Säälin naisia, jotka ovat ottaneet riesoikseen "alfauroksen"

Taitaa olla exäsi tuo Tauski?

Taitaa olla exäsi tuo Tauski?

Aika hyvä. ;) Mutta ei, itse en näihin koskisi tikullakaan, oksennusreaktio pukkaisi. Tauski kyllä sopii kuvaukseen!

ap

eikä se sentäs petä.



Muuten se on aika huono valinta aviomieheksi kaikin puolin (olen täälläkin joskus manannut, kuinka olinkaan niin typerä joskus parikymppisenä, että otin ton miehen, kuvittelin pitkään, todella kliseisesti ja typerästi, että mies muuttuu).



Mun mies tupakoi liikaa, juo liikaa, kiroilee liikaa, kännissä on todella moukkamainen, tappelee, huutaa ja kiroaa mulle (syyttä) toisten kuullen, on rikkonut kännissä esineitä, (onneksi on kännissä enää tosi harvoin, hyvä jos kerta vuoteen, nykyään tissuttelee vaan kotona eikä silloinkaan känniin asti sentäs. Siinä asiassa siis muutosta tapahtunut).



Mieheni ei osaa keskustella lainkaan, ei siis tipan tippaa, menee ihan mykäksi jos puhun vaikka jotain parisuhdeasioita, vaikka niitä mukaviakin. Siis ihan täysi, käsittämätön puhekyvyttömyys, on ihan kuin ei kuuliskaan, poistuu jopa huoneesta kesken puheideni (jos siis alan puhua jostain muusta kuin päivän lehtien lööpeistä, kauppalistasta tai lasten hauskoista sanomisista).



Ei ole yhtään kiinnostunut minusta, tekemään kanssani mitään, juttelemaan kanssani, ei kysy koskaan kuulumisiani vaikka tietäisi että mulla olisi ollut erikoinenkin päivä. Eikä todellakaan tee mitään minun vuokseni tai minun puolestani (paitsi vaihtaa se mun autoon talvirenkaat. Nekin tosin aina myöhässä, paljon myöhemmin kuin omaan autoonsa).



Kotitöitä ei tee, ellen todella kovin ottein pakota. Silloinkin tekee hutiloiden ja kiukutellen ja tulos on todella sen mukainen.



Mieheni on myös älyllisesti todella tyhmä. Ei tiedä oikein mistään mitään, eikä häntä kiinnosta ottaa asioista selvää, mutta mielipiteitä kyllä löytyy joka asiaan ja hän on aina oikeassa.



Laukoo typeryyksiä mulle ja muille, ei ajattele laisinkaan mitä suustaan päästää, ja sanoo vaan puolustuksekseen (jos on loukannut) että hänhän vaan kertoi "totuuden". Ei ymmärrä, että hänen totuutensa ei välttämättä ole se ainoa oikea totuus.



Mies ei välitä käytöstavoista tuon taivaallista. Hänellä ei ole tunneälyä laisinkaan.







Ja miksi mä vielä olen tässä: lapsista se tykkää ja lapset tykkää siitä. Ja jos mulla on hyvä päivä ja katson miehen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä läpi sormien, enkä odota häneltä mitään, meillä on ihan mukavaa.



Ja jostain käsittämättömästä syystä, mä kuitenkin vielä tykkään siitä, kai sitä rakkaudeksikin voi sanoa... tai mitä lie, kiintymystä tai tottumusta...

sellaisen jo 6 vuotta sitten. Oli kyllä oikein alfauroksen stereotyyppi: pitkä, lihaksikas, ulkonäön takia naisten kuolaama, erittäin seksuaalinen, myös älykäs ja akateemisesti koulutettu. Luulin että on lähes lottovoitto että tavisnainen semmoisen saa kauniimpien nenän edestä, mutta kyllä se sitten paljastui ihan muuksi ajan kanssa.



Suurin ongelma oli jatkuva pettäminen. Mies ei voinut vaan tyytyä yhteen naiseen eikä kotielämään. Juoksi baareissa kuin sinkkupoikamies ja aika usein juovuksissa päätyi vieraaseen petiin. Sitten itkien pyyteli anteeksi mutta mikään ei muuttunut, pari viikkoa niin taas "vahingossa" heräsi jostain ihan muualta kuin kotoa. En jaksanut lopulta enää vaan laitoin ukon ulkoruokintaan.

eikä se sentäs petä. Muuten se on aika huono valinta aviomieheksi kaikin puolin (olen täälläkin joskus manannut, kuinka olinkaan niin typerä joskus parikymppisenä, että otin ton miehen, kuvittelin pitkään, todella kliseisesti ja typerästi, että mies muuttuu). Mun mies tupakoi liikaa, juo liikaa, kiroilee liikaa, kännissä on todella moukkamainen, tappelee, huutaa ja kiroaa mulle (syyttä) toisten kuullen, on rikkonut kännissä esineitä, (onneksi on kännissä enää tosi harvoin, hyvä jos kerta vuoteen, nykyään tissuttelee vaan kotona eikä silloinkaan känniin asti sentäs. Siinä asiassa siis muutosta tapahtunut). Mieheni ei osaa keskustella lainkaan, ei siis tipan tippaa, menee ihan mykäksi jos puhun vaikka jotain parisuhdeasioita, vaikka niitä mukaviakin. Siis ihan täysi, käsittämätön puhekyvyttömyys, on ihan kuin ei kuuliskaan, poistuu jopa huoneesta kesken puheideni (jos siis alan puhua jostain muusta kuin päivän lehtien lööpeistä, kauppalistasta tai lasten hauskoista sanomisista). Ei ole yhtään kiinnostunut minusta, tekemään kanssani mitään, juttelemaan kanssani, ei kysy koskaan kuulumisiani vaikka tietäisi että mulla olisi ollut erikoinenkin päivä. Eikä todellakaan tee mitään minun vuokseni tai minun puolestani (paitsi vaihtaa se mun autoon talvirenkaat. Nekin tosin aina myöhässä, paljon myöhemmin kuin omaan autoonsa). Kotitöitä ei tee, ellen todella kovin ottein pakota. Silloinkin tekee hutiloiden ja kiukutellen ja tulos on todella sen mukainen. Mieheni on myös älyllisesti todella tyhmä. Ei tiedä oikein mistään mitään, eikä häntä kiinnosta ottaa asioista selvää, mutta mielipiteitä kyllä löytyy joka asiaan ja hän on aina oikeassa. Laukoo typeryyksiä mulle ja muille, ei ajattele laisinkaan mitä suustaan päästää, ja sanoo vaan puolustuksekseen (jos on loukannut) että hänhän vaan kertoi "totuuden". Ei ymmärrä, että hänen totuutensa ei välttämättä ole se ainoa oikea totuus. Mies ei välitä käytöstavoista tuon taivaallista. Hänellä ei ole tunneälyä laisinkaan. Ja miksi mä vielä olen tässä: lapsista se tykkää ja lapset tykkää siitä. Ja jos mulla on hyvä päivä ja katson miehen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä läpi sormien, enkä odota häneltä mitään, meillä on ihan mukavaa. Ja jostain käsittämättömästä syystä, mä kuitenkin vielä tykkään siitä, kai sitä rakkaudeksikin voi sanoa... tai mitä lie, kiintymystä tai tottumusta...

exä ei puhu eikä keskustele mistään, rassaa vaan vitun moottoripyöriään ja taisi se pettääkin. Olimme aiemmin puhuneet kaverin kanssa siitä, että hänessä miehessä pitää olla hyviä feminiinisiä piirteitä, minä olin sanonut, ettei saa olla yhtään feminiinistä, miehen pitää olla MIES.



Kun valitin hirveää elämäni mieheni kanssa, täydellistä keskustelukyvyttömyyttä, sitä että pohjimmiltaan halveksii naisia, ei kunnioita mua, tekee mitä huvittaa jne, niin kaveri lohkaisi, että tosimiehistä, äijistä sä tykkäät, ja tollasia ne sit on. SITÄ hän tarkoitti feminiisisyydellä, että ollaan tasa-arvoisia, miehellä on älyä ja kykyä kommunikoida ja kuunnella, kohdella hyvin myös naisia, ei pidä itseään minään pikkulapsen päällikkönä parisuhteessakaan kuten ne tosimiehet, alfaurokset.



Tottahan se oli, sain mitä tilasin, ja se oksettaa mua nykyään.