Mua rasittaa kaverin lapsi joka "ihastunut" muhun.

Siis lapsessa itsessään ei ole vikaa, mutta se on kokoajan mun kimpussa. "kato tätä, tuu tonne" änkee syliin, tuo mulle tavaroita, pyytää piirtämään jne.



Mä jaksan sitä vähän aikaa, mutta tuntuu hullulta että kun menen kaveria moikkaamaan niin mä seurustelenkin sen lapsen kanssa. Itse välillä sanon sille lapselle että, nyt juon kahvin, meneppäs siitä. Kohta se on taas mun kimpussa.



Ehkä väärin sanoa että se lapsi rasittaa, ehkä mua rasittaa enemmän äiti joka ei tajua että ei vieraat jaksa sen lapsen kanssa kokoajan seurustella. En mä halua leikkiä kotia 5-vuotiaan kanssa kun menen heille kylään, en halua.