Loppupeleissä mitä hyötyä sinulle on ollut kauniista ulkönäöstäsi?

sekä muilla avuilla että kauneudella ;) Ei ne toisiaan pois sulje. Mutta totta puhuen, ulkonäöstäni on ollut sekä hyötyä että haittaa. Moni näistä asioista liittyy siihen että olen töissä kovalla, miesvaltaisella alalla.



Hyötyjä:

- Urani alussa kun en ollut vielä kovin hyvä ammatissani, minun mahdolliset tietämättömyyteni ja osaamattomuuteni olivat ihmisten mielestä vain söpöjä ja kaikki halusivat oikein mielellään opettaa ja auttaa. Miespuoliset nuoret kollegat saivat vastaavassa tilanteessa usein osakseen ivaa ja "read the f*cking manual" virnuiluja.

- Asiakasfirmojen pelätyimmätkin ärjyt usein kohtelevat minua, kurvikasta naisellista naista, usein oikein asiallisesti ja jotkut jopa vähän flirtisti. Mieskollegoille voivat olla todellakin v-mäisempiä.

- Joskus nuorena paransi itsetuntoa kun ihmiset, tosin pääosin juopot ja muut öykkärit, viheltelivät perään ja katsoivat



Miinukset:

- On ollut todella vaikea tulla otetuksi vakavasti miesvaltaisissa teknisen alan töissä. Minua on yritetty tunkea "tiimimaskotin" rooliin ja oletettu automaattisesti ulkonäköni takia että minusta ei ole kuin pojille kahvien keittelijäksi. Olen joutunut taistelemaan paljon osoittaakseni että minä oikeasti osaan jotain.

- Yllättäen, hyvää puolisoa oli vaikeampi löytää kuin vähemmän suosittujen naisten. Minä vedin puoleeni pinnallisia kuspäitä ja semmoista ei-perheenisämateriaalia, ja itse kuitenkin halusin naimisiin ja lapsia.

- Naiset ovat joskus minua kohtaan vihamielisiä ihan kuin olisin joku vamppi joka yritän iskeä heidänkin miehensä, ja itseäni täynnä muutenkin, vaikka itse asiassa en ole sen luontoinen ollenkaan.

siihen, että otetaan mitä nyt saadaan.

kai muuta hyötyä ole ollut kuin se, että minulla aina on ollut paljon poikaystäviä ja treffiseuraa jne vapaana ollessani. Ja nyt seurustellessa on mukanaa kun aina miehen uusille sukulaisille tai ystäville esittäytyessä näen kuinka he mielessään ajattelevat, että onpa mieheni saanut kauniin naisen.



On kivaa kun katsotaan perään ja kehutaan, vaikka jotkut sanovat että sellainen voi ahdistaa, mutta kyllä se minusta on ihan kivaa, tuskin kestää kuitenkaan iäsyyksiä.



Lisäksi on aina ollut kiva muuttaa ihmisten ensikäsityksiä. Esimerkiksi opiskelu- ja työtilanteissa minua ei pidetä kovin fiksuna ensin, mutta saan tyydytystä siinä vaiheessa kun saan esittää aikaansaannokseni ja ihmiset yllättyvät.



Työpaikat jne olen myös aina saanut, mutta en tiedä miten paljon ulkonäkö siihen liittyy.

ihmiset myös lahjoittavat omaisuuttaan helpommin kauniille ihmiselle. Jokainen ihminen haluaa lähipiiriinsä kauniin ihmisen koristukseksi. Se korottaa myös omaa tasoa muiden silmissä. Kauneus on antanut minulle helpon elämän. Kaikki tulee kultalautaselta ilman ponnisteluja. Enkä edes tahdo mitään. Haluan vain olla tuulen vietävänä. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja suloisia enkelille. - Kaunismies

omaisuuttaan lahjoittaa ja kelle ?

testamenttaisin ehdottomasti omaisuuteni kauniille mieshoitajalle, kuin sukulaisille ketä tapaan kerran vuodessa.

Joskus tuntuu että se kaunis mies oikeasti välittää ja kuuntelee. Sellaiselle minä omaisuuteni lahjoitan ja olen erityisen otettu siitä että kaunis ihminen viihtyy vierelläni, kun teen kuolemaa.

ulkonäkö olisi huonompi avu kuin vaikka älykkyys? Ulkonäkö kuitenkin vaikuttaa todella moneen asiaan, siihen millaisia kumppaneita saa, miten muut ihmiset suhtautuvat, työpaikan saantiin jne. Ja toisaalta jos joku pärjää älykkyydellään, niin eikö voi sanoa, että etkö mieluummin pärjäisi mukavalla luonteella? Äly ja luonnekin kun rappenee vanhetessa siinä missä ulkonäkökin.

Ja kolmannessakin ulkonäöstä oli luultavasti apua. Tosin koulutuskin on kyllä kohdallaan.

Sinkkuna sain helposti miehiä (jos se nyt on joku meriitti). Mitäs muuta hyötyä... no tulee hyvä mieli aina kun mieheni kehuu minua kauniiksi. Ja töissä miehet auttaa mielellään ;)

Ja vaikka sitä ei kysyttykään, niin haittaa on ollut se, että en ole saanut niitä työpaikkoja, joissa on ollut naishaastattelijoita ;) Jotkut pitävät tyhmänä ihan vaan ulkonäön perusteella.

Mä olen rekrytoinut sekä naisia ja miehiä ja kerran oli nainen joka vaikutti lupaavalta vaikka hänellä oli tekokynnet, hiuslisäke ja muutenkin aivan liian laitettu, selkeästi oma ulkonäkö oli hänelle tärkeä.Tiukka pusero ja joku glitterivyönsolki todella laski pisteitä mutta laitoin hänet kuitenkin eteenpäin psyk.testeihin josta sitten testaaja kertoi hänen pärjänneen varsin heikosti älykkyysosiossa hänen tasoisten työtekijöiden kesken. No en sitten valinnut ko daamia ja hän kertoilee edelleen kuinka ei saanut paikkaa kun naishaastattelija oli kateellinen. ....niinpä.

Pidän itseäni kauniina - osittain sen vuoksi, että olen edelleen yli 30-vuotiaana aika nuoren näköinen. Toisin kuin moni kirjoittaja väittää, ei ulkonäöllä suoraan mitään työpaikkoja tms saa. Itselleni ulkonäöstä on ollut lähinnä se hyöty, että on itsevarma olo. Ja joissain asioissa pääsee "helpolla": ei ole pakko aina laittautua niin paljon kuin ehkä muuten. En tarkoita, ettenkö laittautuisi, mutta se ei vaadi kovin paljon.



En usko silti saaneeni yhtään mitään ulkonäköni ansiosta. Nimittäin kaikki, mihin olen pyrkinyt, ovat sellaisia, joissa ulkonäkö on sivuseikka. Yksikään mies ei ole kiinnostunut minusta pelkän ulkonäön perusteella - tai no tietysti voi ulkonäön perusteella kiinnittää huomiota, mutta kyllä se lopullinen ja varsinainen kiinnostus liittyy myös paljon muihin asioihin.



Aika harva mies haluaa "pelkästään kauniin" naisen. Ja ne taas, jotka haluavat, eivät edes kiinnostu minusta, koska tyylini on niin erilainen, millaisesta tällaiset miehet yleensä tykkäävät.

Pidän itseäni kauniina - osittain sen vuoksi, että olen edelleen yli 30-vuotiaana aika nuoren näköinen. Toisin kuin moni kirjoittaja väittää, ei ulkonäöllä suoraan mitään työpaikkoja tms saa. Itselleni ulkonäöstä on ollut lähinnä se hyöty, että on itsevarma olo. Ja joissain asioissa pääsee "helpolla": ei ole pakko aina laittautua niin paljon kuin ehkä muuten. En tarkoita, ettenkö laittautuisi, mutta se ei vaadi kovin paljon.

En usko silti saaneeni yhtään mitään ulkonäköni ansiosta. Nimittäin kaikki, mihin olen pyrkinyt, ovat sellaisia, joissa ulkonäkö on sivuseikka. Yksikään mies ei ole kiinnostunut minusta pelkän ulkonäön perusteella - tai no tietysti voi ulkonäön perusteella kiinnittää huomiota, mutta kyllä se lopullinen ja varsinainen kiinnostus liittyy myös paljon muihin asioihin.

Aika harva mies haluaa "pelkästään kauniin" naisen. Ja ne taas, jotka haluavat, eivät edes kiinnostu minusta, koska tyylini on niin erilainen, millaisesta tällaiset miehet yleensä tykkäävät.

kukaan valitse puolisoa pelkästään ulkonäön perusteella, mutta jos on valittavana hyvännäköinen, jolla mahtava luonne, ja ei-niin-hyvännäköinen, jolla mahtava luonne, niin mä ainakin ottaisin ensimmäisen.

tuota, mitä moni kirjoittaa, että kaunista ihmistä ei muka pidettäisi ensi tapaamisella fiksuna/älykkäänä. Miksi muka ei? Ei ainakaan minulla tuollaista kokemusta ole.

kukaan valitse puolisoa pelkästään ulkonäön perusteella, mutta jos on valittavana hyvännäköinen, jolla mahtava luonne, ja ei-niin-hyvännäköinen, jolla mahtava luonne, niin mä ainakin ottaisin ensimmäisen.

Mutta normaalielämässä ei ole tällaisia valintatilanteita. Ja myös eri ihmisillä on eri käsitys siitä, millainen ihminen on kaunis.

- Joskus nuorena paransi itsetuntoa kun ihmiset, tosin pääosin juopot ja muut öykkärit, viheltelivät perään ja katsoivat

Luulisi, että kauniilla ihmisellä olisi niin hyvä itsetunto, ettei juoppojen huutelu olisi noin tärkeää? Itse pidin jo nuorena kaikkea viheltelyä ja huutelua tosi ärsyttävänä, ja sen sijaan että olisin ollut imerreltu, näytin teininäkin vastaukseksi keskisormea. Aika harvoin tosin saamani huomio (onneksi!) on tuollaista verbaalista häirintää.

- Yllättäen, hyvää puolisoa oli vaikeampi löytää kuin vähemmän suosittujen naisten. Minä vedin puoleeni pinnallisia kuspäitä ja semmoista ei-perheenisämateriaalia, ja itse kuitenkin halusin naimisiin ja lapsia.

Itselläni on tästä kyllä ihan päinvastainen kokemus, eli ei tuokaan yleistettävää ole. Ikävää tosin, että kohdallesi on osunut tuollaisia tapauksia :( Mutta voipi olla huonoa tuuriakin.

Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! ~Sananlaskut 31:30



Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,

mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

~1.Piet: 24-25

Ulkoisesti sopusuhtainen vai oman tyylinsä löytänyt?

Olen haastatellut naisvaltaisella alalla useita työntekijöitä ja persoonalliset ihmiset pukeutumista ja kampausta myöten (tietysti miellyttävä käytös ja ammattitaito) vakuuttavat. Aivan sama, onko tukeva vai pimakka, mikäli ihminen on sinut itsensä kanssa ja kantaa olemuksensa arvokkaasti. Sellaiset ihmiset näen kauniina.

Alastomana näkee totuuden siitä kuka on kaunis ja kuka ei.

Kasvoista näkee paljon muttei kokonaisuutta. Vaatteilla ei ole kauneuden kanssa mitään tekemistä tai tyylillä.

ulkonäkö olisi huonompi avu kuin vaikka älykkyys? Ulkonäkö kuitenkin vaikuttaa todella moneen asiaan, siihen millaisia kumppaneita saa, miten muut ihmiset suhtautuvat, työpaikan saantiin jne. Ja toisaalta jos joku pärjää älykkyydellään, niin eikö voi sanoa, että etkö mieluummin pärjäisi mukavalla luonteella? Äly ja luonnekin kun rappenee vanhetessa siinä missä ulkonäkökin.

Sanokaa että tämä on provo!

mitä helvettiä :D

Mikä verbi on "rapeta"?



Ysivitonen mummoni on edelleen älykäs ja samanlainen persoona kuin on aina ollut, eikä todellakaan ole ainoa älykäs ja oman persoonansa säilyttänyt vanhus!

Naiset suhtautuu vihamielisesti, koska kokevat uhakseen. Miehet on aina elättelemässä jotakin romanssia ja jos annan pakit haukkuvat kopeaksi. Huoh, en kai mä kaikkien miehien kanssa voi olla vaikka kivoja olisivatkin. Sittenhän minut haukuttaisiin huoraksi.

ainakin... Yhtäkään työhaastattelua en ole mokannut muillakaan avuillani, vaan aina saanut paikan, johon olen hakenut. Kauniita miehiä rakastajiksi ja avioliittoon sen yhden. Naiset vihaavat ja huorittelevat, samoin miehet, joille olen antanut pakit. Ihmiset muistavat minut, se on välillä kiusallista, erityisesti jollei itsellä ole lainkaan mielikuvaa, missä on tavannut vastapuolen.

Potilas A) kaunis, raikkaantuoksuinen ja timmi nainen, jolla hyvinhoidettu iho ja kantapäät.



Potilas B) Äärimmäisen ruma, haiseva ja ylipainoinen nainen, jolla hikinäppyä ja -sientä jokaisessa ihopoimussa ja halkeilleet kantapäät.



Kummankohan hoitaminen on helpompaa/miellyttävämpää hoitohenkilökunnalle?

Ihan vieraat ihmiset saattaa sen tulla kertomaan missä vaan. Itse en näe sitä, en pidä itseäni mitenkään kauniimpana kuin muut, korkeintaan ihan kivan näköisenä. Ylpeäksi ja koppavaksi luullaan usein myös, olen aika hiljainen, enkä varsinkaan vieraiden ihmisten kanssa jaksa jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä. Kiitän kohteliaisuudesta ja käyttäydyn hyvin, silti saan haukut ylpeydestä jos en lämpene keskusteluille jonku kauniiksi kehumisen jälkeen. Niin turhaa. Ihan niinku ihmisillä ei olis muuta mietittävää ku miltä kukakin näyttää?! Viihdyn omissa oloissani, lapsesta asti ollut niin, ja sehän se on koppavaa ja ylpeetä.

En ole missikaunis, mutta peruskaunis. Lisäksi mietin pukeutumistani ja laitan joka aamu hiukset ja meikit nätisti. Hyvä fiilis omasta ulkonäöstä antaa pontta itsetunnolle, mikä puolestaan antaa puhtia olla ystävällinen muillekin.