Syömishäiriöinen, ylirasittunut perfektionisti. Kerro selviytymiskeinosi! (ov)

miten toivoisit jotain muutosta ja vapautusta perfektionismiin ja väsymykseesi.



Toki minulle tulee mieleen, oletko saanut/hakenut keskusteluapua. Perfektionismi on toisaalta persoonallisuuden piirre, mutta toisaalta se voi olla selviytymiskeino, pyrkiä hallitsemaan kaikkea, kun elämä on liian uhkaavaa tai kaoottista.



Sinä voisit hyötyä keskustelusta viisaan ja luotettavan ihmisen kanssa.

Ennen kaikkea toivon, että annat itsellsi luvan levätä, luvan olla keskeneräinen ja hauras. Sinä saat olla myös repaleinen, kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.



Terveisin Meiju, diakoni

Tuo viimeinen lause on kyllä varsin hyvin tiedossani! Mutta luonteeni takia en vaan pysty noin ajattelemaan :/. Siksipä juuri kyselin, että josko joku samanlainen ihminen voisi kertoa omia selviytymisvinkkejään...



ap

samanlainen kuin sinä, mutta tässä ajatus tilanteesi liittyen: se, että haluat selvitä tilanteesta nimenomaan omin avuin, liittyy mielestäni tuohon "sairauteesi". Totta kai selviytymiseen tarvitaan ehdottomasti myös omaa motivaatiota ja työtä, mutta voi olla, ettet ihan ilman apua kykene pääsemään tilanteesta pois.

ja selvisin siitä ilman ulkopuolista apua tietoisesti pakottamalla ja opettamalla itseni "relaamaan". Oikeasti se ei tietenkään ollut mitään relaamista, vaan piti tosissaan pakottautua syömään "huonoja" ja "epäilyttäviä" ruokia (mulla oli siis ortoreksia) ja pakottaa itseni lopettamaan "tarkistaminen" (Mulla oli tapana palata ensimmäisistä liikennevaloista kotiin aamuisin tarlikstamaan, ettei mitään vehjettä jäänyt päälle, sama iltapäivällä töistä lähtiessä, jne) pakottaa itseni sietämään töiden epätäydellisyyttä: jättämään artikkeleita, joissa oli (tai saattoi olla) joku puute, jne. Viimemainittu pakko tuli jo vähän ulkoakin päin, sillä aloitin noihin aikoihin myös uuden, entistä vaativamman työn, jossa ei eneää voinut hinkata yksityiskohtia perfektionistina, vaan oli saatava suuremman linjan tuloksia aikaan.



Mutta ap. Mä pahoin pelkään, että oireiden toistuminen sulla on merkki siitä,e ttä et ole ihan onnistunut haltsaamaan tilannetta yksin viime kerralla. Olisit siis silloin(kin) tarvinnut apua. EHkä sun kannattaisi hakea sitä nyt. Minäkin olen sittemmin oppinut hakemaan apua, kun oma lapseni alkoi oireilla samoja oireita kuin minä...

Mä kirjoitan päiväkirjaa ja puran oloani sinne. Kerran kuussa kirjoitan ylös elämäni tärkeimmät saavutukset ja järjen tasolla tajuan, että saavutukset on ihan jotain muuta kuin silhuettini täydellisyys tai ihoni hehku. Oikeasti siis järkeilen niitä neuroottisia ajatuksia pois. Jos on paha stressi päällä, niin järkeily ei onnistu ja toimin kuin kone.



Mun ongelmat liittyvät pakonomaiseen täydellisyyden suorittamiseen työelämässä, äitiydessä ja erityisesti ulkonäössäni.



Päiväkirja on piilotettu koneella salasanan taakse, eikä se todellakaan edes puolison nähtäville. Kirjoitettu asia on mulle enemmän tosi kuin että vain ajattelisin asioita mielessäni tai edes puhuisin niistä. Puhuminen ei ole koskaan mun neuroottisuuteeni auttanut.



Iris

ja ostin rautatabletteja.

Minulla saattoi nimittän olla anemiaakin runsaiden menkkojen takia.

No joka tapauksessa, tämä auttoi vähän ja jaksan taas paremmin. Mutta tärkeää on oppia myös relaamaan, ei kaiken tarvitse olla täydellistä (vaikka tarvitseekin)mutta jos vaikka päättäisi , että kaikkien asioiden ei tarvitse olla täydellisiä, valitse vain ne tärkeimmät ja panosta niihin.