Kun lapsi aiheuttaa pelkkiä pettymyksen tunteita
Mitä silloin tehdään ja miksi näin tuntee? Kyse ei ole lapsen arvostamisesta esim. kykyjen perusteella, vaan jatkuvista tunne- sekä sosiaalipuolen ongelmista joihin kukaan ei löydä ratkaisua tai apukeinoa. Tilanne on siis se, että kohta 5 vuotta täyttävä poika uhmaa, hakee rajojaan jne. päivittäin niin rajusti että yhteydenottoja on niin kotona kuin päiväkodissakin. Ei osaa reagoida pahaan mieleensä muuten kuin fyysisellä väkivallalla, paiskoo tavaroita jne. eikä mikään määrä puhetta/omaa esimerkkiä auta siihen.
Esim. tänään menin ajoissa hakemaan lasta hyväntuulisena hoidosta. Ajattelin että ehkäpä lapsen käytös on alkanut vähän tasaantumaan jne. positiivisia juttuja ja odotin kovasti, että pääsemme kotiin tekemään jotain kivaa yhdessä. Menin hakemaan lasta, yksi hoitajista tervehti minua suht vakavasti ja kun kysyin päivästä, hän haki paikalle toisen hoitajan. Tämä kertoi, että lapsi oli jälleen kerran riehunut ja raivonnut, ärissyt muille niin että eräs tyttö oli alkanut itkemään, lopulta lyönyt toista, kiltiksi tunnettua poikaa ja purrut hoitajaa käteen. Hoitaja joutui istumaan lapsen päällä, jotta tämä olisi lopettanut ja silloinkin tämä vaan raivosi. Kun lapsi näki minut, hän tuli yli-iloisena tervehtimään ja "söpöili". Minä jäin sanattomaksi, taas kerran.
Miksi lapsi hakee rajoja joka saatanan päivä, yrittää määräillä aikuisia jne.?? Hän käy erityisryhmää ja siellä on todellakin asiansa osaavaa ja kokenutta sakkia hoitajissa, mutta sekään ei riitä..! Me vanhemmat olemme johdonmukaisia ja jämptejä, emme mitään nössöjä tai lasta pelkääviä. Kuria on ja rajat on, rakkautta paljon ja sitä osoitetaan avoimesti päivittäin. Vaan eipä sekään auta mihinkään, tämä yksi lapsi ns. hakkaa päätään seinään päivittäin samoissa asioissa, joka ikinen kerta yrittää saada muutettua asian, johon hänellä ei ole mitään määräysvaltaa ollut kertaakaan jne.
Tyhmä hän ei ole, päinvastoin- matemaattisesti tosi taitava ikäisekseen, opettelee lukemaan jne.
Kommentit (28)
Onko tilanne juuri tähän ikävaiheeseen erityisesti liittyvä vai onko samallaista oireilua ollut ihan pienestä saakka?
Tosi kurjaa. Joskus lapsilla on näitä aivotoiminnan herkkyysalueita, kuten tässä tulee mieleen tunteiden ilmaisussa ja hallinnassa.
Onko lapsella mitään ulkoista syytä elämäntaipaleensa varrella ollut, mikä olisi jättänyt käsittelemätöntä aggressiota?
Onneksi tilanne voi aina mennä parempaankin suuntaan. Voimia!!!
Se on n. 1,5 vuotta vanha ja siinä ei osattu ottaa kantaa vielä mahdollisiin ongelmiin. Tavallisessa ryhmässä oleskelu oli mahdotonta, koska lapsella oli (ja on vieläkin) ongelmia mm. toiminnanohjauksessa ja yliherkissä aisteissa. Erityisryhmässä hän on edistynyt jonkin verran, mutta ongelmia tulee tavallaan jatkuvasti lisää sillä nuo väkivaltatilanteet ovat vakavia ja lapsella on alkanut muisti ns. pätkiä. Eli voi muistaa jonkun tosi vanhan jutun/yksityiskohdan, mutta ei muista miksi joutui vaikkapa jäähylle. Ensin luultiin niin päiväkodissa kuin meillä kotonakin, että muksu vedättää- mutta jos tästä on kyse, niin taitaa olla ennätys omassa lajissaan...hän ei näytä oikeasti muistavan/ymmärtävän seurausta käytökselleen.
ap
Muistan kun luulin että reilun vuoden ikäisellä voi olla jo uhma...silloin taisi alkaa ja vuosien aikana vaan pahentunut. En keksi yhtään tapahtunutta asiaa, joka vaikuttaisi niin paljon lapsen kehitykseen että tilanne olisi sama kuin nyt. Onhan meillä ollut muuttoja jne. (mm. homeasunto), mutta ei mitään läheisen menetyksiä tai avioeroa tms.
ap
lapsi saattaa hyvinkin tarvita erityistä tukea.
Hänellä saattaa olla vaikeuksia tulkita sosiaalisten tilanteiden syy-seuraussuhteita ja ratkaisee ne pyyhkimällä ne muististaan.
Vanhempien on kuitenkin tärkeää löytää ja nähdä ne asiat joissa lapsi onnistuu ja on hyvä. Joskus niitä saa kaivaa aikas kiven silmästä, mutta ne ovat olemassa.
Omalla pojallani on asperger ja päiväkotiaikoina oli monta käsittämätöntä selkkausta, jotka kaikki lähtivät liikkeelle väärästä tulkinnasta leikkitilanteessa.
8 v tyttö kaipaa yhdessäoloa ja puolivuotias pitää syöttää jne.
Ei ole kauhean helppoa, mutta sulla on hyvä asenne.
Uskon että kasvun aikana tulee parempia aikoja.
Toivottavasti selviäisi mist oireet johtuvat.
Mun mielestä 1,5 vuotta on jo sellainen aika että uusi arvio olisi tarpeen. ja ehdottomasti neurologin arvio.
Tsemppiä ja Valoisia hetkiä elämääsi !!! :)
toisaalta sun pettymyksentunteesi lasta kohtaan ja toisaalta lapsen kykenemättömyys toimia halutulla tavalla.
Ensimmäiseen auttaa se, että sinä ymmärrät, mitä lapseltasi voi ja ei voi odottaa ja asetat toiveesi lapsen kykyjen mukaisiksi. SIlloin et enää jatkuvasti ole pettynyt siihen, ettei lapsesi pysty niitä täyttämään, vaan voit alkaa iloita siitä, että vähän kerrallaan hänkin silti kasvaa kohti omanlaisstaan aikuisuutta.
Toisen auttaminen on vaikeampaa, mutta oman lapseni kohdalla ovat auttaneet se, että "säännöt" ja rutiinit tehdään selviksi ja selvennetään kirjallisilla ja kuvallisilla listoilla ja puhutaan kaikki kohtdat auki - myös perustellen, miksi mikin juttu menee näin ja miksi hän ei voi saada sitä, mitä kuvittelee haluavansa. Varsinkin kun lapsi on älykäs, on tärkeää puhua seurauksista ja tärkeää, että lapsi saa kokea, että hänen tuntensa ja tarpeensaon huomattu ja ymmärretty, vaikka niitä ei voidakaan sellaisenaan toteuttaa.
Kun teidän lapsi on jo erityisryhmässä, teillä lienee jonkun psykologin tai psykiatrin arvio lapsen ongelmien syystä. Samalta taholta saisi myös neuvoja asioiden korjaamiseen. Lapset eivät ole samanlaisia ja siksi kaikille ei sovi se perinteinen kuria ja rakkautta ja johdonmukaisuutta -versio tai ainakin sen täytyy saada erilaisia muotoja ja sovelluksia.
Olo on vähän parempi, mitä nyt itkettää. Lapsi ei ole moksiskaan, leikkii kauempana. Tosi moni on ehdotellut meille tuota neurologille menemistä, alan nyt selvittämään miten sinne voisi varata ajan.
Kiitos tosi paljon kommenteista, mukavaa että teillä oli aikaa rohkaista ja kertoa kokemuksia.
ap
Regressioreaktiona puree kun suuttuu (suuttuu usein) jne... Erityisryhmässä hekin siis.
Mun ohje: Kestäkää. Jos olette johdonmukaisia ja jämptejä, se tuottaa aikanaan tuloksen. Rakastakaa, hyväksykää, vakavat keskustelut ja rankaisut tarpeen tullen, mutta ennenmuuta JATKAKAA SAMALLA TAPAA... Meillä se alkaa vihdoin tuottaa tulosta parin vuoden jälkeen, ja se on ihanaa. :)
"Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" kuulostaa typerältä, mutta tässä tapauksessa se pätee.
Tottakai neurologiset tutkimukset on paikallaan. Niistä on AINA apua vaikka varsinaista diagnoosia ei saisikaan. Rohkeasti vaan yhteyttä vaikka paikallisen lastenneurologisen osaston sosiaalityöntekijään, niiltä saa yleensä parhaat ohjeet! :)
Jos lapsemme ovat samassa ryhmässä, pyydän anteeksi hänen käytöstään. En todellakaan tiedä, mikä hänellä on hätänä kun käyttäytyy rumasti päivästä toiseen. Joskus riittää että aamulla on pieni riita pukemisesta ja loppupäivä onkin sitten pilalla...
Olen käynyt perheneuvolassa purkamassa mieltäni pariin otteeseen, mutta tuntuu ettei siellä oikein osata antaa konkreettisia neuvoja. Niitä kaipaisin eniten tässä tilanteessa, hyvä vinkki tuo sossu, voisin katsoa jos löydän sellaisen numeron netistä.
ap
lääkärin lähetteen tutkimuksiin. sossu ei sinäns voi auttaa. jos perheneuvolassa olis lääkäri tai ihan tavallinen tk-lääkäri. erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin vaan.
niin älä sure. :) Tottakai harmittaa jos skismaa poikien välille tulee, mutta koska omanikin on hankala, ymmärrän ehkä hiukan paremmin... :)
Joskus nuo lapset ovat niin merkillisiä. Mutta se mitä joku aiempi kirjoittaja sanoi sosiaalisten tilanteiden tunnistamisesta voisi olla poikasi kohdalla ihan mahdollista...
Ihan pakko kysyä: oletko Turusta? :)
itsellä sama ongelma teini-ikäisen kanssa. Kaipa se on tosiaan rajojen kokeilua ja hyväksynnän hakemistsa, ja yritän jaksaa rakastaa ja kertoa & näyttää sen koko ajan, mutta todella raskasta tämä on. Tiedän, että tämä kuuluu kehitykseen, mutta yli vuoden jo jatkunut, vaikeaa on. Rajoista olemme pitäneet kiinni, vaikka tyttö niitä välillä ylittää, aina ei vaan voida sitä estää.
Käymme nykyään juttelemassa myös ulkopuolisten kanssa asista (päihdeklinikka ja perheneuvola), vaikka meidän tilanne ei todella ole lainkaan niin paha kuin tiedän monella olevan. Mutta mielestäni asia on parempi hoitaa ennen kuin ongelmat menee vaikeaksi.
Teillä ehkä normaalia haastavampi lapsi, joka vaatii paljon, ja teidän vaan täytyy tehdä parhaanne. Ja tarvittaessa hakea ulkopuolista apua, pelkkä keskusteluapukin usein helpottaa.
Tiedän, miten vaikeaa elämänne on. Minulla on myös erityislapsi.
Minusta teidän kannattaisi nyt yrittää saada lapsellenne lähete tarkempiin neurologisiin tutkimuksiin. Niissä selviäisi mitkä ongelmat tarkalleen ovat, mikä ne aiheuttaa ja miten niitä voisi helpottaa. Neuvolalääkäri voi kirjoittaa lähetteen. Kannattaa pyytää lausunto myös päiväkodista, ja liittää se lähetteeseen.
Valitettavasti "kunnon" apua ei tahdo saada ilman tutkimuksia ja diagnoosia. Perheneuvolassa ei ole tarvittavaa asiantuntemusta auttaa erityislasten perheitä, toki he voivat ohjata eteenpäin tutkimuksiin mutta siis niihin tarvitaan aina lääkärin lähete. Tietysti tuon lähetteen saa myös yksityislääkäriltä. Varaudu siihen, että tutkimuksiin pääsy voi kestää kauan.
Me olemme nyt saaneet apua perheellemme. Lapsellamme diagnosoitiin autismikirjon häiriö. Ei vaikuta älykkyyteen, ja siksipä monen onkin vaikea ymmärtää, että miksi niin fiksu lapsi käyttäytyy niin huonosti. Tutkimukset, diagnoosi ja asiantuntijat ovat auttaneet ymmärtämään lapsemme käytöstä. Olemme olleet myös sopeutumisvalmennuskurssilla ja siitä oli todella apua. Minullakin on monesti ollut tunne, että lapsi aiheuttaa pelkkiä negatiivisia tunteita! Nykyään fiilikset ovat jo positiivisemmat.
En ehdi nyt enempää kirjoittaa vaikka kerrottavaa olisi paljon.
Rohkeutta ja voimia sinulle ap!
Meillä oli kiltti rauhallinen lapsi kunnes alkoi noin 2v iässä saada rajuja raivareita. Sattumalta huomattiin että nuo raivarit tuli aina kun oli syönyt pähkinöitä (noin 2 tuntia siitä). Kun pähkinät jätettiin pois loppui järjettömän kovat raivaritkin saman tien. Kokeiltiin uudestaan pähkinöitä ja taas aivan järkyn kovia raivareita.
Sen jälkeen poika on aina välillä saanut raivareita kun on allergisoitunut jollekkin aikaisemmin sopivalle ruoka-aineelle tai on tullut vastaan uusia sopimattomia mausteita / lisäaineita tai kun on kokeiltu jotain vanhaa soipatonta uudestaan. Välillä aina aikaisemmin sopimaton ruoka-aine onkin ruvennut sopimaan. Eli sopiva ruokavalio on vaatinut melkoista salapoliisityötä. Mutta se on kannattanut aivan ehdottomasti.
Ja ennen kiviryöppyö meillä ei kaikki kiukkuamiset tai uhmat ole allergiaa vaan asia testataan moneen kertaan tarkasti. Ja vaikka kyse olisi allergisesta reaktiosta on kiellettyä lyödä muista ja hajoittaa paikkoja jne. Mutta helpottaa paljon kun ruokavalion avulla raivareita tulee vain harvoin ja minun on ainakin paljon helpompi kestää ne kun tiedän syyn miksi lapsi käyttäytyy noin kun nyt käyttäytyy. Ja tarvittaessa voin antaa antihistamiinin ja se tosiaan helpottaa lapsen oloa.
Nykyään meillä tulee tälle lapselle (nyt 8v) kurja olo ja raivoamista noin 5min- 3 tuntia sopimattoman ruuan syömisen jälkeen. Lapsi osaa nyt sanoa itse että on kurja olo mutta ei sen tarkemmin mikä vaivaa. Antihistamiini katkaisee yleensä kohtauksen noin 5-10 minuutin kuluessa anthistamiinin antamisesta. Muuten tuollainen raivari kestää meillä jopa tunteja toki välillä rauhoittuen mutta kohta uudestaan taas alkaen.
Eräs lastenlääkäri selitti että lapsi ei välttämättä muista tuollaisen allergisen kohtauksen aikana tekemisiään koska kyseessä on joku aivojen kemiallinen juttu. Mutta liittyy nimenomaan allergiseen reaktioon.
Veikkaisin että ap:n lapsella voi olla jotain muuta ongelmaa mutta onko tutkitty voisiko lapsella olla allergioita, astmaa tai refluksia jotka vaikuttaisivat tuohon käytökseen ja pahentaisivat sitä merkittävästi.
Olen törmännyt tuohon allergioiden aiheuttamaan käytöshäiriöön muidenkin allergisten lasten kanssa. Välttämättä ei ole mitään muuta oiretta tai merkkiä nähtävissä kuin tuo pahasta olosta johtuva raivoaminen ym. (meillä ei tuolle lapselle tule ruoka-aine allergioista ihottumia eikä ole mitään muutakaan tyypillistä allergia oiretta).
Jos lapsi oireilee joka päivä veikkaisin että hän saa joka päivä jotain sopimatonta syötävää. Meillä yksi pahimpia on sininen keiju margariini. Ilmeisesti E472c lisäaine ei sovi meidän pojalle. Muita selkeitä pahiksia on meillä sitrukset, pähkinät, kaneli, kardemumma, inkivääri, curry, minttu ja ksylitoli.
Jos ap:ta kiinnostaa kokeilla ruokavalion vaikutusta niin kokeile edes yksi viikonloppu niin että lapsi syö vain simppeleitä perus ruoka-aineita. Jätä lisäaineet, mausteet, margariinit ym. pois yhdeksikään viikonlopuksi. Pidä kirjaa lapsen syömisistä tarkasti (siis tyyliin ei ruisleipä vaan kaikki mitä tuoteselosteessa lukee). Ja kirjaa oireilu eli isot kiukkuamiset, raivoamiset jne. Ja mielellään tomaatti, pähkinät, sitrukset, kala ym. tyypillisimmät allergioiden aiheuttajat pois siksi viikonlopuksi myös.
Jos lapsella on anthistamiinia niin sitä kannattaa kokeilla joskus kun alkaa raivari. Loppuuko se nopeammin ja helpommin kuin tavallsiesti. Meillä anthistamiini auttaa tosi paljon kohtaukseen mutta toisaalta jos käytetään jokapäivä niin ei ole yhtä tehokasta (siitepölyallergioiden takia antihistamiini säännöllisessä käytössä osan vuotta).
Vielä parempi jos ap voisi käyttää lasta hyvällä lasten allergioihin erikoistuneella lastenlääkärillä (tietävät yleensä hyvin myös astmasta ja refluksista). Jos oikein muistan niin ainakin Kuikka niminen lääkäri ymmärtää tällaista allergiaa ja vastaanottaa jossain päin helsingin seutua yksityislääkärinä.
Tsemppiä ja jaksamista.
Päiväunet, nuo ikuinen taistelun kohde. Lapsi lopetti ne alle 2-vuotiaana, mutta päiväkodissa on vaadittu että kaikki kuuntelevat sadun ja lepäävät hetken, ennenkuin nousevat ja menevät leikkimään (jos eivät siis nuku). Mielestäni ihan oikein, lapsella riittää energiaa vaikka muille jakaa mutta lepo on tärkeää noin pienelle jo rauhoittumisenkin kannalta. No, 4-vuotispäivän tienoilla lapsi kieltäytyi menemästä lepäämään ja hänelle piti iskeä kirja käteen, jota sitten selaili aikansa tyytyväisenä. Tämä keino on käytössä edelleen, mikään muu ei saanut häntä olemaan hiljaa + rauhoittumaan sängyssään edes välttävästi.
Aikuinen: No niin, nyt onkin sitten lepohetken aika. X, tulehan--
Lapsi (X): Mutta..mutta...mutta kun minä en halua. Ei väsytä, en tahdo levolle.
Aikuinen: Kaikki kuitenkin lepäävät ja ihan kuten eilenkin, tänäänkin on lepohetki.
Lapsi: ÄH!! Miksi??
Aikuinen: Koska myös sinä tarvitset lepoa ja vaikket ehkä tunne oloasi väsyneeksi, aivot kaipaavat rauhoittumista hetkeksi.
Lapsi(kiihtyneenä, ärtyneenä): Eivät minun aivoni ainakaan. Ei, minun aivoni eivät KOSKAAN kaipaa lepoa, tippaakaan! *ääni nousee kimittäväksi*
Aikuinen: *ottaa kädestä kiinni* Tule, nyt mennään.
Lapsi: Mutta kun en tahdo, aivot eivät tahdo levätä, minun PITÄÄ tehdä jotain muuta!! *suuttuu*
Lopputulos: lapsi kiukkuaa, tiuskii jne. kovaäänisenä ja voi jopa täristä vihasta. Koska lepohetki on heti lounaan jälkeen, hänellä ei ole jäänyt mikään leikki tms. kesken, joka selittäisi käytöstä. Sama vääntö käydään niin täällä kotona kuin hoitopaikallakin, joka ikinen päivä. Kun lapsi sitten menee levolle, hän pureskelee itseään, hyräilee joskus hermostuneesti, häiritsee muiden lepäämistä ja yrittää alkaa leikkimään sängyssä.
ap
Onko makuuasento lapselle erityisen vastenmielinen vai rauhoittuminen liittyen tuohon päivälepo ongelmaan ? Onko lapsi rauhallisempi jos saa istua ? Tuli vaan mieleeni kun monet refluksia sairastavat lapset välttelevät nimenomaan makuuasentoa koska siinä hapot nousevat pahiten suuhun ? Refluksiahan on sekä sellaista jossa lapsi pulauttelee ja oksentelee että sellaista jossa ei "näy" päälleppäin mitään.
Nukkuuko lapsi hyvin ?
- 17
Käytöshäiriöitä vaikea hoitaa
Käytöshäiriöinen lapsi ohjataan usein lastenpsykiatrisen hoidon piiriin. Käytöshäiriöitä pidetään yhtenä vakavimmista lapsella esiintyvistä mielenterveyden häiriöistä. Ensinnäkin käytöshäiriöt ovat osoittautuneet vaikeahoitoisiksi. Toiseksi lasten ennuste on hoitamattomana huono; lapsena alkanut ongelmakäyttäytyminen jatkuu usein nuoruudessa ja aikuisuudessa aggressiivisena, epäsosiaalisena käytöksenä. Käytöshäiriö johtaa usein lähempänä aikuisikää mielenterveys- tai päihdeongelmiin ja rikollisuuteen. Mitä nuorempana oireilu alkaa, sitä todennäköisemmin se jää hoitamattomana pysyväksi ja johtaa epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Lisäksi on viitteitä siitä, että käytöshäiriö siirtyy usein aikuisilta lapsille. Näistä syistä ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat erityisen tärkeitä.
Eniten tutkimuksellista näyttöä lasten käytöshäiriöiden hoidossa on ryhmämuotoisella vanhempien ohjauksella. Nämä interventiot pohjaavat havaintoihin, joiden mukaan vanhemmilta saatu huomio palkitsee ja ohjaa lasta, rankaiseva, kova kuri lisää käytöshäiriöriskiä. Toisaalta aktiivinen, positiivinen kasvatustapa toimii suojaavana tekijänä jopa muita läsnä olevia riskitekijöitä (esim. huono sosioekonominen tilanne) vastaan.
Yhdysvaltalaisen Carolyn Webster-Strattonin kehittämä Ihmeelliset vuodet (The Incredible Years) –ohjelma on vanhemmuusinterventio, jolla on saatu toistuvasti hyviä tuloksia kontrolloidussa tutkimuksissa. Ohjelmassa painotetaan vanhemmuustaitoja, joiden on todettu edistävän lapsen sosiaalisia taitoja ja ongelmanratkaisukykyä sekä vähentävän käytösongelmia kotona ja koulussa.
Vanhemmuusryhmissä käsitellään esimerkiksi aiheita: miten lapsen kanssa leikitään, lapsen opettaminen oppimaan, tehokas kehuminen ja palkitseminen, tehokas rajojen asettaminen ja ”kurinpitomenetelmät”. Tukokset osoittavat, että vanhemmuusryhmistä ovat hyötyneet sekä vanhemmat että lapset. Lasten käytöshäiriöt ovat vähentyneet ratkaisevasti ja vanhemmat ovat kokeneet saaneensa tukea, ymmärrystä ja käytännön neuvoja.
Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry:n Vertti 2 -projekti tarjoaa käytöshäiriöisten lasten vanhemmille Ihmeelliset vuodet –vanhemmuusryhmiä. Yhdistyksestä on myös mahdollisuus tilata kirjaa Ihmeelliset vuodet: Ongelmanratkaisuopas 2-8 -vuotiaiden lasten vanhemmille. Lisää aiheesta www.inceredibleyears.com
http://www.otu.fi/cms/index.php?option=com_content&view=article&id=84&I…
t. nolo ap