Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko ruokaan suhtautua enää intohimoisemmin kuin mitä suomalaiset suhtautuvat?
23.01.2012 |
Hoksasin tässä eräänä päivänä, että taidan kohta olla kaveripiirin ainoa, joka syö suurinpiirtein kaikenlaista ruokaa. Nyt puhutaan siis terveistä ihmisistä, joilla allergia ei rajoita ruokavaliota. Lähes kaikilla kavereillani on joku oma agenda ruokailussa; joku välttää kaikkia hiilareita, joku välttää gluteenia vaikkei ole keliaakikko, jotkut ei suostu juomaan kuin tankkimaitoa jne. Vielä muutama vuosi sitten ero oli selvä; oli kasvissyöjät ja sitten muut, mut nykyään kaikilla on joku "juttu".
Kaverini ovat ihan tavallisia ihmisiä, mut todella, todella kiinnostuneita ruuasta, kuten tänä päivänä ilmeisesti lähes jokainen (paitsi minä :). Tuli vain tämä asia mieleen, kun luin jostain, että monissa maissa suhde ruokaan on suorastaan intohimoinen ja että suomalaiset voi tästäkin ottaa oppia. Voiko missään maassa enää olla tämän intohimoisempaa suhdetta ruokaan?
Kommentit (8)
kuvailema suhde ruokaan ei ole intohimoa, koska intohimoon liittyy nautintoa, ja ruuastahan ei Suomessa just saisi nauttia. Enemmän kai tuollainen on kontrollin tarvetta, joskus lähempänä pakkomiellettä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelen, että juuri Suomessa puuttuu intohimo ruokaan, joko se on terveys- tai muuta kontrollia vaikka terveyden takia ei tarvitsisikaan tai sitten eräänlaista snobbailua niin kuin aiemmin mainittu Hesarin juttu käpyläläisistä.
Minusta tuo kuvaa monien asennetta ruokaan. Esimerkkinä yksi kaveri, jonka perhe syö jonkun opin mukaan uberterveellisesti. Heillä oli käynyt viikonloppuvieraita ja lapset eivät sitten olleet syöneet tarjottua ruokaa. No eoäkohteliastahan se on, mutta ei kaikki nyt juuresmehusta ja sokeroimattomasta puolukkasurvoksesta innostu. Tää kuitenkin muuttui niin, että syy olikin helppoihin makuihin totutettujen lapsivieraiden eikä tarjoilussa ollut vikaa.
Itse taas emäntänä ajattelisin, että tärkeintä olisi että kaikilla olisi vatsa täynnä ja hyvä mieli. Ei, tärkeintä oli juoda aamiaiseksi pinaatti-naurispirtelöä.
Itse olen asunut 12 vuotta Keski-Euroopassa eikä täällä vaahdota karppauksista tms. kuten Suomessa. Ylipäänsä ruokaan suhtaudutaan toki nautinnolla mutta se ei ole koko elämä.
Tosin muutaman kyllä. Kaveri karppaa ja siskoni on muuten vaan ollut yläasteesta asti rasva ja sokerikammoinen.
Muuten ei tuu kyl ketään mieleen jolla olisi syyttä suotta kummallisuuksia.
Itse noudatan gluteenitonta ruokavaliota, ja ihan syystä, ku olen keliaakikko ollu jo 15 vuotta.
Pari vuotta sitten teinimpänä kokeilin semivegeilyä mut totesin et kyl tää keliakian tuoma rajote riittää, jaksa sen enmpää ruuan kanssa säätää.
Se itseasias onkn mielenkiintosta et jotkut kuitenkin haluu ruokaansa kovallaki kädel säätää, ilman syytä. Järjetön vaivannäkö ja huolehtiminen ilman kunnon syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Must italialaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, kreikkalaisilla (jne.) on INTOHIMOINEN suhde ruokaan. Ruoka valmistetaan rakkaudella, huolella ja tunteella, reseptit periytyy sukupolvelta toiselle. Syödään yhdessä, istutaan monta tuntia pöydän ääressä, nautitaan.
Suomalaiset on sitten vähän toista maata...
joka vaantaa "kastiketta" hunajamarinoiduista kanansuikaleista?
Minusta nama suomalaisten ruokarajoitukset ovat vain lahinna kikkailua.
Alue: Aihe vapaa
Huvittaa, kun ihmiset pätevät nykyään kauheasti sekä ruualla, että elämäntavoillaan. Ja väitän, että syövät sitten salaa näitä kalapuikkoja ja muita eineksiä, vaikka julkisesti vannovat kampasimpukoiden ja tofun tai karitsan nimeen. Kuten eilisessä Hesarin jutussa, jossa käpyläläiset hifistelivät paikallisessa ruokakaupassa.