Onko teillä ystäviä, joillla tuntuu kaikki asiat olevan paljon paremmin kun teillä?

Häntä ei vain tunne tarpeeksi hyvin. Ei tiedä siitä alkoholistimummosta, rajatilaäidistä, nitkuvasta avioliitosta, laskupinoista tai kyvyttömyydestä nauttia siitä, mitä on.

että siitä, paljonko kuluttaa, on tullut hyvän elämän mittari. Mitä se ei kuitenkaan koskaan voi olla. Tämä aika luo illuusion siitä, että kaiken voi saada jos vain kovasti tahtoo.

Minulla on ystäviä, joilla todellakin menee taloudellisesti ja muutenkin hyvin. Minulla on myös ystävinä esim. Hesarin jakaja, työtön jne. En koskaan ole tuntenut kateutta ketään kohtaan. Enkä usko, että ystävänikään.

Ja jos sillä nyt on jotain merkitysta, niin me olemme ehkäpä "ällöttävästi" sanottuna ylempää keskiluokkaa.



Kateus on minulle outo käsite, olen sen jo lapusuudenkodissani oppinut, että kaikki täällä ollaan ihmisiä ja yhtä arvokkaita.



Mutta ymmärän kyllä, että kateus on jollain tavalla inhimillistä, mutta turhaan se energiaa vie... Tee ITSE oma elämäsi ja ole onnellinen!

Minulla on ystäviä, joilla todellakin menee taloudellisesti ja muutenkin hyvin. Minulla on myös ystävinä esim. Hesarin jakaja, työtön jne. En koskaan ole tuntenut kateutta ketään kohtaan. Enkä usko, että ystävänikään.

Ja jos sillä nyt on jotain merkitysta, niin me olemme ehkäpä "ällöttävästi" sanottuna ylempää keskiluokkaa.

Kateus on minulle outo käsite, olen sen jo lapusuudenkodissani oppinut, että kaikki täällä ollaan ihmisiä ja yhtä arvokkaita.

Mutta ymmärän kyllä, että kateus on jollain tavalla inhimillistä, mutta turhaan se energiaa vie... Tee ITSE oma elämäsi ja ole onnellinen!

haluaisi.

En jaksa olla onnellinen, kun elämässä on paljon vastoinkäymisiä, joille ei itse voi tehdä mitään. Vammaista lasta ei saa vammattomaksi vaikka tekis mitä. Koen joskus, että elämäni on täysin pilalla.

T.19

Onko mitään järkeä ostaa 30-40€ autoa, ellei tosissaan ole sitä ylimääräistä rahaa (lainat maksettu, sijoitettu hyvin vanhuuteen jne.).



Mielestäni on hullua ottaa esim. tuollaista autolainaa, niin kuitenkin monet tekevät. Pitää olla sitä ja tätä. 20 000€ saa jo todella hyvän ja hienon auton.

kärsivänä musta tietenkin heikkoina hetkinä tuntuu, että kaikki ystävänä pamahtavat paksuksi heti kun haluavat ja kaikki muut ovat raskaana paitsi minä...



Mutta ei, muuten en kyllä kadehdi ketään ystävistäni. Tuota lapsettomuusjuttua lukuunottamatta mulla on elämä kuitenkin tosi hyvällä mallilla.

jossain vaiheessa. Toisille se tulee elämän oikeista kriiseistä, joihin ei voi vaikuttaa ja toiset sitten tekevät ne kriisit itselleen.



Sitäpaitsi elämäntilanteet muuttuu, ystäväpiirin unelmapari on ammateissaan menestynyt ja varakas, kaikki meni täydellisesti (ainakin ulospäin) kunnes he eivät nyt toiveistaan huolimatta saakaan lasta.

Se että joku hankkii kalliin auton ei sinänsä ole vielä kumma, mutta kun tietää suurinpiirtein ystävien tulotason ja asuntolainat jne. niin ihmetellä pitää mistä niitä kymppitonneja löytyy?



Välillä sitten valitetaan kun on ruoka ja vaipat niin kalliita.



Ristiriita suuri, jos 15e vaippapaketti on kallis siellä katumaasturin peräkontissa:D

Se että joku hankkii kalliin auton ei sinänsä ole vielä kumma, mutta kun tietää suurinpiirtein ystävien tulotason ja asuntolainat jne. niin ihmetellä pitää mistä niitä kymppitonneja löytyy? Välillä sitten valitetaan kun on ruoka ja vaipat niin kalliita. Ristiriita suuri, jos 15e vaippapaketti on kallis siellä katumaasturin peräkontissa:D

ja eläminen on kallista :) Eikö saisi marista? Ja mitä tulee kalliisiin autoihin, niin miehellä vaihtuu auto tiheään, mutta se onkin työsuhdeauto ja vaihtuu kun kilometrit tulee täyteen tms. Itse ajan myös uudella autolla, josta ei kyllä ole penniäkään velkaa.

Myönnän kyllä, että olen joskus ollut kateellinen ystävilleni. Lapsena rikkaiden perheiden lapsille matkoista, vaatteista ja tavaroista joita minulla, joita köyhän duunariperheen lapsella ei ollut mitään mahdollisuutta saada. Aikuisena ystäville, joilla ei ole ollut raha/terveys/muita huolia.



Nyt olemme saaneet opiskelulla ja kovalla työllä elämämme ihan kivalle mallille, taloudellisestikin ja voi olla, että joku meitä suuresti kadehtii. Olen kyllä surullinen, jos näin on ja varsinkin jos joku ei halua olla enää ystäväni sen vuoksi, että meillä näyttää olevan kaikki hyvin. Mutta tietääkö hän mitä piilee taustalla? Tietääkö hän itsemurhasta lähisuvussa, miehen alkavasta alkoholismista tai minun kroonisesta sairaudestani? Ihan noin esimerkkinä. Kyllä niitä vastoinkäymisiäkin on riittänyt ihan omiksi tarpeiksi, ja tulee varmasti riittämään.



Asiat ei aina ole miltä näyttää, muistakaa se, kun kadehditte ystäväänne. Onko varmaa, että mies on mukava vai ehkä hän pahoinpitelee ystävääsi? Ehkä ystävän äiti on kuolemassa syöpään?

Eikä siitä suruja ja harmeja poistaa, itseltä saati lapselta. Mutta valitettavasti siihenkin asiaan pätee se, että tää nyt on mun osa mun ainoaa elämää, kuinka minä haluan sen viettää, näillä reunaehdoilla kun mennään. Olen siis itse vaikeavammaisen äiti.



- tämä siis nrolle 19 -

Monia on joilla on monet asiat paremmin kuin meillä, mutta ei ketään jolla olisi KAIKKI asiat paremmin.

Jos ystävän elämä vaikuttaa täydelliseltä, niin se on jättänyt jotain kertomatta. On ihmisiä, jotka vetää ulospäin jotain teatteria ja haluaa koko ajan vakuutella että heillä menee niin hienosti. En kyllä voi laskea ystäväkseni ihmistä, joka ei kerro myös niistä huolista ja murheista, joita hänellä joskus on. Eli ap:lle sanon, ettei se sinun ystäväsi todella ollutkaan, joten mitä väliä.

Elämä on nykyään niin kulutuskeskeistä että siitä, paljonko kuluttaa, on tullut hyvän elämän mittari. Mitä se ei kuitenkaan koskaan voi olla. Tämä aika luo illuusion siitä, että kaiken voi saada jos vain kovasti tahtoo.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Onko se suuri omakotitalo, kaksi uutta autoa pihalla ja vuosittaiset lomamatkat muka joku takuulippu onneen? Entä jos perheessä joku sairastuukin vakavasti? Tai suvussa on alkoholismia?

Elämä on usein tätä nykyä niin kiireistä, että hyviä ystäviäkään ei välttämättä ehdi nähdä kuin harvoin. Tuskin nämä silloin alkavat kertoa kaikesta paskasta, mikä pinnan alla lilluu ja silloin juuri jää tälläinen kuva, että heidän elämänsä on täydellistä.

Olen itse koyhasta perheesta kotoisin. Meilla ei oikeasti ollut mitaan. Talvella takistani puuttui napit ja kavelin kesakengilla kouluun (alkoholistien perheessa tehtiin vahan erikoisia hankintavalintoja..)



Mies ja mina olemme molemmat korkeasti koulutettuja, meilla on (tai oli) urat ja rahaa kayttaa hyvinkin vapaasti ennen lapsia yms, ja koska koko elamani olin ollut ilman mitaan, kavin lavitse hyvinkin materialistisen kauden. Onneksi tajusin, etta mitaan, mita olin rahalla hankkinut, ei tehnyt minua, tai meita, onnelliseksi.



Lasten saamisen jalkeen downshiftasin. Meilla on pieni talo, tavalliset autot ja olen pistanyt uran toistaiseksi jaahylle ja teen kotoa kasin osa-aikatoita. Tama kaikki on mahdollistanut sen, etta voin olla kotona ja elaa lasteni kanssa tata hetkea.



Eraat ystavani valitsivat toisen tien. He ostivat mielettoman ison talon paikallisella okyalueella, ajavat autoja, jotka yhdessa maksavat saman verran kuin meidan talo. He saivat hiljattain vauvan, ja hiukan katkerana tilittivat sita, etta ei ole yksinkertaisesti varaa jaada kotiin lapsen kanssa kauemmaksi kuin vuodeksi, koska asuntolaina painaa paalle. Tiedan, etta tama on kova paikka ystavalleni, koska han usein ennen mainitsi, miten haluaisi olla lasten kanssa kotona kouluunmenoon asti. Sympatiani on kumminkin rajallinen, tama on selva valintakysymys. Kumpi on tarkeampaa, sen statuksen yllapitaminen, vai omien vaistojen seuraaminen. En muuten yritakaan vaittaa, etta olisi vain yhta ainoaa oikeaa ratkaisua koko tyo/lapset/talo yms kysymyksessa, mutta tassa tapauksessa ystavani valitsivat materian vauvan sijaan, eika se nayta tekevan heita onnelliseksi.



Pointtini oli siis se, etta vaikka toisten elama nayttaa taydelliselta, voi se olla kaikkea muuta kuin sita. Opettele nauttimaan siita, mita sinulla on. Listaa paperille omat arvosi ja mika sinulle on tarkeaa. Elatko niiden mukaan? Mitka arkipaivaiset asiat tekevat sinut onnelliseksi? Viikon lomamatka ei lammita koko vuotta. Lasten kanssa voi menna ilmaiseksi esim. metsaan samoilemaan ja ottaa piknik korin mukaan (jos sellainen sattuu kiinnostamaan). Hyva elama ei valttamatta maksa paljoa, kunhan vain loydat ne asiat, jotka sinulle on tarkeita. Ala tuijota sita, kuinka paljon muuta omistavat.

kyllä joskus kadehtivani paria ystävääni ja aina aihe on sama: raha ja se kuinka helposti he ovat sen saaneet (perintö tai rikas mies). Kateuden piston tunnen usein esim. kun kertoilevat kuinka ovat taas käyneet shoppailemassa sitä ja tätä tms.



Mutta toisaalta, kun mietin niin minullahan on asiat hyvin. Minulla on hyvä parisuhde, ihanat lapset, olemme kaikki terveitä, kouluttaudun hyvään ammattiin ja tuolloin tulotasokin nousee, meillä on paljon ystäviä ja läheisiä sukulaisia.



Noilta ystäviltäni puuttuu moni noista asioista. Esim. tuo jolla on rikas mies: heidän parisuhteensa on koossa vain käytännönasioiden takia ja tuo joka on saanut perintöä: on hyvin yksinäinen ilman sukulaisia.



Eli kaikilla meillä on elämässämme hyviä ja huonoja asioita. Ja minunkin tapauksessani, kun pidemmälle mietin, niin eihän se raha minulle nyt niin tärkeää olekaan.

mun elämän on "yleisillä standardeilla" ok tai vähän ok:n alle, mutta itse olen siihen tosi tyytyväinen. Taloudellisesti ei mene lujaa, mutta mies on todellinen sielunkumppani, jonka kanssa on koettu monenmoista yhdessä, lapset ovat terveitä ja hyvinvoivia. Olen pieneen tyytyväinen ihminen, minulla ei ole koskaan ollut mitään suuria tavoitteita.

En kadehdi niitä, joilla menee "paremmin". Joskus tunnen harmistusta kun minua yritetään sovittaa väkisin johonkin muottiin, ja kysellään esim. koska me ostetaan omakotitalo. ELi, jotkut olettaa, että minun on pakko unelmoida niistä asioista, joita heillä on...

Eikä siitä suruja ja harmeja poistaa, itseltä saati lapselta. Mutta valitettavasti siihenkin asiaan pätee se, että tää nyt on mun osa mun ainoaa elämää, kuinka minä haluan sen viettää, näillä reunaehdoilla kun mennään. Olen siis itse vaikeavammaisen äiti.

- tämä siis nrolle 19 -

Olen minäkin elänyt hyviä hetkiä ja ollut onnellinenkin. Nyt on vaan elämässä vaihe, jolloin olen liian väsynyt näkemään oikein mitään hyvää. Tiedän kyllä, että päivät valuvat hukkaan tässä alakulossa mutta en vaan saa positiivista virettä päälle millään. Ehkä tilanteeseen tulee muutos ja käänne parempaan, odottelemme lisäapua.

t.19

Se vie niin pirusti energiaa.

Sen energian voi vaikka käyttää oman elämän parantamiseen jos siltä tuntuu.

Omasta puolestani ystävät ovat ystäviä olivat he millaisia taustoiltaan tai elämäntilanteiltaan tahansa.

vaikkapa erästä kaveriani. Heillä on varaa matkustaa useamman kerran vuodessa miehen suurien tulojen takia. Mutta mies tekee pitkää päivää ja matkustelee usein. Siinä jää äidille lasten- ja kodinhoito. Minä olen onnellinen, että mies tulee suhtkoht aikasin kotia ja saan itsekin levätä ja harrastaa.