Kielioppinerot hoi!

a)

Hyvällä omallatunnolla.

taynna poikkeuksia. Kysy vaikka suomea opiskelevalta ulkomaalaiselta :)

Miksei sitten isollaäidillä?

Ap, jolta meni viime yön unet kun tätä mietti...

Itse soisin kanssa, että tuo omatunnolla olisi hyväksytty, koska -lla x 2 on jotenkin kankea ilmaisu. Se nyt on vain sovittu tuohon ekana mainitsemaasi kirjoitusasuun.



Samoja sääntöjä tai sopimuksia on paikannimissä. Riihimäellä, ei -mäessä, Tampereella, ei -reessa, Keravalla-, ei -vassa, mutta sitten Järvenpäässä, ei -päällä, Salossa, ei -lla jne.

Omatunnolla. Molemmat toimivat puhekielessä.

Tähän se on tyytyminen, se on niin koska se on niin.



-Kiitollinen ap, joka nyt miettii jotta äidinkielen tunnilla olisi voinut edes yrittää.

taivuttaa omatunto : omallatunnolla.

Usein ne on tosi vanhoja yhdyssanoja, joissa sekä määriteosa että perusosa taipuu. Ja sitten paikannimissä adjektiivinen määriteosa taipuu aina: Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa jne.

isoäidin sana alkuosan sana (iso) on adjektiivi joka ei taivu genetiivissä, mutta omatunnon ensimäinen sana viittaa vahvasti omistamiseen siis genetiivi jolloin taipuu genetiivin sijamuodoissa. omassa, omalta, omalle, omaan,

isoäidin sana alkuosan sana (iso) on adjektiivi joka ei taivu genetiivissä, mutta omatunnon ensimäinen sana viittaa vahvasti omistamiseen siis genetiivi jolloin taipuu genetiivin sijamuodoissa. omassa, omalta, omalle, omaan,

Tulipas juttua. Sekä iso että oma ovat muuten adjektiiveja. Ihan taipuvat kyllä molemmat ja kaikissa sijoissa.

eli se ei kerro millainen subjektiivi on. se on genetiivi eli kertoo kene se on

Äh. Kaikkea sitä pitää keskellä yötä inttää täällä. Mutta satun tietämään, että oma on adjektiivi. Se vastaa kysymykseen millainen.



Jos tosiaan olisitte hereillä siellä äikän tunneilla. Minä kyllä opetan.

eli se ei kerro millainen subjektiivi on. se on genetiivi eli kertoo kene se on

Adjektiivi on sanaluokka.

Subjekti on lauseenjäsen.

Genetiivi on sijamuoto.

Tuo juttu on niin sekava, ettei siihen voi mitään sanoakaan.

Mutta oma on adjektiivi ja taipuu sijamuodoissa - muunmuossa genetiivissä.

kun adjektiivi määritetään seuraavasti:

Adjektiivit (laatusanat) on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin. Adjektiivi ilmaisee asian tai esineen laatua. Se vastaa kysymykseen millainen[1].



Suomessa adjektiivi taipuu sijamuodon ja luvun mukaan. Muissa kielissä sitä voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvun eli genuksen mukaan.



Useimmista adjektiiveista voidaan muodostaa vertailuasteet. Adjektiivi sellaisenaan on positiivi eli perusaste. Suurempaa astetta ilmaisee komparatiivi eli voittoaste ja suurinta (tai erittäin suurta) astetta superlatiivi eli yliaste.



Suomen kielen komparatiivin tunnus on nominatiivissa -mpi ja muissa sijoissa astevaihtelullinen -mpA- : -mmA-. Kaksitavuisen vartalon loppuvokaalin a:n ja ä:n tilalla on komparatiivin tunnuksen edellä e (esimerkiksi paha : pahempi, kylmä : kylmempi mutta ei mahtava : *mahtavempi).



Superlatiivin tunnus on nominatiivissa ja partitiivissa -in, muissa sijoissa -impA- : -immA-.



Erikoistapaus on "hyvä"-adjektiivi, joka taipuu "hyvä, parempi, paras".



niin ole hyvä ja taivuta sana oma ao sääntöjen mukaan.



muoto "omin jaloin" ei viittaa adjektiivin suprlatiiviin!!