Miten muuttaisít elämääsi jos voisit tehdä kaiken toisin?

-suuntautumiseeni opiskeluissa

-työpaikan valintaan



En olisi ylipäätään uskonut ja luottanut mieheen niin sokeasti raha-asioissa. Olisin pitänyt tarkemmin kiinni omistani.

toisin jos voisin.

Antaisin esikoisen laitokseen ja abortoisin kakkosen. Ei, en mä vois noin tehdä kuitenkaan vaikka nyt elämä onkin valitettavan rankkaa.



Sellaisen tekisin, että pitäisin itsestäni huolta. En valvoisi öitä enkä suostuisi hoitamaan vaikeita lapsiani itse ilman apua. Menisin pienestäkin oireesta lääkäriin ja vaatisin apua. Selvittäisin sitkeästi mikä on lihomiseni taustalla, en antais periksi loputtomalle sairastelukierteelle. Vaatisin apua ja tukitoimia lapsilleni, tutkimuksia ja terapiaa. Ja omaishoidontuen itselleni ja heille kuuluvat edut. Eläisin itsekin enkä vain olisi erityislasten äiti.

terapiaan koulukiusaamisen takia heti peruskoulun päätyttyä ja hoitaisin sen asian pois kun tähän omin voimin toipumiseen meni 20 vuotta



sitten opiskelisin ja hankkisin kunnon ammatin josta tienaa rahaa

yrittäisin välttää ollenkaan tapaamasta sitä miestä joka vei sydämeni ollessani 14-vuotias. Näin suhteeni toisensa jälkeen ei päättyisi siihen että kaikki muut ovat lopulta vain kakkosvaihtoehtoja Hänelle jota en koskaan saanut...

Kaikki on mennyt niinkuin suunnittelin.

vaimoani enemmän sängyn pohjalla kuin etänä.

eri alan, tekisin vain töitä, vähintään kahta, enkä juoksisi viikonloppuriennoissa. Jäisin vapaalle nelikymppisenä.

jättänyt teinirakkauden siinä 17-18v hujakoila enkä noin 10 v myohemmin.

sen myota olisin varmaan matkustellut enemmän, vaihtanut asuinpaikkaa, ja sen takia 'asettunut aloilleen' ennen 30v.

Olisi kannattanut hakea heti lukion jälkeen yliopistoon, en hakenut kun en tiennyt mitä alaa olisi halunnut opiskella. Oikea ala selvisi vasta noin 24 vuotiaana. Ja silloinkin hain AMK:n sitä opiskelemaan, valmistuin noin 28 vuotiaana ja sitten vasta innostuin yliopistosta, mutta sitten tuli lapset ja yliopisto-opinnot ovat edelleen kesken.

Ehkä mä vielä joskus.

-opiskelisin ahkerasti ja enemmän

-puuttuisin lasten ongelmiin heti ne huomatessani

Mulla on unelma-ammatti, hyvä parisuhde ja perhe, mutta se ulkomaanretki jäi tekemättä kun lapsella oli siihen aikaan koulussa ongelmia. Nyt niitä ongelmia on enää englanninkielessä, kaikki muut on ratkaistu - eikä olisi siinäkään, jos tuolloin olisin uskaltanut lähteä.

-en olisi antanut painostaa itseäni lukioon vaan olisin hakeutunu itseäni kiinnostaan amiskoulutukseen

-en olisi muuttanu kotoa pois ennen kuin olen oikeasti kypsä itsenäistymään

-olisin pitänyt enemmän yhteyttä isääni,kun se oli vielä mahdollista

-en olisi päästäny käsistäni kilttiä miestä joka välitti minusta,oli muka liian nössö minulle

-en olisi tutustunut mulkero-exään

Näitähän riittää,mut on hyvä muistaa että vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa,tulevaisuuteen voi vaikuttaa :)

lastentarhaopettajaksi enkä lastenhoitajaksi..Huonon itsetunnon (johtuen pitkälti koulukiusauksesta) takia ajattelin että ei musta oo yliopistoon opiskelemaan ja opettajaksi. No samaa työtä teen nyt huomommalla palkalla.. Muuten olen tyytyväinen elämääni, ihana mies ja lapset! Ehkäpä saan mahdollisuuden vielä opiskella lisää kun lapset kasvavat..

Viettäisin enemmän nuoruutta ja tapaisin erilaisia ihmisiä. Opiskelisin toisenlaisen ammatin, valitisisin puolison paremmin. Tekisin lapset tiuhemmin.

mutta onneksi niistä huolimatta elämä on nykyään ihan hyvää, mutta monta vuotta hukkasin kun ei koulu ollut sujunut tarpeeksi hyvin, oli pientä alkoholiongelmaa jne.



Toisaalta, ilman niitä kokemuksia en ehkä olisi nykyisessä tilanteessani, ja pidän elämästäni nykyään.

ja lapsena jo alkanu lukeen kielten sanat kunnolla :D

minä en olisi ostanut tätä taloa kaukaa harrastuksista ja ystävistä neljä vuotta sitten. nyt vaikeaa etenkin henkisesti luopua.

muusta en ole katunut. minulla on ihana mies, lapset ja mukava työpaikka. muutakaan ammattia en osaa edes ajatella kuin lähihoitaja vaikka pieni palkka onkin.

yrittäisin välttää ollenkaan tapaamasta sitä miestä joka vei sydämeni ollessani 14-vuotias. Näin suhteeni toisensa jälkeen ei päättyisi siihen että kaikki muut ovat lopulta vain kakkosvaihtoehtoja Hänelle jota en koskaan saanut...

Tosin tapasin suuren rakkauteni vasta 25v naimisissaollessani. Soittaisin sen yhden puhelun uudelleen mikä jäi tekemättä 18 vuotta sitten. Nyt tiedän että se olisi kannattanut tehdä...

päivääkään sen jälkeen kun petti mua. Enkä olisi ottanut mitään yhteisiä lainoja tms sen kanssa. Olisin myös opiskellut enemmän/itseäni kiinnostavan ammatin.