Millainen ihminen kutsuu itsensä kylään?

Osataan sanoa, jos meille ei sovi.

Mitäpä jos soittaisit anopillesi ensiviikolla ja kertoisit tyyliin torstaina olisi hyvä aikaa teille tulla kylään jos haluatte piipahtaa. Viikonloppuna on muita kiireitä niin ajattelin ilmoittaa ettette turhaa yritä meille viikonlopun aikaan käymään...



Tai olisiko teillä "talkoo hommia" tarjolla ja miten appivanhemmat suhtautuvat niihin ? Jos siis laitat vaikka miehesi soittamaan vanhemmilleen että jos haluavat osallistua ikkunoiden pesutalkoisiin niin tervetuloa viikonloppuna meille. Tämä jos arvelette että talkoot ei kiinnosta.



Meillä anoppi käy aika usein mutta se ei haittaa. Me kysäistään että onko kiireitä ja jos ei ole niin jätetään anoppi lastenvahdiksi ja käydään miehen kanssa tekemässä kaksistaan jotain ulkotöitä tai vaikka syömässä. Tai sitten lähden marjaan jos sopiva tilanne ja annan kotiin tultuani marjat anopille ja saan sitten parin päivän päästä osan takaisin hillona tai mehuna. Mutta tämä sopii meille kaikille ja minä olen kyllä usein anopin kanssa meillä kotonakin yhdessä ja parannetaan maailmaa.



Tsemppiä kutoselle.

Mä en mitenkään jaksais alkaa vääntämään tästä asiasta noiden appivanhempien kanssa. Meillä on usein ohjelmaa viikonloppuisin, kuten alunperin kerroinkin. Paljon lasten urheiluharratuksiin liittyviä lähes koko päivän kestäviä menoja. Niin ja mies on aina välillä viikonloppuisin töissä, kuten tänäänkin. Joten olisi todella hauskaa välillä olla vaan kotona, ennen kuin viikon touhut taas alkavat. Ne ei vaan tajua tekevänsä mun mielestä väärin, tuppautumalla kutsumatta joka ainoassa vapaassa välissä moneks tunniks meidän riesaks. Niillä ei sitä paitsi ole minkäänlaista perhekyläilykulttuuria. Ne eivät koskaa kutsu omia sisaruksiaan kylään tai oikeastaan meitäkään ei kutsuta, kuin jouluna. Muuten me poiketaan joskus siellä pikemmin, joskus saadaan kahvit, mutta ei koskaan ruokaa, paitsi jouluna. :) Kirjoitettuna tää näyttää niiiiiin hassulta. Mutta sitä se oikeesti on! Pahinta oli kun anoppi ja appi olivat meillä kuopuksen syntymän jälkeen kylässä, kutsumatta, etukäteen ilmoittamatta tietankin... Olin valvonut vauvan kanssa koko edellisen yön. Meillä oli jo monta päivää ravannut väkeä katsomassa vauvaa ja olin totaalisen poikki, niin anoppi tulee meille syö ja juo kahvit ja menee olohuoneeseen meidän nojatuoliin vetää peiton päälleen ja alkaa nukkua!! Hän oli niin väsynyt! Silloin oli todella lähellä etten heittänyt sitä naista ulos! Koitan vaan ajatella, että hän on mieheni äiti ja hän on omalla laillaan osa tätä koko perhettä, mutta jotain rajaa pitäisi olla. Mä en vaan jaksa kohta...

Mä ymmärrän sua täysin! Meidän, lue minun,ongelma on mieheni veli....meille tullaan kun tykätään ja ruoka-ajat ovat suosittuja vierailuaikoja.

Meillä on useampi lapsi ja oikeasti tilanne on sellainen, että meidän arki-illat menee treeneihin kuskatessa ym. Meillä ei ole arkisin mitään iltaa, jolloin voisin kysellä "kylään". Enkä haluakaan.



Jotenkin olen vaan niin käsittämättömän kyllästynyt tähän. Ja tosiaan samaa tekevät miehen sisarukset. Meidän lapset ovat kerran käyneet toisen sisaruksen kotona ja varmaan kaksi kertaa toisen...



Haluaisin omaa rauhaa, omaa aikaa ja kodin joka olisi tip top kunnossa, jos ja kun vieraita astuu ovesta sisään. Yksinkertaisesti näin.

karseen itsekkäät appivanhemmat. Mistä noitakin sikiää?

Rasittunut mummeli ilmoita lapsen perheelle, että hänen kolme koiraansa eivät ole teille enää tervetulleita. Kerro syyksi, että olet tullut "allergiseksi" koirille. :)

Miksi sitä ei voi suoraan kysyä, että ";Jos teillä ei ole muuta paikkaa niin tulkaa?!"

;-)

Yksinkertaista: aina kun näemme ystäviämme jne sanotaan kaikki lopuksi että "tulkaahan käymään", toiset vaan on huonompia lähtemään kuin toiset. Sitten kun kuukausia on menny ja kavereita ei kuulu käymään, soittelen ja kysyn "onko teillä mitään sillon ja tällön, voitas tulla käymään." Ja aina on passannut ja aina on tullut sanomista "on aina olevinaan jotain ettei kerkee käymään, tosi kiva kun kävitte ja tulkaa uudelleen ja me yritetään liikahtaa kanssa." Ja noin se käy, ihan normaalit ihmiset tekee sitä. Itseasiassa, kun kutsun jatkuvasti keskustelujen lopuksi kavereita käymään, hekin ottavat myöhemmin yhteyttä ja sanovat "voitas tulla kylään päivänä tämä ja tämä." Joten hekin kutsuvat "itse itsensä" vaikka todellisuudessa kutsuttu on joskus ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten myös hyväksyy kieltävän vastauksen.

Mutta mulla on yksi tuttu joka ei tajua, että en halua häntä kylään jatkuvasti.

Kutsuu itsensä kylään ja kun sanon suoraan ettei käy, kysyy miksei. Kun sanon ettei vaan käy, alkaa jankuttaa koska käy. Kun sanon että en tiedä, soitan sitten kun käy, ei usko sittenkään.

Soittelee seuraavana päivänä, sitä seuraavana jne jankuttaa että käykö tänään, käykö huomenna, käykö ylihuomenna.

Siis oikeasti?! Onko jotenkin heikkolahjainen vai miten ihmeessä ei ymmärrä, että ei ole toivottu?

Höh, kutsun itseni usein kylään ja olen usein myös tervetullut. En koskaan viivy pitkään. Laitan viestiä tai soitan että moi oon tässä kulmilla, ootteko kotona jos tuun piipahtamaan.

Meillä lapsen kaverin äiti kutsuttaa lapsensa meille jatkuvasti kylään. Heille ei lapsemme ole saanut kertaakaan kutsua. Ja usein siinä samalla, kun äiti tuo lapsensa meille, hän jääkin istumaan siihen terassille ja "varastaa" pari tuntia aikaani. Heillä ihan normali ydinperhe, talo ja työssä käyvät vanhemmat kuten meilläkin.

Anoppipari meinasi alkaa tulla lasten synnyttyä jatkuvasti kutsumatta. Ilmaantuivat vain oven taakse edes ilman esisoittoa ja kysymistä, että sopiiko nyt (saati vaikka 3pv päästä). Mies lopulta sanoi, että meille saa kyllä tulla, mutta pitää ensin soittaa ja sopia million meille sopii. Nikottelivat ensin, mutta nykyisin sujuu jo ok. Edelleen kyllä kutsuvat itsensä meille, harvoin väli olisi niin pitkä, että ehtisimme oikeasti heitä meille pyytämään saati kaipaamaan...

Tätini :)!

Voi kun joku tulisikin ihan yllättäen muuten vaan kylään. Mua taas ahdistaa se järjetön sopimisrumba ennen kun voi poiketa edes pikaisesti kahville.

Vierailija kirjoitti:

tulevat yleensä ilman mitään ennakkovaroitusta. Ovat paikalla pitkään ja aina syövät. Melko raskasta. Me käymme heillä kerran vuodessa syömässä, jouluna.

Meillä ob melko vähän perheen yhteistä aikaa. Viikonloput menevät joskus miehellä töissä ja usein on lasten urehilujuttuja viikonloppuisin... Joskus olisi ihanaa vaan olla kotona keskenään rauhassa. Sitä tapahtuu äärimmäisen harvoin, sillä usein appiavanhemmat tulevat meille kutsumatta ja joskus myös miehen sisarukset "piipahtavat"...

Ärsyttää!!

No joo, jos itse kutsuu itsensä, silloin vieraan pitäisi tuoda ne syömiset tai ainakin kahvileipää. Eikä todellakaan kovin pitkää visiittiä.

Nuorenparin (ja vähän vanhemmankin) luokse ei ainakaan saa mennä ilmoittamatta. Pienten lasten kanssa pariskunta tuskin keskellä päivää on makuuhuoneen puolella mutta muuten voipi olla.

No minä. Totuus on että mun ystävät on saamattomia järjestämään tapaamisia. Se olen minä joka pistän viestiä että koska nähtäisiin, Sitten sovitaan päivä ja aina kysyn että tuutteko tänne vai tulenko sinne. Yleensä he haluavat minut luokseen koska mulla on lapset jo aika isoja ja heillä pienempiä joten mun on helpompi liikkua kuopuksen kanssa ja jättää isot kotiin. Jos mä en tätä hoitaisi niin en ikinä näkisi ystäviäni. Eli jos he eivät halua tai ehdi tavata sanovat kyllä sen ja toivottavasti myös osaavat sanoa jos eivät halua tavata :)

Ihan normaalia ehdottaa itse, voisinko tulla kylään. Kunhan ei ole kyseessä jouluaatto tai isän/äitienpäivä. Niinä päivinä itsensä paikalle kutsuvat ovat törppöjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen kaverin äiti kutsuttaa lapsensa meille jatkuvasti kylään. Heille ei lapsemme ole saanut kertaakaan kutsua. Ja usein siinä samalla, kun äiti tuo lapsensa meille, hän jääkin istumaan siihen terassille ja "varastaa" pari tuntia aikaani. Heillä ihan normali ydinperhe, talo ja työssä käyvät vanhemmat kuten meilläkin.

Anoppipari meinasi alkaa tulla lasten synnyttyä jatkuvasti kutsumatta. Ilmaantuivat vain oven taakse edes ilman esisoittoa ja kysymistä, että sopiiko nyt (saati vaikka 3pv päästä). Mies lopulta sanoi, että meille saa kyllä tulla, mutta pitää ensin soittaa ja sopia million meille sopii. Nikottelivat ensin, mutta nykyisin sujuu jo ok. Edelleen kyllä kutsuvat itsensä meille, harvoin väli olisi niin pitkä, että ehtisimme oikeasti heitä meille pyytämään saati kaipaamaan...

Huh, mikähän siinä on, että vauvaperheestä tulee aina vanhojen hyeenojen saalistuskohde. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ikimaailmassa menisi toisille kylään kutsumatta tai kysyisi, että voimmeko tulla teille kylään. Mielestäni on peruskohteliaisuutta odottaa kutsua.

Noin se meilläkin meni 1700-luvulla.

Kyllä minä aina soitan ja kysyn, onko kaveri kotona ja voidaanko tavata, poikkeaisin kahville. Enhän minä tiedä, onko kaveri kotona vai lapsen kanssa jossain. Toinen kaveri on vuorotyössä. Kumpikin asuu 20 kilometrin päässä meiltä, joten kyllä harmittaisi jos turhan päiten lähtisi sinne asti ajelemaan.

Siskontytön luona käyn myös joskus, mutta en todellakaan töytäisisi noin vain kylään parikymppisen likan luo, tiedä vaikka sillä olisi joku mies siellä ja puuhat käynnissä.

Sitten meillä on miehen puolella yksi tuttavaperhe, joka on tottunut siihen, että he eivät eväänsä liikauta lähteäkseen muille kylään vaan he odottavat, että kaikki jotka haluavat heidät tavata, tulevat heille. Kuusi vuotta jaksoin käydä heillä, mutta enää en käy. koska odotan ystävyydeltä vastavuoroisuutta.