Lue keskustelun säännöt.
Erityislasten vanhemmat ,etenkin te joilla jo teini-ikäisiä
17.01.2012 |
lapsia. Kun käytte teininne kanssa lääkärissä seurantakäynneillä, onko hän koko ajan läsnä vai jutteletteko lääkärin kanssa myös ilman teiniä?
Mietityttää, että voisinko pyytää tulevalla neurologin käynnillä osan ajasta pelkästään vanhempien kysymyksille. Olen huomannut, että teinini on hämillään kun hänen asioistaan jutellaan, varsinkin tulevaisuuteen liittyvistä. Lähinnä mahdollisista rajoitteista yms. Ja minulla olisi kysymyksiä, miten esim. sairaus
tulee mahdolllisesti näkymään aikuisuudessa yms.
Kommentit (9)
Nytkin jo välillä tuntuu, että en haluaisi jutella lääkärien kanssa kaikesta lapsen kuullen. Tulee sellainen olo, että hän saattaa hätääntyä ja alkaa miettiä omaa itseään negatiivisesti, kun vakavaan sävyyn usein kuulee äidin juttelevat hänestä lääkärien kanssa. Ennemmin tai myöhemmin aion pyytää, että saisin jutella lääkärin kanssa kahden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pyrkinyt antaman hänen esittää omat asiansa ihan itse kykynsä mukaan. Olen täydentänyt kohteliaasti tai selittänyt hänelle mitä lääkäri tarkoittaa.
Hän ei voi sietää sanaa "kehtysvammainen", siksi kierrän sen jotenkin... "Kun sinullahan on hiukan vaikeata muistaa joitakin sanoja tai joitakin asioita on vaikeata harjoitella..." Minusta hänen täytyy saada osallistua itseään koskeviin keskusteluihin myös palvelusuunnitelmien teossa ja asumisvalmennussuunnitelmissa jne. Puhun hänestä kohteliaasti ja yritän saada myös keskustelukumppanit puhumaan nimenomaan pojalle itselleen eikä hänen päänsä yli minulle.
Ihan pikkupoikana ei ollut mukana kaikessa, mutta nyt aikuisiässä kyllä. Poika on 20v, lievästi/keskivaikeasti kehitysvammainen, jolla on dysfasiaa ja autistisia piirteitä.
Itsekin ajattelen, että lapsen pitää olla paikalla kun hänen asioistaan puhutaa mutta v
välillä on jotain kysymyksiä, jotka haluaisin kysyä ilman hänen läsnäoloaan.
Näistä vastauksista rohkaistuneena aion pyytää, että lääkäriajasta osan vain vanhemmat olisivat paikalla. t.ap
Voi olla ihan fiksua, että lapsi ei kuule ihan kaikkea. On itsellänikin ollut todella sellaisia puheluita tai tapaamisia, mutta mitä vanhemmaksi poika on tullut, sen enemmän ole halunnut pitää häntä aikuisena miehenä (jolla on kyllä osittain lapsen, osittain 13-vuotiaan, osittain juuri sen 20-vuotiaan työssä käyvän nuoren miehen mieli)
Jos lapsesi/ teinisi osaa ihmetellä mistä ihmeen salaisuuksista puhut kun hän ei ole kuuntelemassa, varaudu selittämään sekin. On inhottavaa, jos hänelle itselleen tulee olo, että selän takana puhutaan.
20-vuotiaan äiti
Yleensä lääkärissä me ei sellaisia asioita puhuta, ettei lapsi voisi olla läsnä. Lähinnä lausuntojen läpikäymistä ja uusimista jne.
Sitten terapeuttien kanssa käydään kahdenkeskeisiäkin keskusteluja tavoitteista ja keinoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mä olen kokenut hyväksi et nuori on koko ajan mukana vastaanotolla. Jos on jotain asiaa josta haluan puhua lääkärin kanssa kahden olen varannut soittoajan hänelle. Suosittelen : )
samoin myös teinille omaa aikaa ilman vanhempia jos siltä tuntuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kanssa 17v lievästi kehitysvammainen ja kehitysviivästmä ym.Seuraavalla kerralla paljon asioita mitä kysellä myös kahden kesken lääkärin kanssa.Mutta nyt kun huomaa että rupee iskee kunnon teinikapina niin vähän on vaikeeta.Esim läkkeitten otto ;(
Se on kaikkien kannalta parasta.