Jos kerran kukaan av-mammoista ei anna pienintäkään fyysistä kuritusta
siis esim. luunappia, koska lapsi traumatisoituu niin mistä sitten tulevat yhä lisääntyvät käytöshäiriöt kakaroilla?
Kommentit (10)
Ja heitä tarkkaillaan enemmän. Käytöshäiriöitä on aina ollut, niistä vain ei ole välitetty, vaan on annettu rauhassa syrjäytyä.
niihin vain reagoidaan eri tavoin kuin ennen. Ennen todettiin että "susta ei mitään koskaan tule", nykyään yritetän auttaa jotenkin.
Mun lapsella on adhd, se on tullut geeneistä. Sen isällä ja isoisälläkin on.
tullutkaan. Paitsi linnakundeja. Sama lienee edessä omalla häirikköpetterilläsi.
niihin vain reagoidaan eri tavoin kuin ennen. Ennen todettiin että "susta ei mitään koskaan tule", nykyään yritetän auttaa jotenkin.
Mun lapsella on adhd, se on tullut geeneistä. Sen isällä ja isoisälläkin on.
tullutkaan. Paitsi linnakundeja. Sama lienee edessä omalla häirikköpetterilläsi.
tuo isoisä on tällähetkellä miljönääri, isä tällä hetkellä vallan varakas virkamies ja kyllä se poikakin näyttää ihan kohtuudella kasvavan.
Ja heitä tarkkaillaan enemmän. Käytöshäiriöitä on aina ollut, niistä vain ei ole välitetty, vaan on annettu rauhassa syrjäytyä.
Miten niin vaaditaan enemmän? Meillä oli koulussa järjestään yli 30 oppilasta luokalla ja kyllä järjestys pysyi kun opettaja vei niskasta pihalle. Ja häiriköt tarkkikselle.
Mutta jos nyt opettaja koskeekin rähinöitsijään niin vanhemmat saa kimppuunsa.
Ilman kuria ja sääntöjä kasvaa häiriköitä. Huolenpito, hoiva ja kuri ovat tarpeellisia jokaiselle lapselle. Vaikka kuinka kertoisi rakastavansa lasta, mutta järjestys puuttuu, tulee onnettomia lapsia.
fyysisiä rangaistuksia niille lapsille, joilla on käytösongelmia. Aika montaa heistä on jo kotona pahoinpidelty. Huolehtimisenkin laita on vähän niin ja näin...
fyysistä kuritusta, ja ollessani 15 vuotias ku sain selkääni viimeisen kerran sain kuulla silloin että lyöminen on suomessa laitonta. olin aivan että mitä?? olin luulllut pienen ikäni että näin saa tehdä lapsille. sitten sanoin äidilleni että se on laitonta enka tahdo sitä enää (en itse enää teini-iässä saanut mutta oli minulla pikkuveli) äiti sanoi että olkoon, näin me kasvatamme lapsemme, eikä minulla ole vastaan sanomista. että näin. olen selvinnyt onneksi ilman traumoja.
Lisää tietoa vaikkapa Unicefin sivuilta: http://www.unicef.fi/kurituseikasvata
Mun lapseni eivät tieneet mikä on luunappi. Jossain kirjassa oli tarinassa, kuinka lapsi sai luunapin. Selitin, kun kysyttiin ja lapset olivat ihan kauhuissaan ajatuksesta. Samoin eivät tiedä, mikä on selkäsauna/saada selkään. Hyvä niin :).
(Loppukevennyksenä tarina kolmivuotiaasta, joka pahan mielen ja kiukun iskiessä nostettiin kantoliinaan selkään. Joku kerta selitin kaverille pojan saaneen raivarin ja sitten kun kysyin, haluatko selkään toinen vastasi siihen vähän nyyhkien "joo-o". Mihin kaveri naurusta kippurassaa totesi, etten tainnut tajuta miltä tuo voisi asiaa tietämättömälle kuulostaa :-D. Mainittakoon, että kolmivuotias on nyt liki kymmenen vuotta vanhempi ja muistaa vielä sen, että hänet otettiin kantoliinaan selkään kiukun yllättäessä. Senkin, että tapa loppui kun raskausmahani ryhtyi olemaan liian iso kantoliinan sitomiseen :) pikkusisarustaan odottaessani, ikäeroa heillä 4 vuotta.)(ja kyllä, olen just sellainen hörhö ;-)...)
niihin vain reagoidaan eri tavoin kuin ennen. Ennen todettiin että "susta ei mitään koskaan tule", nykyään yritetän auttaa jotenkin.
Mun lapsella on adhd, se on tullut geeneistä. Sen isällä ja isoisälläkin on.