6-vuotias tyttö ja kalorit

tavalla saadaan aivan varmasti lapselle syömishäiriö.

vitamiineista ja proteiineista ja kuidusta jne. kylläkin. Eli ole selittänyt 7v:lle, miksi aina ei voi syödä karkkia ja herkkuja ja selittänyt, että elimistö tarvitsee noita edellä mainittuja ja on keskusteltu myös siitä, mistä mitäkin saa. Ei nyt siis kauhean perusteellisesti, mutta jollain tasolla. Perusteluna sille, miksi ei voi syödä pelkkää pullaa ja miksi on tärkeää syödä vihanneksia ja lihaa ja kalaa ja marjoja jne.



Kaloreista ei tuon ikäisen tarvitse vielä tietää mitään.

siis että joka päivä ei voi syödä karkkia, salaattia pitää syödä jne, mutta kaloreista puhuminen on jotenkin syyllistävää ja antaa kuvan, että lapsen pitäisi jotenkin osata hallita sitä, kuinka paljon syö ja tietää, mikä on liikaa jne. Miksi ihmeessä 6-vuotiaan pitäisi?

Ihan toimivaa opetusta yhteiskunnassa, jossa erikoinen ravinnon koostumus, heittelevät unisyklit ja muut vastaavat näläntunteeseen ja sitä kautta lihomiseen vaikuttavat asiat tekevät ihmisistä suurella todennäköisyydellä lihavia jossain vaiheessa elämäänsä. Ei tiedon jakamisessa mitään pahaa ole, kunhan sen tekee oikein.