Huomionkipeyttä 3-vuotiaalla??
Mikähän kumma juttu siinä on, kun tyttöni heittäytyy tosi hankalaksi, jos esim. hänelle läheiset mummi tai kummitäti ovat paikalla? Harmittaa, kun tyttö pomppii, tunkee syliin, tekee kaikkea kiellettyä ja vierailusta ei oikein tule mitään. Jatkuvasti saan olla kieltämässä tyttöä tekemästä hulluuksiaan. Oudompien vieraiden kanssa ongelmaa ei yleensä ole.
Tyttö on toki uhmakas ja hankalakin ollessaan vain perheen kesken. Hän on alkanut kiusata liikkumaan opettelevaa pikkuveljeään, mielellään kaataa hänet, jos suinkin vaan saa mahdollisuuden. Omat leikit eivät tunnu kiinnostavan, vaan jos vauva on nukkumassa, hän on koko_ajan minun luonani. Yritän antaa lapselle paljon huomiota, mutta toisinaan on hetkiä, jolloin kaipaisin hetken rauhaa. Lapsi ei nuku edes päiväuniaan nykyään.
Muuten tyttö on ihan hyvin kehittynyt, reipas ja aktiivinen. Mutta tämä huomion tarve alkaa tuntua jo aika suurelta ja väsyttävältä jutulta.
Kommentit (2)
Kuopus 5 kk ja esikoinen 3,5 vuotta. Esikoinen pyörii koko ajan jaloissa, eikä osaa enää yhtään leikkiä yksikseen leluillaan. Koko ajan häslää ja pyörii vauvan ja minun ympärillä ja välillä tekee piruuksia, eikä myöskää tottele mitään. Huh, huh.. Välillä on kyllä hermot kireellä ! Mutta sitä se taitaa juuri olla eli huomionkipeyttä ! Yritetään jaksaa ja kun pitäisi antaa sitä huomiota sille esikoisellekin !
Yritä ottaa huumorin kannalta... jos jaksat. Meillä oli sama juttu eilen. Vilkas ja iloinen 3,5 vuotias tyttäremme käyttäytyi tahallaan aivan mahdottomasti eilen isänpäivänvietossa. Meillä oli molemmat ukit kylässä ja muitakin vieraita. Kaikki ovat tosi rakkaita hänelle, mutta siitä huolimatta teki kaiken aivan nurinniskoin. Vuoroin kiemurteli (leningissä) lattialla, vuoroin pomppi sohvalla ja töni (enimmäkseen meikäläistä jaloillaan selästä). Kun vihelsin pelin poikki ja yritin kantaa hänet alakertaan " miettimään" hän rauhoittui hetkeksi. Lopun aikaa hän mökötti eri huoneessa itsekseen. Vasta kun osa vieraista rupesivat tekemään lähtöä, hän muuttui aurinkoiseksi taas.
Kun oikein rupesin illalla miettimään tilannetta, havahduin siihen, että noinhan tuo on aina käyttäytynyt aikaisemminkin. Muistan jo vauvana miten se meni: Mami on omituinen ja kiireinen monta tuntia (joskus edellisenä päivänäkin) eikä saa huomiota tarpeeksi. Sitten otetaan ja kostetaan vieraille, kun ovat sekoittaneet hyvän ja turvallisen rytmin kodissamme....
Eilen en vain huomannut mitään, koska tyttö oli kimpassa isän kanssa koko valmistelujen ajan, ja näytti täysin nauttivan tilanteesta.
Taidan itse asiassa olla samanlainen kuin äitinikin. Hän oli aina huonolla tuulella siivotessaan ja valmistautuessaan vieraiden tuloon. Jälkeen päin ajatellen hän ei välttämättä ollut lainkaan huonolla tuulella, keskittynyt ja kiireinen vain... En lainkaan pitänyt siitä ilmapiiristä mikä vallitsi ennen vieraiden tuloa.
Ehkä täytyy aloittaa valmistelut aikaisemmin. Mutta kun edellisenä päivänä oli pakko siivota, mitä järkeä on siivota viikolla, kun paikat ehtivät sotkeutua kumminkin.
Mielestäni lasten on ihan hyvä totutella siihen, että ennen vieraiden saapumista tehdään tiettyjä valmisteluja. Täytyy vaan yrittää ottaa muksu mukaan niihin paremmin. Ja muistaa hymyillä ja tanssia ja nauraa ja laittaa hauskaa musiikkia päälle.....EIKÄ PYRKIÄ TÄYDELLISYYTEEN (huh - tuo on vaikeaa....)
Tsemppistä teille! En ihan oikeasti usko että pikku uhmiksen vieraskoreuden häviäminen ole iso ongelma. Meillä on ainakin sellainen tilanne, että neiti käyttäytyy hämmästyttävän fiksusti silloin, kun hän on vieraassa paikassa. Ollut muutaman kerran aikuisen systerinsä kanssa jopa kyläilemässä ja siellä hän voitti kaikkien sydämet loistavalla käyttäytymisellään.
On turvallista heittäytyä täysin mahdottomaksi, kun molemmat vanhemmat ovat läsnä.... Jos on vieraita (eli rakkaita tuttuja) kylässä, niin tilaisuus on mitä herkullisin...