Muita pph:a jotka kokevat työn raskaaksi?

Muutama vuosi sitten, myös minä aloitin työt pph:jana, jotta sain pitää omat vähän pidempään kotona. Omat olivat silloin 5v,3½v ja 10kk, joten hoitolapsia oli vain yksi. Olin kunnallisena hoitajana. Itse hoidokki oli aivan ihana 1½v poika, mutta arjen raskaus yllätti. Omien kanssa ei ruoka ja uniajat olleet niin säännöllisiä, mutta nyt joutui elämään kellon kanssa. Halusin myös omia isompia kuljettaa kerhoon ja se kellotti päiviä entisestään. Varsinkin talvi aika oli ankeaa. Kaikki pukeminen monta kertaa päivässä sisään-ulos-sisään ulos. Hoitopoika oli joka päivä 8-17 hoidossa, joten kaikki ulkopuoliset kontaktit ja kylässä käynnit sai viikolla unohtaa. Jatkoin hommaa vain yhden talven (10kk) kaikenkaikkiaan ja palasin omaan työhöni päiväkotiin. Nuorin oli silloin 1v10kk ja siirtyi 4½v kanssa pph:oon, isoin aloitti eskarin. En olisi jaksanut toista talvea. Ja siihen nähden, että joka päivä olin 9t sidottu hoitolapseen, niin korvaus oli olematon. Sain 380e/kk käteen verojen jälkeen+ onneksi omista kotihoidontuen.

justeeri:

Mutta onko kukaan hoitajaksi ryhtynyt kokenut työtä raskaaksi? Miltään kantilta katsottuna?

Kyllä tämä työ on joskus raskasta ja työpäivän jälkeen tietää töitä tehneensä. Mutta tällä alalla (hoitoala) työ on raskasta, menet minne vaan.

Itselläni on 3 ja 5v:aat lapset ja kaksi vierasta hoidossa. Nyt tuntuu kuin olisin vankina omassa kodissani. Olen tottunut liikkumaan omien lasteni kanssa paljon ja nyt aikuiskontaktit jäävät todella vähäisiksi.

Voihan sitä hoitolastenkin kanssa liikkua, käydä kerhoissa ja kavereiden luona kylässäkin. Me ainakin käydään ja hoitolasten vanhemmat ovat vaan tyytyväisiä, kun tavataan toisiakin lapsia.

Myös se, että oman kodin tulee olla koko ajan edustuskunnossa olen kokenut raskaaksi. Tunnen yksityisyyden menneen, kun koko ajan omassa kodissa on vieraita.

Meillä hoitolapset eivät ole vieraita, vaan lähes " kalustoon" kuuluvia. Kyllä jos ajattelisin, että he ovat vieraita, raskastahan tämä olisikin. Mutta he ovat meillä hoidossa, eivät siis vieraita. Eiväthän lapsetkaan ole koulussa vieraita, vaan oppilaita. Ei työssä käyvä aikuinenkaan ole töissä vieras, vaan työntekijä.

On erillaista pyytää ystäviä kylään (niitä meillä on riittänyt) kuin tietää että lähes joka ikinen arkipäivä aamusta iltaan kotona on vieraita.

Meillä käy ystäviä hoitolapsista huolimatta. Ja me käymme ystäviemme luona. Hoitolapset tulevat meidän arkeemme, elämään meidän arkeamme kanssamme.

Vaikka lapsemme ovat hoidokit ottaneet hienosti vastaan ja mitään suuria mustasukkaisuus kohtauksia ei ole tullut, harmittaa heidänkin puolestaan että lelut on jaettava jatkuvasti toisen kanssa.

Kannattaa katsoa omien lasten kanssa sellaisia tavaroita, millä hoitolapset eivät saa leikkiä. Tavaroita, jotka ovat heille erityisen tärkeitä. Meillä on omille lapsille oma huone, minne hoitolapset eivät pääse ilman heidän lupaansa. Sieltä ei myöskään saa hakea mitään tavaraa ilman heidän lupaansa. Se on heidän valtakuntaansa.

Kuulostaa kaikenkaikkiaan siltä, että olet liikkeellä varsin vaikean kaavan mukaan. Teet asian vaikea. Ajattelet, että teillä on vieraita ja heitä varten pitää huushollin olla kokoajan siisti jne. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Koti, missä on lapsia, saa olla sekaisin. Tarkoitus ei ole, että hoitaja siivoaa kauhealla tohinalla aina ennen lasten hakua. Kyllä vanhemmat sen ymmärtävät, että huusholli on sekaisin. Itseasiassa minulle eräs äiti joskus sanoi, että teidän kodista näkee, että lapset saa täällä leikkiä ja olla vapaasti, kun lelut on pitkin. Se kuuluu asiaan. Ja sitten tosiaan se, että yrittää ottaa rennosti niiden lastenkin kanssa, eikä yritä liikaa. Alkuun kestää, että saa sen rutiinin pyörimään. Kannattaa panostaa lapsiin ja viettää aikaa heidän kanssaan.

Teemme töitä lasten parissa, emme heidän vanhempiensa. Miksi siivoaisimme kodin vanhempien takia?

Voi olla että otan liikaa stressiä ja asetan riman hieman liian korkealle. Tilanne on niin uusi ja en edes osannut kuvitella minkälaisia tuntemuksia itsessäni herää työn myötä.

Entä miten teillä on hoidettu ruoan valmistus? Teettekö kaiken edellisenä iltana valmiiksi vai valmistatteko lasten hoidossa ollessa? Entä tarjoatteko lapsille joskus edellisen päivän ruokaa (keittoja, marjakeittoja tms)? Siis niin että olette valmistaneet sen omalle perheelle iltaruoaksi tai niin että hoitolapset ovat jo syöneet sitä kerran.

Itse tein kaiken valmiiksi edellisenä iltana ja huolehdin että samoja ruoka-aineita(!) ei perekkäisinä päivinä valmistuksessa käytetä. Nyt olen kuitenkin muiden opastuksella höllännyt sen verran että teen ruoat pitkälti lasten hoidossa ollessa. Eivät he minua koko ajan tarvitse seuraksi, riittää että ovat valvovan silmäni alla.

Entä käytättekö autoa lasten kanssa? Meillä sopimukseen on kirjattu etten saa autoilla omalla autolla lasten kanssa, mutta aion pyytää korjausta tähän kohtaan. Olen kuullut että muutkin autoilevat kauppaan ja erilaisiin tapahtumiin omalla autolla kunhan asianmukaiset istuimet ovat kaikille kyydissä olijoille.

Meinaan myös alkaa huolehtia kodista ja sen kunnosta lasten hoidossa ollessa. Siis matot ulos perjantaina jo ennen kuin lapset lähtevät jne. Enhän toki siivoa imuroiden ja luututen heidän kanssaan mutta aloittelen jo.

Yritän selvitä tästäkin päivästä, vaikka stressiä otankin.

Osaksi perhettä... Siihen ajatteluun en ihan vielä ainakaan kykene, toivottavasti kypsyn pikku hiljaa.

Iloista päivää kaikille ja kuulen edelleen mielellään kokemuksianne!



Justeeri

justeeri:

Entä miten teillä on hoidettu ruoan valmistus?

En tee koskaan ruokaa valmiiksi edellisenä iltana. Kun työpäivä päättyy, se todella päättyy. Pph on kodinomaista hoitoa ja siihen kuuluu myös ruuan laitto. Laitan ruokaa lasten leikkiessä. Teen myös paljon uunissa haudutettavia ruokia, jotka voi jättää uuniin ulos lähtiessä. Joskus annan edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa. Mutta harvemmin meiltä jää. Olen itse jakanut päivät ruoka-aineiden mukaan, eli maanantaisin syömme aina kalaruokia, tiistaisin jauheliharuokia, keskiviikkoisin broileri/siipikarjaruokia, torstaisin kokoliharuokia ja perjantaisin makkara/nakki/kasvisruokia. Mulla on valmis 6 viikon kiertävä ruokalista, mitä noudatan aika pitkälti, mutta en sitäkään orjamaisesti.

Entä käytättekö autoa lasten kanssa? Meillä sopimukseen on kirjattu etten saa autoilla omalla autolla lasten kanssa, mutta aion pyytää korjausta tähän kohtaan.

Mulla on lupa autoilla, mutta vähän autoilemme. Vanhempien luvalla, saa autoilla hoitolastenkin kanssa, kunhan kaikki mahtuvat laillisesti autoon. Vaadi tuo korjaus kirjallisesti sopimukseen.

Meinaan myös alkaa huolehtia kodista ja sen kunnosta lasten hoidossa ollessa. Siis matot ulos perjantaina jo ennen kuin lapset lähtevät jne. Enhän toki siivoa imuroiden ja luututen heidän kanssaan mutta aloittelen jo.

Ihan hyvä päätös. Kyllä mä siivoilen perjantaisin huushollin siihen malliin, että pääsen sitten heti imuroimaan lasten lähtiessä. Samoin joka päivä siivoamme ennen iltapäivän uloslähtöä kaikki lelut lasten kanssa. Hoitolapsethan niitä levittää, miksi heidän ei tarvitsisi kerätä. Siivoan myös keittiön aina ainakin kerran päivässä lasten ollessa ja pyyhin lattian ruokapöydän alta. Päiväuniajan pyhitän itselleni. Meillä isommatkin, siis oma koululaisenikin, menee kolmeksi vartiksi huilaamaan. Nukkua ei tarvitse, kirjaa saa lukea ja lasten aluluja kuunnella. Mutta huilata pitää ja antaa toisille huilaamisrauha. Näin minäkin saan vähän hengähdystaukoa päivän keskelle.

Ja tosiaan, siihen, että kaikki asiat lähtee rullaamaan sujuvasti, menee jonkun aikaa. Alussa kaikki on uutta ja mullakin ero valtava siihen, mitä elämä oli ollut omien lasten kanssa. Ja muistan, että alkuun nimenomaan se kellottaminen oli kyllä raskasta, mutta vähitellen sekin menee rutiiniksi ja huomaa, että sehän onkin oikeastaan ihan kiva juttu.

Ja minä esim. haen oman kerholaiseni aina autolla, koska olemme juuri syöneet ja kiire on. Enkä jaksa alkaa siinä vaiheessa pukemaan kaikille viimeisen päälle paljon päälle (talvella). On helpompi ja nopeampi, että veetään vaan esim. haalar päälle ja pipo päähän ja menoksi autolla.

Itse olen myös mietinyt sitä vaihtoehtoa, että ottaisin pari hoitolasta omien kahden lisäksi. Tiedättekö suurinpiirtein miten paljon kahdesta lapsesta saa palkkaa kuukaudessa? Mietimme mieheni kanssa sitä, että jos menen toihin ja maksetaan siitä suurinpiirtein puolet (?) palkasta lastenhoitokuluihin, että jos lapset ovatkin kotona ja vaikka saisin sen puolet tai vähemmänki tällä tavalla.

Yksityisten perhepäivähoitajien yhdistysten suositushinnat löytyy mm. täältä http://ypph.lohja.fi/ eli kokoaikaisesta lapsesta se olisi 497e/kk. Tästä summasta menee sitten vielä kaikki pakolliset menot, eli YEL (eläkevakuutus) ja lasten kulut sekä verot. Käytännössä hoitajan todellinen palkka on noin 2/3 tuosta summasta ja siitä vielä verot pois. Hoitomaksu kannattaa kuitenkin laskee niin, ettei vanhemmille jäisi kovin paljoa maksettavaksi enempää kuin kunnallekaan korkeimmalla maksuluokalla. Eli käytännössä laskukaava olisi kelan tuet + mitä arvelet vanhempien olevan valmiita maksamaan = hoitomaksu. Käytännössä tämä tarkoittaa niissä kunnissa, missä kuntalisiä ei saa, sitä, ettei hoitomaksua voi pyytää ainakaan yli 3v lähellekään suositusta. Eli rahasta tätä ei kannata tehdä, mutta kyllä tällä toimeen tulee, jos toinen kuitenkin on myös töissä.

Ja saatte tietenkin myös, jos teidän perheessä on alle 3v lapsi, kelalta kotihoidontuen omista lapsistanne.

olla kotona kauemman, hoitaja on kunnallinen pph. Mietinkin vain onko tämä kuinka hyvä motivaatio olla pph, etenkin sitten kun ne omat lapset menevät kouluun. Hoitajamme lapsi on nyt eskarissa ja välillä tuntuu ettei tätä hoitajaa enää vähempää voisi kiinnostaa olla lastemme hoitaja. Tuntuu että hänelle pääasia on pitää koti siistinä ja lapset hoituvat sen siivouksen sivussa. Pääasiassa lapset, joita tällä hetkellä hoitajalla on 5, riehuvat/leikkivät keskenään kun hoitaja siivoaa taloaan. Tänä syksynä lapsemme ovat askarrelleet ehkä 1-2 krt sen pakollisen isänpäivälahjan lisäksi. Odotan pph:lta lasten kanssa seurustelua, leikkimistä, laulamista, lukemista yms. Lapsemme kyllä viihtyvät hyvin hoitajalla mutta virikkeitä saavat todella huonosti. Perushoito kyllä hoituu ja luotan hoitajaan ettei mitään ikävää satu ja lapsia kohdellaan hyvin mutta jotain silti puuttuu... Olenki ajatellut siirtää lapset ensi syksynä päiväkotiin, sillä siellä saavat kunnolla virikkeitä.

että onko teidän ainoana motiivina ryhtyä pph:ksi vain se, että oma lapsi saisi olla kotona??! Alkuperäistä kirjoittajaa harmitti se, että omat lapset joutuu jakamaan lelut hoitolasten kanssa. Tai että oma koti kärsii ja ei voi kutsua vieraita kylään. Minusta tuollaiset ajatukset kyllä osoittavat, että olet ehkä tehnyt väärän valinnan aloittaessasi pph:n hommat!! Ihmettelen myös, miten pystyt olemaan puolueeton lasten suhteen, jos voivottelet lelujen jakamisesta??! Vai meneekö se niin, että omat lapset on etusijalla ja hoitolapset tulevat vasta sen jälkeen??



Oma poikani on yksityisellä perhepäivähoitajalla ja vaihtaisin kyllä hoitopaikkaa heti, jos hoitajaa motivoisi vain se omien lasten kotonapito (eikä niinkään ilo työskennellä pienten lasten parissa). Poikani oma hoitaja on 4. lapsen äiti, joka ryhtyi perhepäivähoitajaksi syystä, että pitää pienistä lapsista ja omat olivat jo kouluikäisiä. Omia hän ei halunnut enää lisää, joten ajatteli, että olisi mukava hoitaa toisten pikkuisia. Hänen kotinsa ei tosiaankaan ole aina " edustuskunnossa" , mutta ei sillä ole väliä minulle, kun huomaan, että lastani hoidetaan hyvin. Kaikki hoitolapset ovat samanarvoisia, ei ole mitään suosimisia siksi, että osa lapsista olisi hoitajan omia. Autoa he eivät käytä (en missään nimessä antaisi hoitajalle lupaa kuljettaa lastani autolla, vaikka olisi kuinka asianmukaiset istuimet).



Nyt joku teistä saattaa vetää porot nenään suorasta kirjoituksestani. Halusin vain tuoda esiin sen toisen näkökulman eli meidän vanhempien, jotka tuomme lapsemme teille pph:lle hoitoon (ja toivomme saavamme lapsillemme sitä parasta hoitoa)

Pepper:

että onko teidän ainoana motiivina ryhtyä pph:ksi vain se, että oma lapsi saisi olla kotona??!

Huomautan, että mun motiivi ei ollut tämä. Olen lapsesta asti haaveillut tästä työstä ja kun valmistuin, olisin halunnut pph:ksi. Silloin en kuitenkaan tiennyt edes näistä yksityisistä ja kunnalta tätä työtä ei herunut. Päädyin hoitamaan vanhuksia. No, sekin oli ihan kivaa, mutta kun on omat lapset syntyivät, tajusin, että haluan olla lasten kanssa. Olin ensin omieni kanssa, kunnes nuorin täytti 3v, koska halusin " pyhittää" heille ne ensimmäiset vuodet. Tämä työ oli luonnollinen jatkumo tuolle. Omista syistäni en halua omia lapsia enää, mutta syli olisi suuri silti pienille lapsille. Ja missä muussa työttä sitä syliä pääsee täyttämään näin tehokkaasti kuin tässä??

Alkuperäistä kirjoittajaa harmitti se, että omat lapset joutuu jakamaan lelut hoitolasten kanssa. Tai että oma koti kärsii ja ei voi kutsua vieraita kylään. Minusta tuollaiset ajatukset kyllä osoittavat, että olet ehkä tehnyt väärän valinnan aloittaessasi pph:n hommat!!

Olen samaa mieltä kyllä, mutta tätä voi olla vaikea tajuta ennen aloittamista. Sitten se tulee vaan yllätyksenä eteen. Mulle näissä asioissa ei ole ollut ongelmia. Meillä ei todellakaan ole koti edustuskunnossa koskaan. Eteisen lattialla on hiekkalaatikollinen hiekkaa ja mutaa. Lelut on kaikkea muuta kuin niille kuuuluvissa paikoissaan. Mutta mun työni kaiketi onkin olla niiden lasten kanssa eikä huolehtia yksin siitä, että heidän kasvuympäristönsä olisi täydellisen puhdas ja siisti. Kukaan ei ole koskaan huomauttanut, että olisi epäsiisti koti, vaan päinvastoin. Siis että kaikesta näkee, että lapset on meillä etusijalla. Oma kotikin kärsii, mutta mitä sitten? Kärsiihän se omienkin lasten käsittelyssä. Mitä omien lastne lelujen jakamiseen tulee, sekin on ollut meillä täysin mutkatonta. Omilla lapsilla on tietyt lelut, mihin toiset ei saa koskea ja ne pysyy hoitolasten ollessa meillä myös poissa esiltä. Jos oma lapseni tuo jonkun oman henk. koht. lelun toisten eteen, hänen pitää myös antaa toisten leikkiä sillä. Aivan kuin hoitolapsen pitää tuodessaan oman lelun hoitoon. Jakamisen opettelu ei ole paha tapa. Meillä hoitolapsista on paljon iloa ja seuraa omille lapsille.

Ihmettelen myös, miten pystyt olemaan puolueeton lasten suhteen, jos voivottelet lelujen jakamisesta??! Vai meneekö se niin, että omat lapset on etusijalla ja hoitolapset tulevat vasta sen jälkeen??

Autoa he eivät käytä (en missään nimessä antaisi hoitajalle lupaa kuljettaa lastani autolla, vaikka olisi kuinka asianmukaiset istuimet).

Tämänkin ymmärrän täysin. Ja on paljon kuntia, missä pääseekin hyvin julkisilla menemään. Mutta me esim. asumme niin pienellä paikkakunnalla ja syrjässä, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä minnekään toisten hoitajien kanssa järjestettäviin juttuihin ilman autoa. Olisimme täysin suljettuja omaan taloon ja pihaan, vailla mitään kosketusta muualle maailmaan. On sekin aika julmaa niin lapsille kuin hoitajillekin. Lapsetkin nauttii siitä, kun näkevät toisia lapsia.

Nyt joku teistä saattaa vetää porot nenään suorasta kirjoituksestani. Halusin vain tuoda esiin sen toisen näkökulman eli meidän vanhempien, jotka tuomme lapsemme teille pph:lle hoitoon (ja toivomme saavamme lapsillemme sitä parasta hoitoa)

Mä en ainakaan vetänyt =) Kiva, että kuulee monta eri puolta asiasta. Keskustelua ei synny, jos kaikki ovat samaa mieltä asioista. Eihän?

En minäkään vetänyt poroja sieraimiini. Esikoisemme on ollut myös kodin ulkopuolella hoidossa ja " tiedän" mitä vaadin/odotan hoitajalta.



Niin olen voinut tehdä väärän valinnan hoitajaksi ryhtyessäni. En pidä kuitenkaan vääränä perusteena sitä, että haluan omille(kin) lapsille suoda muutaman rauhallisen hetken ennen eskareita ja kouluja. Mielestäni se jo osoittaa, että viihdyn kotona ja lasten parissa enkä välttämättä halua luoda uraa sillä alalla minne koulutukseni olen saanut. Mutta alun raskaus kyllä yllätti... Ja nimenomaan sellaisesta kulmasta ettei osannut odottaa.



Ei meilläkään koti ole viimeisen päälle. Meillä saa leikkiä mielin määrin, muovailemme, piirrämme ja olenpa jo leiponutkin muutamaan otteeseen hoitolasten kanssa. Pyykkiä pesen tässä työn ohessa, astiapesukonetta täytän ja tyhjennän, mutta kaikkiin hommiin saavat niin omat kuin vieraatkin lapset osallistua osaamisen mukaan.

Mutta koska on kyse meidän perheen kodista niin vaadin että meillä käyttäydytään meidän säännöillä. En tietenkään oleta, että ensimmäisenä päivänä hoitolapset niitä osaavat, mutta pikkuhiljaa niihin mukaudutaan. Kotona he ehkä saavat lähteä pöydästä suu ja kädet likaisina, mutta meillä pyyhitään ja tarvittaessa pestään. Meillä ei myöskään sohvalla hypitä tai heitetä purkkaa lattialle. Sellaisia muita ihmisiä huomioon ottavia ja kunnioittavia juttuja...



Omat lapsemme ovat hienosti ottaneet hoitolapset vastaan. Leluista ei ole tullut riitaa, enemmän ehkä mietin sitä juttua itse. Joulu on tulossa ja ehkä sieltä pukin kontista löytyy jotakin helposti rikki menevää. Mutta Pipatsun neuvosta laitamme nämä lelut hyllylle hoitopäivien ajaksi. Hoitajahan ei saa mistään korvausta rikki menneistä leluista. Kyllä aikuinen vielä ymmärtää ja nielee pahan mielen, mutta samaa ei voi olettaa lapselta, jonka rakkaasta lelusta on kyse. Omasta lelusta varmasti pidetään parempaa huolta kuin kaverin.Haluan myös, että lelut kerätään suht' koht paikoilleen kun leikit loppuu. Ainahan joku palikka eksyy väärään koriin, mutta kunhan pääpiirteittäin löytyvät kun seuraavan kerran niitä tarvitaan. Omani olen opettanut tähän ja ohjaan myös hoitolapsia tälle tavalle.



Tuosta autoilusta... Joku vanhempi kieltää hoitajalta autoilun lasten kanssa. Mutta sallii ehkä liikkumisen julkisissa kulkuneuvoissa, joissa ei ole minkäänlaisia istuimia tai turvavöitä lapsille. Tiedän, että kaupunkimme päiväkodeista tehdään useamman kerran vuodessa matkoja lähikaupunkeihin linja-autoilla.

Hoitajana itsekin haluaisin tarjota lapsille vaihtelua ja siinähän sitä saisin itsekin. Olen käynyt paljon omien lasteni kanssa erilaisissa tapahtumissa päiväs aikaan ja tiedän pienten ihmisten nauttivan niistä. Mutta ilman autoa on vaikea lähteä, kun julkisilla kulkuneuvoilla ei perille aina pääse. Ja kerhoilutkin olisi helpompi hoitaa huonon ilman sattuessa. Pakko on kerholainen hakea satoi tai paistoi. Ei ole lapsillekaan herkkua kaatosateessa kävellä. Ja kun näitä omia lapsia on, käydään hammaslääkärissä yms:ssa. Koska olen yksityinen pph ei minulla ole automaattisesti varahoitajaa. On varsin ikävää hoitolasten vanhempienkin kannalta, jos aina otan muutaman tunnin vapaata päivällä, että pääsen omieni kanssa asiat hoitamaan.

Vaihtoehtona on tietysti sulkeutua omalle pihalle, mutta se ei palvele enää ketään. Ja en minä niitä vieraita sure, lähinnä vain kauhistelen tätä työn yksinäisyyttä. Lapset ovat tietenkin seurana, mutta eivät he aikuista seuraa korvaa. Kahvittelut kyllä ehdin tehdä työajan ulkopuolellakin.



Mielestäni olen kyennyt kohtelemaan omia ja vieraita saman vertaisina. Välillä ehkä tuntuu, että omilta jopa vaatii enemmän kuin vierailta.



Kuten jo aiemmin mainitsin niin kaikkea ei osannut ajatella ennen kuin hommaan ryhtyi. Ihan varmasti hoitajalle alku on yhtä hankalaa kuin hoitolapsillekin.

Iloa ja valoa niin hoitajille kuin vanhemmillekin!

justeeri:

Niin olen voinut tehdä väärän valinnan hoitajaksi ryhtyessäni. En pidä kuitenkaan vääränä perusteena sitä, että haluan omille(kin) lapsille suoda muutaman rauhallisen hetken ennen eskareita ja kouluja. Mielestäni se jo osoittaa, että viihdyn kotona ja lasten parissa enkä välttämättä halua luoda uraa sillä alalla minne koulutukseni olen saanut. Mutta alun raskaus kyllä yllätti... Ja nimenomaan sellaisesta kulmasta ettei osannut odottaa.

Kiitos selvennyksestä =) Ymmärrän kyllä tämän. Mutta äkkiseltään kun sanoo, että omien lasten takia aloitti, se kuulostaa aika väärältä syyltä. Siitä syystä, että tämä on työ, missä ei voi ainoastaan panostaa niihin omiin lapsiin vaan pitää panostaa myös hoitolapsiin. Mutta toki minullakin on osa syy se, että haluan olla omien lasteni kanssa kotona. Sen ohella, että olen tästä haaveillut. Omat lapset kun on pieniä, on jotenkin luonnollinen hetki aloittaa tämä työ. Omana aikomuksenani on jatkaa sittenkin, kun he molemmat ovat jo koulussa.

Mutta koska on kyse meidän perheen kodista niin vaadin että meillä käyttäydytään meidän säännöillä.

Tottakai. Tämä on aivan selvä juttu. Perhepäivähoitokoti on toisen oma koti ja siellä ollaan sen kodin säännöillä. Ja kun lapsia on monta, on pakkokin olla tietyt säännöt ja rajat. Samoja sääntöjä meiltäkin löytyy, sohvalla ei pompita, ruokapöydästä lähtiessä pyyhitään suu ja kädet sekä yleensäkin istutaan rauhallisesti eikä leikitä ruualla jne. Ja tämä kuuluu päivähoidon siisteyskasvatukseenkin.

Haluan myös, että lelut kerätään suht' koht paikoilleen kun leikit loppuu.

Tämäkin on ihan hyvä juttu. Kyllä lapsen pitää oppia keräämään omat jälkensä. Kun hän pienestä pitäen on siivonnut isompien kanssa leluja, se sujuukin tosi hyvin. Tästä syystä meillä on osa leluista niin sanotusti valvonnan alla, jolloin pitää tulla kysymään lupa niiden ottamiseen. Ja lupa tulee, jos edelliset on siivottu pois. Kaikkia leluja ei kerralla revitä alas. Nykyajan lapset jostain kumman syystä kiskoo helposti kaikki mahdolliset tavarat levälleen, mutta sitten ei leikitäkään millään. Se, että pitää siivota edelliset pois, opettaa lapsille vähitellen, ettei kannata kiskoakaan niitä alas, jos ei ole aikomusta leikkiä. Ja yhdessä vielä viimeiseksi siivotaan kaikki tavarata paikoilleen, hoitajan johdolla ja avustuksella. Väärin sekin on, että hoitaja ja hänen lapsensa illalla väsyneenä siivoaa jäljet, joita on ollut tekemässä moni muukin.

Autoilusta kirjoitinkin jo aiemmin ja olen justeerin kanssa samaa mieltä. Kaikilla ei ole niin hyviä julkisia kuluyhteyksiä, kuin esim. päkaupunkiseudulla. Jos meillä olisi, mieluummin kulkisinkin julkisilla. Mutta tämä on kuitenkin asia, mihin pitää olla lupa, ja mielellään kirjallinen (eli sopimuksessa sovittu), vanhemmilta.

Ja kun näitä omia lapsia on, käydään hammaslääkärissä yms:ssa.

Tämä on muuten asia, mitä harva vanhempi tulee ajatelleeksi. Me tosiaan hoidamme asiamme, lääkärissä käynnit, neuvolat, hammaslääkärit, kela reissut ym. yhdessä kaikkien lasten kanssa. Aina se ei ole herkkua sekään. Ja oman auton käyttä helpottaa huomattavasti asiassa.

Lapset ovat tietenkin seurana, mutta eivät he aikuista seuraa korvaa. Kahvittelut kyllä ehdin tehdä työajan ulkopuolellakin.

Yksi vaihtoehto on kutsua vaikka joku toinen pph kylään päiväksi. Näin saisit itse seuraa ja lapsetkin.

Mielestäni olen kyennyt kohtelemaan omia ja vieraita saman vertaisina. Välillä ehkä tuntuu, että omilta jopa vaatii enemmän kuin vierailta.

Kyllä tosiasia on niin, että usein hoitaa niitä vieraita jopa paremmin, kuin omiaan. Koska heidän hoidostaan on vastuussa heidän vanhemmilleen. Omieni hoidosta olen vastuussa vain itselleni. Omilta on myös helppo vaatia enemmän, koska he ovat omassa kodissaan ja tuntevat tavat ja säännöt. Ovat ikäänkuin esimerkkeinä hoitolapsille.

Kuten jo aiemmin mainitsin niin kaikkea ei osannut ajatella ennen kuin hommaan ryhtyi. Ihan varmasti hoitajalle alku on yhtä hankalaa kuin hoitolapsillekin.

Iloa ja valoa niin hoitajille kuin vanhemmillekin!

Ei, sitä ei todellakaan pysty arvaamaan, mitä se sitten oikeasti on. Raskasta se alku oli minullekin, ennenkuin pääsi rutiiniin käsiksi ja sai sen rutiinin muovattua. Mutta itseäni auttoi se ajatus, että hoitolapset tulevat meille meidän arkeemme. Silloin ei tarvitse liiaksi pingottaa ja yritää olla jotain ylihoitajaa lapsille. Pph on kodinomaista hoitoa ja harvassa kodissa äiti on joka sekuntti lapsen kanssa. Kyllä siihen kuuluu ruuan laitto, tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen, pyykkien pesu jne.

Omalla kohdalla on meneillään tällainen asia että kunnasta soitettiin ja kysyttiin ryhtyisinkö pph:ksi ja pakkohan se olisi koska muuten pamahtaa 2kk karenssia. Itselläni 3 lasta -98 koululainen, -01 puolipäiväläinen 3/krt/vko päiväkodissa ja kupopus 2/05. Meinasi että voisin ottaa 3 lasta ja katsottaisi tuo omani joka käy päiväkodissa niin " läpi sormien" eli ei laskettaisi häntä mukaan. En ole ollenkaan motivoitunut vaan ahdistuin koko asiasta ja pähkäilen kuinka hoitaisin omienn pienokaisteni lisäksi muutaman muun syötettävän/puettavan ja vaippaikäisen=((

Ilmoittauduin työkkäriin viikko sitten eli en kerennyt edes töitä ruveta etsimään kun jo soitto tuli. Rahallisestikin saisin vähemmän kuin nyt ollessani kotona omieni kanssa, enkä tiedä miten tullaan sillä rahalla pärjäämään. En ole ollut edes lasten parissa töissä, jos ei lueta omia lapsia mukaan. Olen työskennellyt vuosia vanhusten kanssa.

Saa nähdä mitä maanantai tuo tullessaan kun tämä soittaja täti tulee käymään.

Ei kannata suostua karenssin uhasta perhepäivähoitajaksi. Se ei todellakaan ole ala, jolle aletaan pakon edessä. On aika erikoista että sellaiseen yritetään väkisin taivutella.

Ymmärrän pelkosi hyvin. Enkä ole koskaan kuulut, että tähän työhön pakotetaan. Onko sinulla koulutus alalle? Hoitotyötä olet kuitenkin tehnyt. Ensimmäisen 3kk aikana ei ole pakko ottaa vastaan muun, kuin oman alan työtä. Jos olet esim. lähihoitaja ja suuntautunut johonkin muuhun, kuin lapsi- ja nuorisotyöhön, on sinulla oikeus kieltäytyä tästä pph:n työstä ilman karenssia. Pitäisi ainakin olla. Toinen seikka on se, että LAIN mukaan se sinun päiväkotilainen vie yhden paikan. Vetoa LAKIIN ja sano suoraan, ettet ala rikkomaan lakia ja että tarvittaessa voit ilmoittaa asian vaikka eteenpäin. Lain mukaan hoidossa saa olla 4 alle kouluikäistä omat alle kouluikäiset mukaan lukien, oli ne sitten kokoaikaisia tai osa-aikaisia. Lisäksi voi olla yksi eskarilainen tai koululainen. Lain mukaan sinulle mahtuisi siis 2 lasta.

Olen aloittanut kunnallisena perhepäivähoitajana elokuussa 2005 eikä minulla ole omia lapsia. Minulle työ ei ole tuonut raskaita päiviä... Olen ollut paljon lasten kanssa työelämässä ja äitini on ollut pph sekä valmistuttuani alan ammattiin olin pph:ssa harjoittelijana.

Mikään siis ei ole tullut yllätyksenä, olen ollut aivan tietoinen työstä mitä se on jo ennenkuin työhön lahdin. Enkä yhtään kadu...en edes harkitse lopettamista.



Toki joku ajattelee varmaan tässä vaiheessa että hyvähän minun on sanoa kun minulla ei ole omia lapsia ja voin illat viettää rauhassa...nooh, jokaisella tietysti siitäkin omia kokemuksia, mutta minä kaipaan iltaisinkin sitä touhua ja taapertamista, elämän ihmettelyä. On välillä todella tylsää iltaisin kun työpäivä päättyy.



Tämä on minulle todellakin kutsumustyö... Rakastan olla kotona ja hassutella lasten kanssa. Jokaiselle on se oma työ josta pitää...





Mutta edelliseen viestiin jossa pakotetaan pph:ksi... älä suostu mistään hinnasta jos vähänkin tuntuu että tämä ala ei ole sun. Ei kukaan halua väkipakolla tehdä työtä jossa ei tunne itseään varmaksi.

" että onko teidän ainoana motiivina ryhtyä pph:ksi vain se, että oma lapsi saisi olla kotona??! "



Kyllä. Ja voin kehumatta sanoa, että olen erittäin pidetty ja suosittu hoitotäti. Pidän lapsista ja rakastan elää heidän kanssaan ja ihastella heidän kasvuaan, mutta ainoa syy miksi minä olen nyt pph, on ettei minun tarvitse laittaa omia lapsiani hoitoon. Ilman omia lapsiani (5) olisin uraputkessa sinkoava erikoissairaanhoitaja. Ei tätä hommaa voi rahastakaan tehdä.





" Autoa he eivät käytä (en missään nimessä antaisi hoitajalle lupaa kuljettaa lastani autolla, vaikka olisi kuinka asianmukaiset istuimet). "



Niin miksi?

" Mutta äkkiseltään kun sanoo, että omien lasten takia aloitti, se kuulostaa aika väärältä syyltä. Siitä syystä, että tämä on työ, missä ei voi ainoastaan panostaa niihin omiin lapsiin vaan pitää panostaa myös hoitolapsiin."



Jos tässä lausunnossa ei olisi tuota sanaa " ainoastaan" ihmettelisin tätä vielä enemmän. Mutta edelleen haluaisin, että joku kertoisi minulle minun ymmärrykseeni sopivasti, miksi tämä aloittamisen syy (omien lasten kotihoito) on niin väärin?

Niin, siis korostan sitä sanaa " ainoastaan" . Eli jos ei ole mitään muuta syytä aloittaa, kuin se, että omat saavat olla kotona, niin musta se ei pidemmän päälle ole välttämättä hyvä asia.



Se voi ja onkin usein YKSI SYISTÄ, niin minullakin. Luonnollisesti lapsista tykkäävänä. Ajattelen myös, että lasten paras paikka on koti niin pitkään, kuin se mahdollista. Siksi haluan itse tehdä elämässäni sellaisia valintoja, että omilleni se olisi mahdollista. Samalla haluan tarjota mahdollisuuden kodinomaiseen hoitoon myös muutamalle toiselle lapselle. Koska hekin ansaitsevat mielestäni sen. Ja silloin, kun perheessä on tilanne, että molemmat vanhemmat ovat töissä, haluan tarjota lapselle sen turvallisen ja hyvän, kodinomaisen paikan. Nautin myös olla lasten parissa. Heidän kanssaan on hyvä olla ja saan aina suoraa palautetta niin hyvästä kuin pahasta. Mutta olisin aloittanut tämän työn myös ilman omia lapsiani jossain vaiheessa.

" Samalla haluan tarjota mahdollisuuden kodinomaiseen hoitoon myös muutamalle toiselle lapselle. Koska hekin ansaitsevat mielestäni sen. "



Näillä linjoilla olen itsekin tässä asiassa. Ja se kodinomaisuus; turvallisuus ja perushuolenpito ei valitettavasti kaikille lapsille ole niin itsestään selvää.