Ihana uni ja taas heränneet toiveet... =/
Olemme yrittäneet lasta useita vuosia, ensin oikein yrittämällä, toiveikkaana... Hiljaista oli. Pari inssiäkin, sitten keskustelut että mitä jos ei ikinä onnistuta ja rajanveto että muihin hoitoihin emme lähde. Surutyötä asian suhteen ja pakollinen sopeutuminen. Enää kuukautisten alkaminen ei aiheuta oikeastaan mitään tuntemuksia, kai sen asian on jo hyväksynyt sitten, lopullisesti. Ja kyllä me nautitaan elämästä näin.
Sitten viime yön uni... Tein siinä raskaustestin ja katsottiin tulos yhdessä miehen kanssa, ja niin vahvaa plussaa näytti! =)) Vieläkin muistan unesta sen pakahduttavan tunteen, voitonriemun, ilon ja onnen - me onnistuttiin, ME onnistuttiin! Tuijotin sitä plussaa enkä voinut uskoa silmiäni!
Tässä sitä taas ollaan, jos nyt ei haavat niin ainakin haaveet auki revittynä. Hyväksynyt, joopa joo... Mikä ärsyttävintä, niin ne kuukautiset nyt ovat jo muutaman päivän myöhässä...
Järki tietää silti rauhoitella sydäntä. Ikä (35) se vaan tekee tehtäväänsä, kiertoa venyttää, hormonitoiminta hidastuu. Rauhoitu nainen, unohda ne unet. Silti...
Kommentit (13)
tule jooko tänne kertomaan sitten mikä oli testin tulos :)
En osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta, on varmasti tosi raastavaa! Tuollaisia lukiessa saa olla onnellinen että itsellä tärppää liiankin helposti ja ikääkin on yli 10v vähemmän...
Tsemppiä ap!
Tulen kertomaan (kuinka tuli taas yksi nega, mrrrh). =)
mua rupes ihan kamalasti jännittään sun puolesta!!! toivottavasti olis positiivinen!!
Mulla ihan sama vika. Yritystä pitkään, ja nyt olen ollut niin masentunut negatesteihin että tuntuu jotenkin pettymykseen turtuneelta. Silti välillä tulee supertoiveikas olo- mitä jos sittenkin tällä kertaa...? Siihen riittää mikä tahansa kuviteltu raskausoire, päivän myöhässä olevat menkat, tuttavan uusi vauva tms.
En tiedä mikä on parempi, tottua ajatukseen lapsettomuudesta ja todeta että näillä mennään, vai aina toivoa. Perhoset mahassa ja onnellinen olo ovat ihanat, mutta pilvilinnoista on tultu alas liian monta kertaa..
Mulla ihan sama vika. Yritystä pitkään, ja nyt olen ollut niin masentunut negatesteihin että tuntuu jotenkin pettymykseen turtuneelta. Silti välillä tulee supertoiveikas olo- mitä jos sittenkin tällä kertaa...? Siihen riittää mikä tahansa kuviteltu raskausoire, päivän myöhässä olevat menkat, tuttavan uusi vauva tms. En tiedä mikä on parempi, tottua ajatukseen lapsettomuudesta ja todeta että näillä mennään, vai aina toivoa. Perhoset mahassa ja onnellinen olo ovat ihanat, mutta pilvilinnoista on tultu alas liian monta kertaa..
Negatesti on kyllä aina yhtä synkkä. Siksi en enää testaile, ja tadaa - aina ne on sieltä alkaneet. Tosiaan hieman on viimeisen puolen vuoden aikana kierto venynyt, joten ei paljon toivoa herätä enää tämäkään parin päivän viive. Kunhan alleviivaa sitä faktaa, että viimeisetkin mahdollisuuteni raskautua alkavat heikentyä. =/
Supertoiveikas olo on kyllä toisinaan huumaava! Sitä tuntee itsensä joskus ihan hedelmälliseksi, sikiäväksi supernaiseksi (ei sillä, ettei ole nainen, ellei ole äiti!), kyllähän minä nyt yhden lapsen saan alkuunsa, oikeastaan taitaa vähän nipistää rintoja ja kohtua... Se on maaninen tunne, mutta sieltä tullaankin sitten alas rytinällä...
Siitä syystä nimenomaan olen tyytyväinen nykyään eniten vallalla olevaan olotilaan - laimeaan sopeutumiseen. "Taas ne alkoi", eikä sen kummempaa.
Sitäpaitsi, olen kuullut, että "jos lakkaat yrittämästä, toivomasta ja oikeastaan edes ajattelemasta raskautumista, heti tärppää"... Ehkä yritän huijata alitajuntaani/hormoneitani/kroppaani esittämällä ettei koko asialla ole mulle niin väliä. =p Koska aika lailla kaikki muuthan konstit tässä on jo läpi käyty (etikka, poimunlehtitee, greippimehu, vyöhyketerapia, öljyt ja vitamiinit, tikut ja asennot... you name it!).
Että KUULITKO VARTALO, MÄ EN VÄLITÄ! Ja koska en välitä, niin voitko raskautua, pliiiis... =D
ap
kävikö ap hakemassa sen testin? :)
kävin hakemassa testin perjantaina (en muistanut tätä ketjua kun vasta nyt), kaivoin sen paketista (sentään vaan pahvisesta, en siitä foliosta), pissasin kuppiin tehdäkseni siitä testin - ja pyyhkiessä huomasin kuukautisten alkaneen. Että se siitä.
Onnistuukohan se ikinä...? =( Äh, ei muuta kun toiveet romukoppaan taas. Vihaan tätä vartaloa.
ap
harmin paikka... toivottavasti vielä jonain päivänä saat siihen tikkuun ne kaksi viivaa
mua rupes ihan kamalasti jännittään sun puolesta!!! toivottavasti olis positiivinen!!
No vielä eilen en viitsinyt kuitenkaan ostaa, annan tämän päivän aikaa ja sitten iltapäivällä kipaisen apteekin kautta... Ei merkkiäkään vielä alkamisesta, mitä ihmettä??
ap
ja kauan yritettiin (oli myös sovittu ettei hoitoja)
Nyt lapsia on kolme ja elämä on ihanaa.
minuakin alkoi jännittämään puolestasi!! :) Toivottavasti plussa sieltä tulis :)
Edelleen myöhässä, nyt jo päivä 34. Ehkä valmistaudun megapettymykseen jo valmiiksi, ja menen kuitenkin apteekin kautta kotiin... =)
ap