Positiivinen riippuvuus
Minulle oli antoisa erään artikkeliväitöskirjasta poimittu sitaatti
"Luottamus on kyky muodostaa positiivisia riippuvuussuhteita" (Baier, -94)
Ajattelen, että tuossa on kiteytetty tosi suuria asioita. Jos ajatellaan tavallista perhe-elämää, jonka riippuvuusongelmista on paljon kirjoitettu ja tutkittu, ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt tämä positiivinen riippuvuussuhde. Lapsi tarvitsee luottamusta vanhempiensa hoivaan, mutta myös aikuinen tai pariskunta parhaimmillaan kykenevät muodostavamaan toisiinsa positiviisen riippuvuussuhteen.
Ajattelen, että asia korreloi myös hengellisen elämän kanssa. Luottamus Luojaan, Jumalaan synnyttää positiivisen riippuvuussuhteen. Olemme Jumalan rakkaudesta riippuvaisia, samalla luotamme siihen, että tämä riippuvuus ei petä.
Uskon, että monella on todella vaikea luottaa Jumalaankaan, jos elämän ihmisuuhteet ovat vieneet vain negatiivisten riippuvuussuhteiden ja luottamuksen pettämisen pariin.
Mitä ajattelet tästä? Mitä tunteita tämä nostattaa?
Meiju, diakoni
Tikkurilan seurakunta
Kommentit (6)
että on ärsyttävä nimimerkki! Suomen kielessä ei voi tällätä isoa kirjainta keskelle sanaa! Argh. Koulutus, hoi!
Mun jumalasuhteen on pilannut se että eksyin erääseen lahkoon, jossa syntyi täysin epäterve riippuvuus lahkon johtajien mielipiteisiin ja tulkintoihin joita pidin raamatullisina ja ainoina totuuksina. En oikein pääse irti siitä mielikuvasta että Jumala on narsistinen despootti, joka vaatii itsensä miellyttämistä jatkuvasti ja että armo täytyy ansaita rukoilemalla, tekemällä parannusta ja käymällä kokouksissa yms yms. Pidän etäisyyttä Jumalaan ja varon sitoutumasta mihinkään hengelliseen enää. Se on surullista ja tuntuu että elämästä on jäänyt puuttumaan paljon. En voi enää ymmärtää joidenkin kristittyjen intoa ja iloa seurakuntaelämästään. Toisaalta koen, ettäm tällainen etäisyyden otto on välttämätöntäkin jotta haavat saisivat parantua.
voi toki auttaa selviämään elämässä. Siis sillä tavalla, että jaksaa päivästä toiseen. Mutta mielestäni se ei ole elämän tarkoitus. Tehtävämme on selvittää itsellemme, mikä ihminen ja maailma on todella, sellaisena kuin se on. Eli purkaa kaikki ehdollistumat ja tulla tuntemaan todellisuus niiden takana. Kärjistäen voisi juuri sanoa, että kaikenmaailman lässypuheet positiivisesta riippuvuudesta ovat kuuluisaa opiumia kansalle.
mutta ei kai muunlaiset ihmiset mitään uskonnollista sontaa nielisikään!
http://kaikkienmielipide.wordpress.com/2012/01/10/kristinuskon-ydin-mik…
t. SSMetso
voi toki auttaa selviämään elämässä. Siis sillä tavalla, että jaksaa päivästä toiseen. Mutta mielestäni se ei ole elämän tarkoitus. Tehtävämme on selvittää itsellemme, mikä ihminen ja maailma on todella, sellaisena kuin se on. Eli purkaa kaikki ehdollistumat ja tulla tuntemaan todellisuus niiden takana. Kärjistäen voisi juuri sanoa, että kaikenmaailman lässypuheet positiivisesta riippuvuudesta ovat kuuluisaa opiumia kansalle.
Uskovaiset enemmän tai vähemmän mielenvikaisia, yleensä enemmän.