ei vaan tärppää

Huomenta, luin tuissa tarinasi ja meillä on mieheni kanssa aivan samanlainen tilanne, takana 9kk ja ei vaan tärppää. Alavatsakipuja ja haamutunteita raskauden suhteen vähän väliä, omaisuus tuhlattu raskaustesteihin, nyt viimeksi menkatkin tulivat 2 viikon välein. Päätimme mennä ihan yksityiselle klinikalle ketkä ovat erikoistuneet lapsettomuuteen ja hoitoihin, kävimme siellä noin viikko sitten parisen tuntia juttelemassa, joka oli todella piristävää. Lääkäri otti itseltäni myös papan, ja ultrasi munasarjat koska epäili kystiä. Niitä nyt ei kuitenkaan ollut, vaan itselläni ei ovulaatioita tapahdu läheskään joka kuukausi, elikkä munasarjoja oli liikaakin sen takia koska ei irtoa. Melkein varma tapaus että sen takia ei tärppää. Lääkäri määräsi clomifen kuurin joka aloitetaan menkkojen 3. päivä ja syödään 5 päivää siitä eteenpäin, lääkkeen pitäisi auttaa ovulaatioon ja nyt kunhan pääsen kuurin aloittamaan niin sen jälkeen tehdään uusi ultra jossa seurataan milloinka ovis tapahtuu ja milloin on H hetki. Myös otetaan kilpirauhas kokeita ja mieheltä siemenneste näyte, vaikka lääkäri sanoikin että tuskin miehelläni on heikko laatuisia kun kuitenkin hänellä on jo tyttö entisestä elämästä. Käykää ihmeessä yksityisellä tälläisellä klinikalla, mm: in-tiimi. Saa mielenrauhan ja he myöskin ottavat tälläiset tapaukset kokonaisuutena huomioon ja jo ensikäynnillä tehdään kokeita. Meillä ainakin auttoi mielialaan kummasti ja kun sai jonkinlaista varmuutta ja skarppausta :) Eikä laskukaan ollut läheskään niin kallis mitä pelkäsin, 100 e käynti. Suosittelen lämpimästi

Ihana kuulla että en ole pulmassa yksin! Viestistä ei selvinnyt sinun ja miehesi ikää, ollaankohan me siinäkin samoilla viivoilla? Soittelin tosiaan neuvolaan ja laittoivat mulle sinne ajan, joten sen nyt ainakin käyn hoitamassa pois alta ja varmaan sielläkin selviää sitten jatkoa. Meillä myös se, että miehellä on parin vuoden ikäinen lapsi, että tuskin se vika ainakaan miehessä on ihan ensimmäisenä.. Sen takia huolestuttaa. Kiva myöskin kuulla kokoajan "noh, millonkas teille tulee pieni?" - tms inhottavaa. Olis kiva kuulla, onko meitä vielä muita tällä foorumilla samassa tilanteessa. :)

ollaan mekin. Ainoana erona se, että ollaan hieman nuorempia kuin te. Minä 20 ja mies 23. Ollaan yritetty 11 kuukautta, eikä ole tärpännyt kertaakaan. Itse jo neuvolantädin kanssa asiasta puhuin ja hän otti minulta papan ja laittoi lähetteen verikokeisiin. Kaikki kuitekin oli ok ja sieltä ei vikaa löytynyt. Nyt pitäisi vielä kuukausi odotella ennenkuin pääsee jatkotutkimuksiin, koska täytyy olla vuosi täynnä yritystä.



Pelottaa kovasti, että jäämme lapsettomiksi tai saamme yrittää tyyliin 10-vuotta ennenkuin tärppää. Minulla on suvussa jonkinverran lapsettomuutta/lapsensaanti vaikeuksia, joten voi olla sieltä periytynyt minullekkin. :(



Milloin on meidän vuoro? Kaikki tuntuvat olevan raskaana..

Suurin piirtein taidamme olla samaa ikä luokkaa, itse olen 24 ja mieheni on 28.



Joko olette käyneet neuvolassa? Joo onhan se harmittavaa kuulla aina kyselyjä perheenlisäyksestä, mutta se on normaalia, valitettavasti :/ mutta kyllä kaikki varmasti järjestyy. Meillä tilanne hieman toinen mieheni suvun puolelta kun menin möläyttämään että kävimme klinikalla niin siitä hieman tuli ihmetystä että kyllähän niitä lapsia tulee ilman kemiallisia yrityksiäksin jos on tullakseen mutta eihän se aina niin mene :( itse kun aika topakka olen ja muutenkin arka aihe saada negatiivisia arvosteluja asiasta niin kyllä meni ainakin perille :) nyt itselläni on 3 päivää menkat myöhässä ja taas on toiveet aika korkealla :) olisikin ihanaa jos ei tarvitsisi hormooneja alkaakkaan syömään...



pidähän ajantasalla mitenkä teidän käy :)



ONNEA ja rautaisia hermoja molemmille :)

Me saatiin asia nyt alulle. Eilen oli neuvolaan aika, ja siellä sitten sain kuulla eri vaihtoehdoista ja siitä mitä tuleman pitää. Nyt ensimmäisenä kaksiin verikokeisiin, lääkärille, ja myös mieheltä otetaan spermanäyte. Itse lähdin tähän operaatioon sillä asenteella, että tulee jos tulee. Nyt on vaan kohta vuosi yritystä takana, niin suurimpana huolena on että jos jokin onkin pielessä, ja siksi ei pienokaista kuulu. Neuvolassa kehotettiin kuitenkin etenemään rauhassa, tutkimuksiin pääseminen vie n. puoli vuotta. Luottavaisin mielin silti, kun olen tässä itseäni "tutkiskellut" ja kuunnellut. Testien mukaan ovulaatio tapahtuu joka kuukausi, ja voisin veikata kauheasta kivusta n. viikko ovulaation jälkeen, että jonkinlainen kiinnittymisyrityskin tapahtuisi.. Varmaksi en sano, mutta näin luulisin. Kuukautiset mulla on säännölliset, joskin runsaat. Mä itse en vielä oo raaskinut puhua tästä kenellekkään muulle paitsi lähimmälle kaverilleni, jonka kanssa olen viettänyt koko elämäni perhepäivähoidosta asti. helpompi kuitenkin jollekkin puhua ettei tarvitse itse mietiskellä. Neuvolantäti rohkaisi, että monesti ennen hoitoihin pääsyä nainen ehtiikin raskautua, nyt vaan sitten odotellaan ja ajoitetaan ähkimiset okeille päiville! :) Kertokaahan tekin, jos tilanteessanne tapahtuu muutoksia :)

Meillä yritystä vasta 4kk mut turhauttaa kyllä. Melkein ihan masentaa kun nyt kuukauden sisään kolme kaveria ovat ilmoittaneet odottavansa. Huoh.



Hei sinä ptr- oletko Kajaanista kun puhuit käyväsi Kaksilla?

jos tarkoitat tota "kaksiin verikokeisiin", tarkoittaa sitä, että käyn kaksi kertaa verikokeissa. Enkä ole Kajaanista :DD Ilmeisesti siellä on joku sen niminen paikka tai joku?

:'D hyvä minä! Täällä kajaanissa tosiaan on tuo keskussairaala Kaks -niminen :D



Oliko verikokeissa sit mitään erikoista?

.. menen kaks kertaa verikokeisiin, nyt vasta ensimmäiset käyty ja tulokset tulevat sitten aikanaan :)

eletään taas kuukauden inhottavimpia aikoja. kp 28/28 ja toivo siitä, että edistystä olis tapahtunu, voi musertua minä hetkenä hyvänsä :(

turhaa odoteltiin taas, ja elettiin toivossa. miten tässä nyt voi olla kauheen "normaali" ja yrittää vaan, ilman stressiä ja muuta? miten voi olla iloinen siitä, kun näkee pieniä vauvoja, vauvamasuja? miten voi luottaa tässä vaiheessa siihen, että kyllä mä vielä joskus.. oonko mä nyt ainut kellä alkaa pikkuhiljaa mielenterveys heilahdella laidalta toiselle? :D tulee vaan lähinnä semmonen tunne, että miks mä laitan rahojani kaikenmaailman hömpötyksiin, kun ne ei tuota tulosta. vajaan vuoden jaksoin innostua ja elää suht rauhakseen, mutta nyt mä mietin että miks ihmeessä mä jatkan näin, "kun kuitenkaan ei mitään tapahdu". voin väittää, että mahdollisiin hoitoihin joutuminen tulee olemaan todella kova paikka, jos/KUN nyt käytävistä testeistä ei mitään syytä löydy..

Tänään käytiin neuvolassa kuulemassa labran tulokset. Kaikki oleellinen oli normaalisti, yksi arvo heitti hiukan ja näillänäkymin selvitään vaan yhdellä ylimääräisellä kontrollikäynnillä. Samalla katsottiin, että kaikki sisuskalut näyttää normaalilta ja niin näyttikin. Nyt vaan odotellaan huhtikuun puoleen väliin, että saadaan miehen tutkinta alulle :) Todella ihana uutinen oli, että kaikki tähän mennessä on ainakin minun osaltani kunnossa! Miten teillä muilla hommat etenee? :)

Me saatiin lähette lapsettomuuspoliklinikalle ja nopeastihhan nuo sieltä vastasivatkin. Viikko lähetteen laittamisesta ja tuli kirje, että voin varailla aikaa tutkimuksiin. Toivottavasti noita aikoja olisi pian, niin saisi homman aluilleen. Ensin molemmilta hiv, hepatiitti ja klamydia testit ja sen jälkeen spermatutkimus ja "pariskuntakäynti", jossa määritellään hoitotarve.



Vaikka kokoajan olen odottanut tuonne poliklinikalle pääsyä niin nyt rupesi hirveästi jännittämään, enkä ole uskaltanut edes aikaa vielä varata. No jospa sitä maanantaina saisi hoidettua senkin homman.



Toivottavasti jo ensimmäisellä käynnillä tekisivät jotain tutkimuksia, kun poliklinikkamaksu on melkein 60e yhteensä.



Toiveet on vielä korkeella, että ois luonnollisesti tärpännyt mutta tuskinpa :(

me käytiin miehen kanssa yhteiskäynnillä ihan neuvolassa pari viikkoa sitten. mulle tehtiin gynekologinen tutkimus ja todettiin ultralla muutenkin, että kaikki on mun osalta kunnossa. voi olla pientä stressiä ainoana vaihtoehtona joka vaikeuttaa raskautumista (isä kuoli hiljattain), tai sitten miehen sperma on huonolaatuista ja sen vuoksi ei tärppää. aiemmin kävin eri neuvolatädillä, ja hän antoi vinkin, että 3-4krt/vko yhdyntöjä ovulaatioviikolla. nyt tämä viimeisin sanoi, että kyseisenen vinkki on tuulesta temmattu ja yhdyntöjä "niin usein kuin jaksaa ja mahdollista" no arvatkaapa onko tässä sitten ähkitty?! =D sama mietityttää, että mitä sitten jos ei näinkään tärppää? me ollaan toistaiseksi ihan kunnallisella puolella ratkomassa tätä juttua, ja 19. pvä olisi aika tampereelle sperma-analyysiin. sen jälkeen päästään varsinaiseen hoitojonoon, kun tulee vuosi yritystä täyteen (huhtikuun jälkeen).

Harmi kun meilläpäin ei neuvolassa voi tehdä oikein mitään tutkimuksia. Sisätutkimuksen ja kohduntunnustelun sekä verikokeet saatiin tehtyä tossa paikallisessa neuvolassa. Seuraavaks niihin hiv ja hepatiittikokeisiin ja vasta tulosten saapuessa spermatutkimus ja muut tutkimukset. Toivottavasti noissa labrakokeitten tuloksissa ei mene kauan, kun kohta jo kesä lähestyy ja lapsettomuuspoli silloin kokonaan kiinni. Vaikka toisaalta eihän tässä mikään kiire ole, pääasia että on saatu aluilleen tää projekti.



Mekin ollaan kunnallisella puolella. Siellä kuitenkin huomattavasti edullisempaa. Ja meitä lähin yksituinen lapsettomuushoitoja tekevä sairaala on 200 kilometrin päässä.



Jännää miten eri paikkakunnilla tehdään eri järjestyksessä noita tutkimuksia. Kun täällä ei missään nimessä tehdä sperma-analyysiä ennenkuin nuo hiv ja hepatiittikokeet on tehty.

anteeks, jos on arka kysymys, mutta määrättiinkö teidät ns. ilman syytä hiv ym. testeihin? meillä ainakin neuvolassa molemmilta kysyttiin, onko aihetta tehdä ko. testit ja kun ei ole, niin ei meitä niihin kukaan määrännyt, hypättiin siis sen aiheen ylitse. myöskin neuvolasta annettiin sen verran aika-arviota, että saattaapi hyvinkin mennä lapsettomuushoitojen aloitus syksylle. sinänsä hyvään aikaan ilmoitin huolestani, että nyt on ehditty tässä vuoden yritysaikaa odotellessa käymään läpi kaikki alkujutskat! :)

Ilmeisesti on pakollisia täälläpäin nuo hiv- hepatiitti ja klamydia testit. Asiasta ei kyselleet mitään vaan suoraan tuli kirje, että varaa aika noihin testeihin ja vasta sen jälkeen pääsette jatkotutkimuksiin. Ainakin klamydiasta sanoin neuvolassa, että tuskinpa miehellä on kun minun näyte oli negatiivinen, mutta neuvolantäti sanoi, että testi on pakollinen. Tosiaan aika erilaiset käytännöt täällä. Neuvolassa, eivät edes muista testeistä puhuneet vaan lapsettomuuspolilta sitten tuli tuo kirje jatkoa varten.



Tänään olisin varannut aikoja tonne lapsettomuuspolille, mutta kun lopulta pääsin läpi niin sanoivat, että koneet ovat niin jumissa etteivät voi varata aikoja. Eli huomenna sama soittorumba edessä. :D

Noh, eihän se ähkiminenkään auttanut yhtään sen kummemmin, menkat tuli ja tulivatpa vähän ajoissakin. Eilen käytiin Tampereella miehen kanssa siemennesteanalyysissä, nyt vaan odotellaan tuloksia se 2-3 viikkoa. Osaisko joku sanoa tässä vaiheessa, että mitä vaihtoehtoja käydään läpi sen jälkeen jos/kun kaikki on miehenkin osalta kunnossa? Painokin on alkanut putoamaan, kun tuli kevät ja se mahdollisti työmatkapyöräilyn :) Tosin lääkärin mielestä se ei nyt ole ollut se ratkaisevin tekijä tässä, mutta sanoi myös että jos muutaman kilon saisi pois, niin se saattaisi vaikuttaa kyllä parempaan suuntaan ja tarkalleen 4kg ollaan kevyempiä ja kevyempään suuntaan mennään. Jos täällä on joku ns. askeleen edempänä kuin me, ottaisin mielelläni vastaan tietoa tulevasta :) Tsemppiä kaikille!

Ajattelin vastata kun kyselit et onko juku askeleen edempänä kun te. Meillä kans aikanaan aloitettiin yksityisellä lapsettomuus hoidot. Ensik tehtiin testit molemmille sperma analyysissä ei mennyt kun muutama päivä et saatiin vastukset. Mieheni osalta kaikki oli kunnossa. Sitten söin muutaman kuukauden clomeja. Niillä kasvatetaan follikkeleita ja ultraillaan joka kierrossa ainakin kerran. Clomeista siirryttiin menopurin pistoksiin ja pregnylin irroitus piikkeihin ja loppu kiertoon saimme lugeja. Kun niilläkään ei tuloksia tullut tehtiin minulle munasarjojen aukiolo tutkimukset. Se kannattaa alussa jo pyytää niin tuleepahan ainakin ne huuhdeltua samalla jos niissä jotkin tukoksia on niin silloin ei voi jäädä raskaaksi. Eikä se tutkimus maksa paljon yksityisellä alle 200. Mulla oli molemmat putket auki ,mutta kohdusta löytyi ashermanin syndrooma Nyt on kohdusta leikelty kiinnikkeet pois ja taas kerran mennään menopurilla ja pregnylillä puregoniin emme voi siirtyä kun sain hyperin jo isommasta menopurin annostuksesta niin pienillä annostuksilla mennään ja ihmettä toivotaan. Yritystä tässä o takana jo reilut 6 vuotta, mut toivossa o hyvä elää. Julkisella asiat toimivat ainakin täälläpäin suomea aika hitaasti niin siksi me käymme yksityisellä. Ensiksi siis tutkimukset molemmille sit melkeinpä clomeilla aloitellaan sitten menopur+ keltarauhashormoni ja inseminaatio ja sen jälkeen jos kohdussa hyvät oltavat niin keinohedelmöitystä tarjoavat. Multa kun puuttuu se kohdun limakalvo melkein kokonaan aikanaan saiastetun syövän takia kaavittu melkeinpä kokonaan pois niin siksi ei meillä koeputki vauvoja edes yritetä. Vaan odotellaan et kasvaako se limis sinne takaisin vaiko ei. Tää ei vaan aina tunnu olevan kovinkaan reilua et miks just meille se lapsettomuuden syy mihin ei ole hoitokeinoa :/ Ei muuta kun plussa tuulia kaikille ja onnea koitokseen. Niitä clomeja voi itsekin pyytää jos eivät muista ekalla kerralla tarjota :)

Tässä ollaan taas. Kysymyksiä vailla.. Miehen testitulokset tuli, kaikki on kunnossa! Mitäs me sitten seuraavaks? Enää ei voi arvailla sitäkään, että josko miehessä olis jotain häikkää. Huomenna pitää soitella lääkärille aikaa, jotta kertoilis mitä seuraavaksi. Piti mainita, että viimekerralla kun käytiin ja tehtiin se tutkimus (ultralla?), niin sanottiin että mulla ei toinen munasarja/rakkula/johdin/mikälie - ei näkynyt ja näin ollen lääkäri ei sitä päässyt tarkastamaan.. Onko se ihan normaalia, ettei se aina näy vai olisko siihen pitänyt kiinnittää huomiota? Joka osaa vastata, voisko kertoa että mitä tässä vaiheessa tuleman pitää?