Onko psykologeja tms. paikalla?

mutta käypä katsomassa esim. Narsistien uhrien tuki -sivuilta löytyykö isääsi kuvaavia piirteitä...

En nyt jaksa lukea koko sivustoa läpi, mutta yritän saada yleiskuvaa.

Toisaalta osa teksteistä näytti sopivan vähän kehen tahansa.

t. ap

Ja tarvitsen keskusteluapua.

Vierailija:

Ja tarvitsen keskusteluapua.

En kyllä varmaan osaa auttaa, mutta äitini seurustelee narsistista persoonnallisuushäiriötä potevan miehen kanssa. Tiedän mistä puhut. Ehkä voisimme auttaa toisiamme. En tiedä mitä sanoisin äidilleni, että saisin hänet eroamaan miehestä.

Haluaisin kertoa isääni lähellä oleville ja hänestä riippuvaisille henkilöille isäni todellisesta luonteesta, mutta luulenpa heidän olevan niin isäni pauloissa, että korkeintaan he ihmettelisivät, miksi olen nin ilkeämielinen isääni kohtaan ja kertoisivat isälleni. Isäni osaa olla hyvin vetovoimainen ja luotettavan oloinen halutessaan.

Jos/kun nämä ihmiset kertoisivat isälleni, että olen tällaisia puhunut, isäni saattaisi tehdä kaikkensa tuhotakseen sekä heidät että minut. Ja todennäköisesti onnistuisi siinä.

t. ap

Narsistit ovat patologisia valehtelijoita, en ole ihan varma mutta välillä tuntuu, että tämä minun tuntemani itsekin uskoo valheitaan. Ja kukapa sitten ei häntä uskoisi, onhan hän niin vakuuttava... Minäkin olen tutstunut siihen narsistien uhrien tuki- sivustoon, suosittelen sinullekin. Saattaisit löytää sieltä jotain mikä auttaisi isäsi läheisiä uskomaan mitä kerrot. Ehkä voisit aloittaa jostain ihmisestä joka on sinulle läheinen, hän ehkä saattaisi uskoa sinua herkemmin vaikka juttusi kuulostaisikin uskomattomalta. Ihan kamalaa, mutta noita psykopaatteja on keskuudessamme aika paljon. Niitä on vain niin vaikea tunnistaa.

Voithan hieman myös yrittää penkoa isäsi asioita jotta löytäisit jotain todisteita sanoillesi. Miten hän voisi tuhota sinun elämääsi?



t.7

Tajusin tässä jokunen vuosi sitten, etten oikeastaan tunne isääni laisinkaan, henkilökohtaisella tasolla. Se ei ehkä ole kovin epätavallista sinänsä suomalaisessa kulttuurissa. Mutta olen saanut vaikutelman, että hän ei haluakaan kenenkään tuntevan häntä oikeasti kovin hyvin.

En uskalla kirjoittaa täällä tarkemmin, miten hän voisi elämääni tuhota, mutta se todellakin olisi aivan helppoa hänelle. :(

En oikein tiedä, miten todistaisin väitteeni. Hänen systeeminsä on aika mnimutkaisia, hän on erittäin älykäs, ja selvästi minua älykkäämpi.

t. ap

narsisti/psykopaatin ex-uhri. Tajusin kolmen vuoden jälkeen räpiköidä irti, mutta tämä mies oli juuri kuvailemanne. Uskomaton tyyppi, joka tosin sai mut pauloihinsa hurmaavuudellaan alusta asti. Kesti tosiaan vuosia tajuta minkälainen hän on, näin sen kyllä mutten halunnut uskoa :(



Näitä tällaisia ihmisiä on ympärillämme, ihan liikaa. Suurin osa jää ihmisiltä näkemättä/tajuamatta.

Jännä juttu, mutta tunnistan tämän tuntemani henkilön täysin jokaisesta lauseesta, jolla kuvailet isääsi. Fiksuus, " salamyhkäisyys" yms. tai siis ei salamyhkäisyys, mutta hänkään ei todellakaan paljoa itsestään kerro. Ja sattumien kautta hänestä on minulle selvinnyt aivan uskomattomia asioita. Nämä ihmiset todellakin kykenevät elämään totaalista kaksoinelämää. Isälläsikin saattaa olla ja luultavasti onkin vaikka mitä juttuja elämässään joista sinulla ei ole hajuakaan. Mutta toisaalta, ehkä paras keino suojella itseäsi on vain pitää mahd. vähän yhteyttä häneen ja toivoa että muut hänen läheisensä eivät joudu ikäviin asioihin isäsi läheisyydessä. Otan todella syvästi osaa kun olet tuossa tilanteessa.



Ja ymmärrän kyllä, että muut eivät välttämättä sinua uskoisi. Luultavasti isäsi on heidän silmissään viisas, ehkä nokkelakin, hyväsydäminen, auttavainen ja elämässään hyvin menestyvä henkilö. Ainakin tällaisena tämä minun tuntemani tunnetaan.



Mutta toisaalta. Voin myös lyödä vetoa, että isäsi ympärillä on muitkin ihmisiä joille hänen todellinen luonteensa on myös jossain vaiheessa selvinnyt. Paljon valheita ja muita " unelmia" kun suoltaa ympäriinsä niin aina välillä niistä joka tapuksessa jää jollekin kiinni. Ja tuskin kukaan sinulle ainakaan tuli siitä mitään sanomaan, olethan hänen tyttärensä. Helposti varmaan ajattelisi että sinä nyt ainakaan et heidän puheitaan uskoisi, onhan oma isä kuitenkin aina oma isä... ja toisen perheenjäseniä on muutenkin vaikea mennä arvostelemaan.





Jaksamista.....





t.se sama

Kunpa joku joka on nähnyt asiain todellisen tilan, tulisikin sanomaan siitä minulle. Noin varmaankin on, että lapselle ei uskalleta kertoa juuri siksi, että saatetaan ajatella, että lapsi ainakaan ei uskoisi. Mutta olenhan minäkin ollut isäni lapsi koko lapsuuteni ja nuoruuteni, pakostakin siinä normaalijärkinen ihminen jotain ymmärtää. Siksikin olisi lohdullista kuulla muiden mielipiteitä, ettei tarvitse omaa järkeään epäillä tässä asiassa. Välillä on jopa tuntunut, että kuvittelenko vain koko jutun, vaikka toisaalta tiedän miten asia on ja näen, miten isäni kohtelee ihmisiä ympärillään. Pari isäni tuttua, joihin olen tutustunut, on antanutkin kautta rantain ymmärtää, että ovat käsittäneet ainakin osan tilanteesta. Mutta suoraan ei ole kukaan tullut ainakaan minulle puhumaan.



On kamalaa nähdä, kuinka ihmisiä tuhotaan, mutta lähes kukaan ei usko ennen kuin itse nahoissaan kokee. Ja toisaalta olisi kauheaa tuhota sekä isäni tuttujen että isäni mahdollisuus parempaan elämään aiheuttamalla ehkäpä tällä kertaa perättömäksi osoittautuvia ennakkoluuloja.



t. ap

Ihan kamalaa. Vasta tämä sinun kanssasi keskustelu sai minut tajuamaan, että ehkä äitini ei suostu eromaan tästä miehestä koska hänellä on samansuuntaisia pelkoja kuin sinulla. Tai siis ehkä hän on samanlaisessa tilanteessa. Voi itku. En vaan voi ymmärtää tätä.



Et varmasti kuvittele mitään, usko vaan omaan itseesi!!



Minunkin tekisi mieli paljastaa tämän tuntemani miehen tosi luonne koko maaimalle mutta se ei ole minun asiani, eihän hän ole MINUN läheiseni. Ja varmaankin hän sen jollekin toiselle, jos ei mulle, kostaisi. Ja sitä en todellakaan toivo. Tilanne tuntuu kyllä aika raskaalta ja tunnen syvää empatiaa sinuakin kohtaan.



Toisaalta, jos isäsi " paljastuisi" et välttämättä tuhoaisi häntä vaan päinvastoin se auttaisi saamaan hänet hoitoon. Mutta sen toteutumiseen on kyllä varmaan aika pieni mahdollisuus.



Jos sinua yhtään lohduttaa, niin ajan kanssa tämän minun tuntemani henkilön tosiminä on selvinnyt aika monelle. Mutta se ei kyllä estä häntä jatkamasta elämäänsä samaan tyyliin kuin ennenkin, eihän hän itse tiedä olevansa narsisti. Ja hänen tosiluonteensa tunnetaan vain yhdessä piirissä, muista en tiedä. Hänellä nimittäin on useampia " tuttavapiirejä" jotka eivät tiedä toisistaan mitään.





t.15

niin ainakin toivon.



En usko, että luonnehäiriöinen ihminen mihinkään hoidolla muuttuu. Hänen pitäisi itse haluta sitä ja oppia näkemään toimintansa ja oppia empatiaa ja sydämen moraalia. Ajattelen, että hänellä ei varmaankaan ole sisäsyntyistä moraalia, vaan hänen toimintaansa määrittää lähinnä äärimmäisen pragmaattinen hyötyajattelu. On tullut joskus mieleen, että hän on oikea globalisaation ja kapitalismin äärimmäinen personoituma... :) :/

Toisaalta hän vaikuttaa uskovan moraaliin ja ihmisen moraaliseen käytökseen spontaanisti, ja luottaa siihen. Moraali näkyy hänen omassakin toiminnassaan pintapuolisesti, mutta syvemmältä... enpä tiedä. Varsinkin pienessä humalassa hän saattaa olla erittäin julma ja keinoja kaihtamaton.

Jokin hänessä aiheuttaa kuitenkin sääliä, halua suojella. Tuntuu, että hän ei ole saanut elämässään riittävästi rakkautta tai huolenpitoa tai ympäristön ennalta-arvattavuutta tai jotain sellaista.



Taidan kirjoittaa liikaa.



Kirjoituksessasi kiinnitti erityisesti huomiota tämä kohta: " Minunkin tekisi mieli paljastaa tämän tuntemani miehen tosi luonne koko maaimalle mutta se ei ole minun asiani, eihän hän ole MINUN läheiseni." Juuri samanlainen ajatus on pidätellyt minuakin kertomasta isäni lähellä oleville ihmisille: Eihän tämä ole MINUN asiani, ei sovi puuttua toisten ihmisten elämään.



t. ap

Tätä palstaa lukee tietysti muutama muukin kuin sinä ja minä. Ehkä minutkin on jo joku näistä kirjoituksistani tunnistanut. Salaa vain toivon, että puhuisimme samasta henkilöstä. Turha tietysti toivoa moisia, todennäköisyys tähän on häviävän pieni.



Voi todellakin olla niin, että tämä luonnehäiriö kehittyy ihmiselle ajan kanssa, juontaa vaikka juurensa turvattomasta tai väkivaltaisesta lapsuudesta(siellä sivustoilla oli tästä jotakin). Mutta siltikään se ei oikeuta heitä aikuisina ihmisinä toimimaan niin kuin toimivat. Mutta en oikein tiedä millä tasolla narsistinen henkilö käsittää tekemisensä. Ei ainakaan siten kun me " terveet" ihmiset. Minunkin mielesäni he kyllä käsittävät empatian yms tunteiden olemassaolon ja luottavat ihmisissä niihin ja pelaavat niillä, mutta en tiedä käsittävätkö he, että heiltä itseltään nämä tunteet puuttuvat. En usko. Todella kurja tilanne molemmilla.







t. 15

He käsittävät moraalin olemassaolon ainakin käsitteen kautta, mutta en oikein usko, että syvällä sisimmässään käsittävät, mitä moraali tai empatia on.

Minäkin toivon, että puhumme samasta henkilöstä, silloin ainakin tietäisin, että joku muu perheen ulkopuolelta on ymmärtänyt asian.

Toisaalta luonnehäiriöitä on kuulemma noin prosentilla (mittaluokka oli tuo, en muista oliko yhdellä vai viidellä prosentilla) ihmisistä on luonnehäiriö, joten Suomessakin on näitä lähimmäisiä ainakin 50 000.



t. ap

Toisaalta puistatuttavaa ajatella että heitä on niin paljon, toisaalta tuo edes jonkinlaista lohtua tietää, että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa ja ymmärtävät. Vaikka tietenkään en toivoisi tutustumista psykopaattiin kenellekään. Koska kyseessä on oma isäsi olen todella pahoillani puolestasi. Toivotan voimia ja jaksamista! Toivottavasti tilanteesi on sellainen, että voit olla hyvin vähän tekemisissä hänen kanssaan. Vaikka kyseessä olisikin sama ihminen et tuntisi minua(ainakaan tietääkseni) ja minäkin vain tietäisin sinun olevan olemassa, mutten edes ikääsi tai nimeäsi. Usko vain siihen, että on muitakin jotka tuntevat isäsi tosiluonteen. Se toivottavasti helpottaa edes hieman.



Tsemppiä!



t.15/24

vain yrittää olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Ikävää, kun en haluaisi katkaista välejäni omiin sukulaisiin. Mutta onhan itseään ja perhettään suojeltava.

Jos puhumme samasta henkilöstä, olisi hienoa, jos voisimme tutustua ja keskustella asiasta. Olisin iloinen, jos ottaisit yhteyttä " oikeassa" elämässä. Ja vaikka emme puhuisikaan samasta ihmisestä, luulisin, että ajattelemasi ihmisen läheiset ovat helpottuneita, jos saavat puhua ainakin vähän asiasta perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa.

t. ap