Perkele, nyt on takki tyhjä, voisi jopa karata..
Lapset 5- ja 8-vuotiaat pojat. Ihanat ja reippaat sellaiset, toisinaan ainakin.
Jotenkin jaksan vielä tulla töistä kotiin, tehdä ruuan mutta muuta en jaksaisikaan.
Kämppä on ihan pommin jäljiltä koko ajan, enkä enää edes jaksa välittää.
Olen ihan loppu, voimat loppuu täysin kello 18.00 :(
Ja kun joka ilta menee siivoomiseen ja siihen että valmistaudutaan huomiseen.
Nytkin pakkaan suksia ja toiselle luistimia ja teen omia eväitä.
Mukulat ei tee mitään itse, kaikki pitää pistää valmiiksi, laittaa, käskeä, komentaa
taas käskeä ja taas komentaa. Koko ajan.
Monesta huomaan että illat ahdistaa jo valmiiksi.
4 vuoteen en ole harrastanut mitään, en käynyt arki-iltaisin missään (paitsi
vanhempain illoissa tms.) vaan vedän tätä samaa rumbaa kaiken aikaa yksin,
päivästä toiseen, viikosta toiseen. Joka toinen viikonloppu saan hengähtää
pe - su mutta usein sekin menee vaan nukkumiseen kun en muuta jaksa.
Ja pyykin pesuun, silittämiseen yms. jotta kaikki voi alkaa taas alusta kun
lapset palaa.
Ja ei, minulla EI OLE varaa palkata ketään eikä minulla ole sellaisia ystäviä
joita voisin vaivata, eikä minulla ole tukiverkkoa lähellä.
Nytkin mukulat riehuu, iltapalaa pitäisi laittaa (taas), pitäisi siivota (taas)
pitäisi pestä pyykkiä (taas), lukea satua, jakaa lapsille huomiota, laittaa
vaatteita vaatekaappiin, laittaa kaikki vaatteet yms. valmiiksi huomiseksi,
lapset pitäisi lääkitä, iltapesut hoitaa ja saada ne sänkyyn.
Ja siivota - kämppä on oikeesti aivan kauheessa kunnossa.
Just nyt on kyllä takki ihan vitun tyhjä.