Sain palautetta hiljaisuudestani vitsin muodossa

Hyvin henkilökohtaisuuksiin menevät vitsit usein loukkaavat, vaikka muut voivatkin kokea samat vitsit neutraalina.

Hyvin henkilökohtaisuuksiin menevät vitsit usein loukkaavat, vaikka muut voivatkin kokea samat vitsit neutraalina.

Hiljaisuuden takia minä mm. jouduin keskeyttämään vaihto-oppilasvuoteni, koska sikäläiset käsittivät hiljaisuuden, ujouden ja sen ettei keksi mitään sanottavaa, töykeytenä ja ettei kiinnosta lainkaan mikään. Jes.



Muuta on ollut mm. suorat kommentit "mikset sä ikinä puhu mitään" jne.

Ei se ollut pahalla sanottu, mutta tuntui pahalta. Oon tehnyt pitkään työtä sen eteen, että hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen ja tuollaiset heitot pudottaa taas todellisuuteen. ap

Hyvin henkilökohtaisuuksiin menevät vitsit usein loukkaavat, vaikka muut voivatkin kokea samat vitsit neutraalina.

puheliaisuudestani, vitsin muodossa. ;0) Minkäs sille luonteelleen voi? Häntä pystyyn vaan ap!

puheliaisuudestani, vitsin muodossa. ;0) Minkäs sille luonteelleen voi? Häntä pystyyn vaan ap!

ihmiset kuvittelevat, että hiljaisuudesta ja ujoudesta saa sanoa toiselle tuosta vain. Minulle on monta kertaa sanottu "sinä kun oon tuommonen hiljanen" ja "sinä nyt oot tuommonen ujo". Ei tulisi mieleenkään itse ruveta arvioimaan toisia millään sinä kun nyt oot tuommonen -tyylillä. Olen ammatissa, jossa esiinnyn jatkuvasti ja hyvin menee, puhun paljon, ujo kyllä olen luonteeltani. Ujoille varmaan uskaltaa sanoa päin naamaa.. Sellaisia, jotka eivät anna toiselle suunvuoroa, arvostellaan sitten selän takana.



Tsemppiä, ap!

Pahinta on ollut kun on itse luullut panostaneensa hirveästi muiden kanssa jutteluun ja yrittänyt näyttää sosiaaliselta, ja hirveän työn ja tuskan jälkeen saakin kuulla, että "sinäkään et koskaan puhu mitään". Eli joko se kaikkensa antaminenkaan ei niille sosiaalisille ihmisille riitä, tai sitten hiljaisuuden takia jää vain huomaamatta kokonaan silloinkin, kun itse luulee yrittävänsä.

Vitsien laukominen, tuskastuminen yms. reaktiot toisen hiljaisuuteen ovat vain näiden ihmisten tapa käsitellä sitä. He ovat heikkomielisiä eikä heihin tule kiinnittää kummempaa huomiota. Se että olet hiljainen tekee sinusta tuntemattoman, ja ihmiset eivät noin yleisesti pidä ihmisistä joita he eivät saa avautumaan jos heidän kanssaan joutuu tekemisiin joka päivä. Jollekin se on myös itsetuntokysymys - minä en saa häntä puhumaan = minä tein tai sanoin jotain väärin ja en tiedä mitä se on, tai olen muuten sosiaalisesti epäpätevä. Eli hiljaisuus kylvää vainoharhaa ja epäluuloja toisissa. Ei ole sinun vika että toisilla on tarve jäkättää koko ajan.



Ja totta helvetissä joka ainoa hiljainen ihminen saa lopulta palautetta jos on tuppisuu kaikille tasapuolisesti. Näin uskon.

Pahinta on ollut kun on itse luullut panostaneensa hirveästi muiden kanssa jutteluun ja yrittänyt näyttää sosiaaliselta, ja hirveän työn ja tuskan jälkeen saakin kuulla, että "sinäkään et koskaan puhu mitään". Eli joko se kaikkensa antaminenkaan ei niille sosiaalisille ihmisille riitä, tai sitten hiljaisuuden takia jää vain huomaamatta kokonaan silloinkin, kun itse luulee yrittävänsä.

niin onhan se tökeröä sosiaalisesti, ei siitä pääse mihinkään. Suuna päänä ei tarvitse olla, mutta epäilemättä JOSSAIN seurassa kuitenkin puhut eikö? Niinpä... valitset vain sen missä puhut ja missä et. Moni kokee asian niin, että he eivät ole puheesi arvoisia ja se saattaa todella ärsyttää.

Kun teen töitä, en oikeastaan puhu kellekään mitään. Muuten en pystyisi keskittymään. Ehkä se on sitten tästä kiinni. ap

niin onhan se tökeröä sosiaalisesti, ei siitä pääse mihinkään. Suuna päänä ei tarvitse olla, mutta epäilemättä JOSSAIN seurassa kuitenkin puhut eikö? Niinpä... valitset vain sen missä puhut ja missä et. Moni kokee asian niin, että he eivät ole puheesi arvoisia ja se saattaa todella ärsyttää.

ja istut muiden kanssa, juttelet samalla kun syöt? Vai pujahdatko eväinesi mikron luo, lämmität ruuan tuijottamalla pyörivää lautasta ja syöt lehteä selaillen?

Kun teen töitä, en oikeastaan puhu kellekään mitään. Muuten en pystyisi keskittymään. Ehkä se on sitten tästä kiinni. ap

niin onhan se tökeröä sosiaalisesti, ei siitä pääse mihinkään. Suuna päänä ei tarvitse olla, mutta epäilemättä JOSSAIN seurassa kuitenkin puhut eikö? Niinpä... valitset vain sen missä puhut ja missä et. Moni kokee asian niin, että he eivät ole puheesi arvoisia ja se saattaa todella ärsyttää.

Tsemppiä! Joskus ujous saatetaan liittää siihen, että on epäkohtelias. JOs toinen esim. kertoo jutun, olisi tärkeää kommentoida sitä ja mahdollisesti kertoa itse jotain vastaavaa. JOskus toiselle voi tulla typerä olo jos puhuu eikä toinen reagoi puheeseen. On tosi moukkamaista lähteä arvioimaan toisen luonnetta. Muista, että kommentointi kertoo usein enemmän kommentoijasta kuin sen kohteesta. Ujoudessa on paljon hyviä ominaisuuksia ja vahvuuksia.Muista, että sinä olet juuri hyvä sellaisena kuin olet eikäö se, mitä joku moukkamaisesti kommentoi vaikuta sinuun. Seisot jämäkästä jaloillasi ja kuka tahansa vopi sanoa sinulle mitä vaan, etkä anna sen vaikuttaa!

ja istut muiden kanssa, juttelet samalla kun syöt? Vai pujahdatko eväinesi mikron luo, lämmität ruuan tuijottamalla pyörivää lautasta ja syöt lehteä selaillen?

Kun teen töitä, en oikeastaan puhu kellekään mitään. Muuten en pystyisi keskittymään. Ehkä se on sitten tästä kiinni. ap

niin onhan se tökeröä sosiaalisesti, ei siitä pääse mihinkään. Suuna päänä ei tarvitse olla, mutta epäilemättä JOSSAIN seurassa kuitenkin puhut eikö? Niinpä... valitset vain sen missä puhut ja missä et. Moni kokee asian niin, että he eivät ole puheesi arvoisia ja se saattaa todella ärsyttää.

mutta hiljaisethan ovat älykkäitä ja paljon ajattelevia hienoja ihmisiä. Eivätkä ne turhan höpöttäjät. :) Tsemppiä! Ole oma itsesi, sellaisena paras!

mutta hiljaisethan ovat älykkäitä ja paljon ajattelevia hienoja ihmisiä.

puheliaisuudestani, vitsin muodossa. ;0) Minkäs sille luonteelleen voi? Häntä pystyyn vaan ap!

Mutta ehkä meidän puheliaampien ihmisten on helpompi nauraa mukana itsellemme? AP:lle sanoisin, että vastaapa seuraavalla kerralla että sinä annat vain tilaa muille hölöttää :-)

Jos omaa käytöstavat eli osaa sanoa hei, huomenta tmv. kun näkee ensimmäisen kerran päivän aikana, heippa tai nähdään huomenna tmv. kun poistuu työpaikalta.



Lisäksi ottaa jotenkin osaa kahvi-, lounaspöydässä. Aina ei kuitenkaan tarvitse. Sekin usein riittää, että kuuntelee ja on eleillään mukana jutussa. Silloin voi jo luonnostaan tulla edes jotakin sanottua.



Niinkin voi olla, että toisten työkavereiden kanssa ei vain ole yhteisiä kiinnostuksen aiheita, niin tulee vähemmän juteltua. Toisten kanssa taas enemmän.



Välillä puheliaatkin yksilöt voivat olla nii-in rasittavia tapauksia, kun eivät koskaan voi olla hiljaa. Kokoajan selittävät sitä ja tätä (useimmiten todella "ei vois vähempää kiinnostaa"-juttuja)! Heillä ei ole mitään tajua siihen, että välillä voisi oikeasti olla hiljaa eikä suu kokoajan vaahdota.



Myös äärimmäisen hiljainen voi olla rasittava, jos ei edes päivää sano, mutta mielestäni vähemmän ärsyttävä kuin henkilö, joka puhuu KOKOAJAN.

olen saanut aina silloin tällöin palautetta hiljaisuudestani. En itse koe itseäni erityisen hiljaiseksi, mutta saatan joskus vaipua ajatuksiini varsinkin töissä, sen myönnän. Normaalit kohteliaisuudet vaihdan tietysti, ja pientä löpinää aina siihen päälle.



Hiljaisuudessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, jos olet kuitenkin keskusteluun kykenevä, vastaat kysymyksiin ja osoitat kiinnostusta muita kohtaan. Ihmisillä on erilaisia temperamentteja ja vaikkapa introvertti luonne (joka ei välttämättä edes liity ujouteen!) ei ole mikään häpeä tai vika, vaikka joku kovaääninen typerys saattaa niin jossain väittää.



Itse olen tavannut sanoa ihmettelijöille, että isä opetti aikoinaan, että on parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla että on tyhmä, kuin aukoa koko ajan päätään ja antaa ihmisten tietää että on tyhmä. Toimii! ;)



T: Ulkosuomalainen