Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko mitään synnytysterapiaa missä saisi purkaa tuskaansa?

Vierailija
23.01.2012 |

Kun synnytyksestä jäi traumat jotka vaivaa niin etten viitsi omasta synnytyksestäni puhua jos aiheesta keskustellaan. Harva tietää että olin kuolla synnytykseen ja sain nähdä sairaan lapsenikin vasta 2 päivää synnytyksestä. ne jotka tietävät eivät uskalla sanoa mitään koska pelkäävät että alan itkemään tai muuta. Enkä minä viitsi puhua kun tuntuu että muiden "kamalat" synnytykset sitten eivät tunnu miltään jos kerron. Missä voisin puhua synnytyksestäni, siitä kun on jo aikaa yli vuosi ja vieläkin vähän vaivaa.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
23.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

On hyvä, että lähdet hakemaan apua asiaan! Kaikkea hyvää sinulle!



T: sh

Vierailija
2/3 |
23.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit ottaa asian puheeksi neuvolassa, mutta voit myös soittaa synnytyssairaalaan ja kysyä, voisitko jutella kätilön kanssa synnytyksestäsi. Jo pelkästään se, että saa erilaisia synnytyksiä ja kaikenlaisia tilanteita nähneen ihmisen kanssa jutella ilman pelkoa siitä, että toinen menee lukkoon tai vain päivittelee, voi auttaa sinua eteenpäin. Kätilöt näkevät ja kuulevat työssään kaikenlaista, myös kuolleita lapsia ja käsiin kuolevia äitejä. Jokainen synnytys on omanlaisensa, ja jokaisella synnyttäjällä on oikeus saada apua, jos kokemuksesta jäi kauhuja. Hurjankin tilanteen kanssa voi päästä sinuiksi, eikä tarvitse enää miettiä oman kokemuksen puheeksi ottamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
23.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa puhua kunnolla jonkun kanssa. Itse olisin varmaan vieläkin hajalla, ellen olisi saanut miehelleni puhua siitä niin paljon. Hän onneksi tiesi mitä olin kokenut kun oli ollut mukana ja hän sanoi, että älä pelkää toistavasi, tai mieti mitään sellaista vaan anna tulla se ulos niin monta kertaa kuin haluat.



Kävimme sitä läpi varmaan 25 kertaa ekan vuoden aikana. Mies kuunteli ja kuunteli, halasi ja kuunteli. Ei ikinä sanonut että anna jo olla tms. Pikkuhiljaa alkoi helpottamaan, enkä enää ajatellut sitä asiaa. Olisin ollut ammattiauttajan tarpeessa ellei mieheni olisi ollut apunani. Sun pitää ap puhua. Vain se auttaa.