmät ja juntit ja lipevät ja pinnalliset ja alkoholiongelmaiset ja petturit ja peliriippuvaiset ja raha-asiansa kusseet ja monen lapsen YH:t ja sossun tuilla lorvijat ym tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin vain sormia napsauttamalla. Miksi minä, perusnätti, kunnollinen, koulutettu, hyvässä työssä oleva, erittäin sitoutumishaluinen ja -kykyinen lapseton nainen en saa ketään? No, toisaalta miehet eivät ole musta olleet kiinnsotuneita koskaan, eivät siis KOSKAAN. Mua on isketty ehkä 10 kertaa elämäni aikana ja silloin iskijänä joku puistokemisti tai vastaava.

Toisaalta taas kun mietin kaverieni suhteita - en todellakaan haluaisi vaihtaa osia kenenkään heistä kanssa. Paljon on kaikkea kuraa monissa liitoissa, vaikka löytyy se valkoinen 300m2 kivitalo ja uudet autot pihasta ja 4-6 kertaa vuodessa käydään ulkomailla. Ei parisuhde kuitenkaan sen arvoinen ole, että sieluni myisin jonkun äijän saadakseni. Toisaalta yksinkään ei ole helppoa, lähinnä kaipaisi sitä hellyyttä ja me-henkeä, että johonkuhun voisi luottaa,  jonkun kanssa puhallettaisiin samaan hiileen ja suunniteltaisiin elämää yhdessä. Ja on sitä pirun yksinäinenkin. En tunne yhtäkään toista sinkkua, kaikki lähipiirini ihmiset eli lapsuusajan kaverit, opiskelukaverit, työkaverit ja harrastuskaverit ovat parisuhteissa. Jokaikinen.

Up